Kyllästyttääkö toinen?

Onko muilla samanlaisia kokemuksia kuin minulla?
Olen puolen vuoden ajan tapaillut oikein ihanaa miestä ja vaikka rakastan häntä, tulee silloin tällöin totaalinen kyllästyminen. En tunne intohimoa, ei ole ikävä häntä silloin kun emme ole toistemme luona, eikä yhtään huvita hänen seuransa yhdessä ollessamme.
Mies on aivan ihmeissään ja peloissaan. Samoin olen minä kun en tiedä mistä se voi johtua.
Olen vähän alle 50v nainen

 

Kaikkea sita lukee, kun vanhaksi elaa. Etta oikein ihana mies, jota jo rakastatkin puolen vuoden tuttavuuden jalkeen. Sangen sahakkaa tunteidenpaloa, sanoisin.

Se, etta jo tuossa vaiheessa kyllastyttaa, etka tunne intohimoa, kumoaa mielstani kaiken edella kirjoittamasi. Teillahan pitaisi olla viela ensihuuma meneillaan, eika silloin kyllastyta. Paitsi vaaran miehen kanssa. Niin, siinahan se vastaus tulikin: Sinulla on vaara mies, eika rakkaudesta ole tietoakaan.

 

Kiitos vastauksestasi joka olikin hyvin osuva ja olen itsekin huomannut ja alkanut epäilemään ettei mukavasta miehestä olekaan itselleni elämänkumppania.

 

Tunteiden vaihtelu on normaalia! Nykyihmiset ovat vaan ihmeissään jos eivät ole hypetilassa jatkuvasti. Ikävää kun pitää aina saada enemmän ja parempaa...mikään ei riitä, sama se onko kyseessä raha, materia, ihmissuhteet...


Tässäkin ketjussa oli samanlaista asiaa..

http://keskustelu.soneraplaza.fi/thread.jsp?forum=124&thread=1377949

 

Samat tuntemukset olivat minullakin kymmenen vuotta sitten ja niillä tuntemuksilla jatkettiin useampi vuosi. Tällähetkellä olemme naimisissa ja päällisin puolin kaikki hyvin, mutta kyllästymisiä omalta puolelta ""tupsahtelee"" päiviimme edelleen. Mieheni on aivan ihana isä lapsille ja aviopuolisona kohtelee minua kuin jokainen nainen varmaan toivoo miehensä kohtelevan itseään, mutta... Mies on onnellinen ja itse olen saava osapuoli, mistä toisinaan huono omatunto: olenko ""tunnevammainen""...välitän ja kunnioitan miestäni, mutta se syvä rakkaus on edelleen mysteeri.