Kylläpä täällä kotona on hiljaista ja rauhallista

[huokauksen helpotus]

Isompi paineli kouluun ja pienempi on päiväkodissa.
Koko kesän olen kuunnellut jatkuvaa kinastelua, tappelua, huutoa, "äiti kato!" -hokemia jne.
Nyt kun pienempi aloitti tällä viikolla subjektiivisen hoidon, olen tosi helpottunut. Oikeasti tarvitsin jo hengähdystauon. Nyt vaan siivoilen, välillä sohvalla löhöten tietty.

Pienempikin oli jo helpottunut, kun pääsee viimein hoitoon. Eilen jo hihkui riemusta, pakatessaan omaa hoitolaukkuaan. Tänä aamuna pisteli niin reippaasti isänsä mukana kotoa pois.

Täytyy kyllä sanoa, että oli myöskin onnellinen kesä, kun sai olla omien lasten kanssa koko ajan, vaikka vähitellen se kypsyttikin ja tuntu välissä siltä, ettei enää jaksa.

Lapsi on hoidossa 10pvä/kk. eli enimmäkseen on kuitenkin kanssani kotona. Ellen nyt sitten viimein saa työpaikkaa ja lähde töihin, sittenhän hoitojärjestelyt muuttuvat.

 

["vieras"]

Onko minkäikäiset lapset sinulla?

 

[A*]

Sama juttu, on niin hiljaista kun yksin oon kotona, että pakko laittaa musaa kun liian hiljaista ja alkaa kuunteleen kaikkia rasahduksia..esikoinen kauempana opiskelemassa,kaks seuraavaa koulussa, nuorin tarhassa totuttelemassa taas päivärytmiin, ja mies työreissulla (viikko -kaks) itsellä alkaa vasta 2 viikon päästä. On tää outoa..äkkiseltään

 

[Lady Gardenea]

Mulla se on sitä koko ajan koska asun yksin. Vielä tämä viikko lomaa.

 

[a.p.]

[QUOTE="vieras";28876066]Onko minkäikäiset lapset sinulla?[/QUOTE]

Jaa, jos tarkoitat tuota päiväkoti-ikäistä, niin hän on 5,5-v