kylläpä vetää mielen apeaksi..

Tiiän, ei pitäis antaa vaikuttaa, mutta kyllä se vaan itsetuntoon kolahtaa kun töitä hakee vaikka kuinka ja aina vastauksena ei kiitos, jos ylipäätänsä vaivaudutaan edes vastaamaan... Ja jotkut ihmiset osavaat olla niin tympeitä jo heti kättelyssä..

Tuntuu että osaakohan sitä enää oikeasti mitään, kun on 4 vuotta kotona ollut... Itkeny tänään vähän väliä..

Ehkä mä vaan sitte oon liian herkkä...

Tiiä sitten johtuuko se siitä että olen nainen miehisellä alalla vai enkö sitten oikeesti osaa mitään, vaikka toisaalta mistä ne sen voi sanoa pelkän sähköpostin tai puhelun perusteella. Ehkä mä en yksinkertasesti osaa myydä itteäni, mutta kyllä alkaa vähitellen mennä usko itteensä ja ammattitaitoonsakin..

 

Ootko minkäalan töitä hakenut?

 

puusepän hommia

 

Voisitko perustaa oman yrityksen?

 

Vaihtoehtohan tuokin, mutta en mä usko että musta ois semmoseen plus että ne koneet maksaa aika paljon....

 

Jos uskot, että mättää juuri siinä, ettet osaa myydä ittees, ni olisko apua niistä työkkärin järjestämistä työnhakukursseista?

 

pöh... reippaasti vaan uuteen haastatteluun. kyllä ne tarvii miehia ja naisia.

 

ala opettaan, kelpaisit yliopistoonkin opettajaksi vrt hernetätin mies

 

Joo, täytyy kattoo nyt, mulla on vielä hoitovapaata 3 viikko jäljellä, joten vielä en työkkärin asiakas ole ja laitoin just tiedustelua yhdestä oppisopimuspaikasta jos sais itteensä kehitettyä.. Ehkä tää elämä vielä voittaa..

Toisaalta mitään hätää, ainakaan taloudellisesti, kun on ansiosidonnaista yli puolet vielä jäljellä, mutta mieluummin olisin töissä..