Kylläpä tuo taapero osaakin olla hankala.

["vieras"]

En tiedä taas mikä on, mutta tuntuu että jokaisen normaalin asian kanssa on hankaluuksia.

Kyseessä 1,5v taapero.

Eilen illalla en saanut taaperoa nukkumaan sitten millään. Nukahti viimein vähän ennen kahta. Aamulla heräsi vähän jälkeen kuuden, eikä meinannut millään ruveta uudelleen nukkumaan. Toista tuntia nukkui sitten lisää, mutta pomppasi sitten taas ylös eikä enää aikonutkaan ruveta nukkumaan. Lapsi nukkuu yleensä 12 tuntia yössä + 1-2h päiväunet. Nyt unta tuli ihan liian vähän, eikä siinä muuta, mutta kun se sitten illalla on yhtä helvettiä kuunnella sitä kitisemistä ja raivoamista, kun toinen on liian väsynyt.

Aamupalan syönti oli yhtä takkuilua. Puuroa pukattiin suusta pois minkä kerettiin ja vielä kiukuteltiin päälle. Sosetta (joka oli puuron lisukkeena tällä kertaa) söi kyllä mielellään jonkin verran, mutta eipä sillä oikein elä. Puuroa en saanut lasta syömään kuin muutaman lusikallisen, yleensä syö varsin hyvin ja hyvällä halulla.

Jokaisen muunkin asian kanssa on saanut tässä taas takuta. Vaipanvaihdot on silkkaa painajaista. Toinen kiukuttelee koko ajan. Jos pyllyä pitäisi pestä, niin kiukuttelua taas. Päälle pukeminen ei ole kivaa, ei myöskään riisuminen. Kylvyssä ja suihkussakäynnit yhtä kiukuttelua. Mikään ei kelpaa.

Lapsi on terve, eli ei ole nyt siitä kiinni nämä asiat. Mikään ei ole muuttunut mihinkään suuntaan, mutta tuntuu, että elämä on taas yhtäjaksoista taistelua. Joka asia pitää tehdä jotenkin väkisin, ja itselläkin pinna kireällä tuon jokseenkin lyhyen viime yön jäljiltä. Lisäksi meillä on myös vauvaikäinen lapsi, joka nyt kyllä uinailee tuossa varsin tyytyväisenä mutta monesti hereillä ollessaan on todella vaativa.

En tiedä, mitä mä nyt kaipaan. Ehkä neuvoja tai muita kannustavia kommentteja, tai ehkä kommentteja siitä että muillakin on välillä tällaista? Äh, kiitos kuitenkin, että sain kirjoittaa tänne. Helpottaa edes vähäsen. Kaipa tämä taas tästä.

 

["vieras"]

Ihanaa että muillakin on hankalaa

Meillä on nyt vähän päälle vuoden ikäinen tyttö ja usein on sellaisia päiviä ettei mikään kelpaa vaikka äiti seisoisi päällään. Olen ainakin itse tullut siihen tulokseen että tyttö on vaan vaativa sorttia
Ei vauvanakaan viihtynyt itsekseen, aina piti olla itse leikkimässä tai heiluttelemassa lelua ym.

Olen koittanut sellaisina päivinä antaa 110% huomion tytölle. Pyykit ja siivoukset jääköön paremmaksi päiväksi tai illaksi kun mies leikkii tytön kanssa. Aina tämäkään ei auta, mutta joskus toimii En siis keskity yhtään mihinkään muuhun kuin tyttöön. Syömmekin yhdessä samaa ruokaa. esim.banaani puoliksi, leivästä annan välillä haukata jne.
En tosin tiedä onnistuisko tämä jos olisi toinenkin lapsi niinkuin sinulla ap.
otan mielelläni vastaan uusia vinkkejä miten muut ovat toimineet kun lapsi käyttäytyy tolleen!

 

[g2]

jos se on mustis vauvasta ja osoittaa mieltään noin. valitettavasti en osaa neuvoa mikä muu siihen auttas kun aika.. stemppiä ja jaksamisia!

 

[kolmatta odottelen]

Taaperoikään kuuluukin tietynlainen "kyseenalaistaminen". Meidän nyt 2 vuotias poikamme oli yhdessä vaiheessa ihan "mahdoton", hän suuttui jopa kesken leikkinsä jos jokin palikka ei kerrasta mennyt siihen mihin olisi pitänyt mennä ja sitten poika huusi aivan kuin olisi satutettu tmv.

Kun noihin raivopuuskiin ei mene mukaan vaan on aivan "cool" (toki voi kokeilla onnistuisiko mielenkiinnon siirto johonkin muuhun asiaan) niin ne menevät ohi. Eikä lapsi näänny nälkään vaikkei jokaisena päivänä söisikään kunnolla, mitä vähemmän vanhemmat syömisestä stressaavat niin sitä nopeammin lapsi palaa normaaliruokailuun.

Varmasti myöskin vauvan tulo tekee omiaan; taapero testaa vanhempiensa rakkautta ja kärsivällisyyttä koska vauvahan vie väkisinkin osan vanhempien huomiosta ja taaperon on saatava itselleen varmuus siitä että hän on edelleen rakas ja arvokas.

Kyllä se siitä, jaksamista ja pitkää pinnaa !

 

[tyy]

Mä oon ton kolmannen kanssa jo luovuttanut noi nukuttamiset sun muut. Jos herää liian aikaisin, niin siinähän herää. Jos ei nuku päikkäreitä niin ei sitten, mun hermo ei kestä pitkiä nukuttamisia. Käydään sitten illalla aiemmin nukkumaan. Muutenkin olen huomannut, että kolmannen kanssa ei enää väännä joka asiasta, vaan on itselleenkin armollisempi eikä kaiken tartte olla niin justiinsa. Olisinpa tajunnu tän ekan kanssa tai edes sen tokan!

