Kylläpäs veti olon herkäksi (turhaakin turhempi).

Pojalla oli tänään viimeinen hoitopäivä tarhassa kun mulla alkaa perjantaina toinen pätkä hoitovapaata joka kestää vajaa vuoden. Paikka jossa poika on ollut on maailman paras hoitopaikka pienelle, siellä on kultaisimmat hoitajat, syliä on riittänyt ja lempeää huolenpitoa :heart:. Ikinä poika ei ole jäänyt sinne itkien tai murheissaan ja oli aina vapaapäivinäkin menossa touhuamaan sinne. Sieltä olen saanut hyviä kasvatusvinkkejä ja ratkaisuehdotuksia ongelmatilanteisiin ja "muutamat" kerrat olen jäänyt suustani kiinni poikaa hakiessa, aina ovat jaksaneet kuunnella. Ikävä tulee sekä pojalle että minulle mutta jatkuvan sairastelun vuoksi täytyy antaa lapsen keholle aikaa vahvistaa ja tervehdyttää itsensä ettei jouduttaisi syömään antibiootteja yhtään enempää.
Siitä huolimatta päätös rassaa mua koska poika on niin nauttinut tuolla olosta, eikä varmaan koskaan löydetä parempaa paikkaa : /, mutta hyvä että saatiin kokea tuo paikka kuitenkin vaikka vain vähän aikaa .