 

["..."]

Meillä puolitoistavuotias on pääsemässä hyvään vauhtiin. Juuri eilen aloitin hyväntuulisena ja oikein hunajaisella äänellä ehdottamaan jotakin tyyliin "kuule rakas...", pidemmälle en päässyt, kun taapero karjaisi "EI!"

En osaa antaa muita vinkkejä kuin ulkoilun ja ylipäätään liikkeelle lähtemisen joka ainoa aamu ja iltapäivä. Väsyneen lapsen kanssa tosin sekään ei autuutta tuo, mutta nukkuu ehkä seuraavilla unilla paremmin. Pidetään peukkuja että tulisi kaunis syksy.

 

["Maisa"]

Ymmärrän täysin turhautumisesi ja sen että pinna on välillä tosi kireällä.

Meidän reilu vuoden ikäinen tyttö on normaalisti aktiivinen ja touhukas ja usein touhuaa omiaan pitkiäkin aikoja. Reipas ja hymyileväinen. On syönyt hyvin aikasemmin ja ihan reiluja määriä.

Mutta nyt päivät on alkaneet olla samantyyppistä kiukuttelua, neiti osottelee pitkin hyllyjä ja seiniä että haluan tuon ja tuon ja tuollakin pitäis saada leikkiä ja kun äiti ei ymmärrä mitä halutaan, niin alkaa jumalaton meteli. Sama jos kiikuttaa tytön pois pahanteosta, itkupotkuraivarit on taattu. Kaikkea kiellettyä ei vaan aina saa pois ulottuvilta, eikä enää toimi niin kun pikkusena, että poissa silmistä poissa mielestä. Vaipanvahtokin tosiaan aika tappelua välillä.

Sama syömisen kanssa, kyllä äidin lautaselta kelpais kaikki, mutta mikään oma ruoka ei mene. Ei soseet eikä sormiruoka. Tää ruokajuttu on nyt vähän parantunu, kun päättelin että neiti haluaa pääasiassa syödä itse. Annan siis lusikalla lapselle ruokaa ja hän saa syödä omaa leipää/kasvispaloja tms. siinä samalla itse. Myös lusikan antaminen käteen auttaa paljon ja sen oman syömisen auttaminen.

Oma suhtautuminen tähän lapsen huonosti syömiseen vaikuttaa kyllä tosi paljon! Minä ainakin sain ihan hermoromahduksen melkein, kun tyttö vaan närppi viikon verran muutamia lusikallisia. Mutta mies kalautti takaraivoon että anna nyt jo olla ja lueskelin netistä ja muualta, että ei kannata tosta syömisestä kai turhaa ressata, kyllä lapsetkin lopulta syö kun niillä on nälkä. Tota on vaan vaikee uskoa kun musta ainakin tuntuu että puolet kiukusta ois nälkää..

Tuosta uuden vauvan tulemisesta ei ole kokemuksia, voi hyvin olla että sekin vaikuttaa..

Jaksamista sinne, kohtalotovereita kyllä on!

 

["essi"]

kuulostaa aika lailla meidän 1,5vltä! ei suostu syömään puuroa aamuisin, en enää tee, syö leipää kauramuroja, weetabixia muttei puuroa. olkoon niin! hampaatkin voi aiheuttaa ettei tee mieli syödä... meillä muutenkin vaihtelee päivässä välillä ei välipalaa tai aamiaista mene juurikaan mutta syö seurv aterialla kunnolla. syö itse ja en tuputa ruokaa kun näyttää ettei enää ruokailu kiinnosta.
käytän housuvaippoja, helppo pukea vaikka ohimennen, en teippivaippoja enää.

nukkuu kun nukkuu, en juurikaan yritä nukuttaa. aamulla on alkanut herätä ennen klo 7 onhan se aikaisin mut mikäs siinä. 1,5v suositus olis noin 13 h unta vrkssa eli ihan tarpeeksi teillä päääsääntöisesti nukutaan. ulkoillaan paljon ulkona viihtyy ihan viihdyttämättä.
tsemmppiä! eiköhän tämä vaihe mene taas ohi ja alkaa seuraavaa!

 

["Tyttöjen äiti"]

Kuulostaa samanlaiselta kuin meillä välillä. Toki en ehdi siitä ottaa niin stressiä, kun tuo 3v on silti ylivoimaisesti hankalampi.

Meidän 1,5v:llä taitaa ainakin olla toiset poskihampaat tulossa ja "itte" vaihe alkamassa.

 

["Äitee"]

Mulla on kaks 1,7kk poikaa. Aina ei todellakaan ole helppoa! nyt uusimpana "ajatusten muualle kääntämisenä" ole keksinyt "autatko äitiä?" eli pyydän viemään esim pyykkiä pyykkikoriin, keräämään leluja lelulaatikkoon, kantamaan yhdessä äitin kanssa vaikka roska-astian ulos jne. Tänä aamuna auttoivat laittamaan puhtaat aterimet takaisin laatikkoon. Seisoivat siis tuolilla aterinlaatikon edessä ja minä ojentelin heille lusikoita, haarukoita jne. Heillä oli hauskaa! Tosin kaikki tämä "auttaminen" vie aikaa ja toisinaan olisi kiva saada hommat tehtyä nopeasti, mutta nyt näin. -ei varmasti auta kaikkeen kiukutteluun, enkä tiedä auttaako ollenkaan, mutta kun vinkkejä pyydettiin niin tässä minun mahdollisimmn paljon siis ite tekemistä!