Kyllä tämä on vaikiaa!!!

Miksi lähivanhempi, tässä tapauksessa äiti saa tehdä ihan mitä huvittaa, vaikka lapsen kustannuksella...??

Miehelläni on 4-vuotias tytär ed. suhteesta ja tytön äiti on maailmasta itsekkäin ihminen.. Nyt on kolme kuukautta mennyt eikä äitinsä päästä tyttöä meille.. Ennen on mennyt tapaamiset suunnilleen kuukausi-kuukausi (välimatkaa 400km, siksi nuinkin pitkiä aikoja). Tapaamispaperit on äidin hyväksi niiltä ajoilta kun äitinsä asui vielä 30km päässä isästä.
Jokaisesta tapaamisesta äiti päättää käykö vai ei ja kun hän ilmoittaa ajankohdan, se on käytävä. Heillä siis yhteishuoltajuus.
Tyttö on päiväkodissa molemmissa päissä. Ja Espoon päässä täytyy kuulemma olla kolme viikkoa/kk hoidossa ettei paikka mene alta. Se tarkoittaisi että tyttö olisi meillä viikon per kuukausi. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, aina on äidillä jokin este. Esim on töissä tai tyttö on kipeä (muutamaan otteeseen valehdellu tytön olevan sairas, ja kun seuraavana päivänä isä on soittanut tytölle onkin tyttö ollut ulkona leikkimässä tms). Tyttö on vauva-aikana viettänyt suurimman osan ajastaan isän kanssa, vasta kun minä tulin mukaan kuvioihin on äiti alkanut välittää tytöstä ja pitämään tyttöä luonaan pidempiä aikoja. Tytöllä on kauhea ikävä tänne meille.. Meiltä tyttö lähtee lähes poikkeuksetta AINA itkien äitinsä matkaan.. Täällä ollessa tyttö ei välitä puhua äitinsä kanssa puhelimessa, eikä muutenkaan paljoa puhu äidistään..
Tytön ollessa nuorempi äiti oli sitä mieltä että jos elatusmaksut eivät näy tilillä ei isän tarvitse tytön kanssa edes puhua puhelimessa, saati sitten nähdä. Elatusmaksuista äiti esitti ehdotuksen että niiltä ajoilta kun tyttö on isällään ei elareita tarvitse maksaa. Ja nyt selvisi että äiti käy sossusta nostamassa elarit väittäen ettei isä ole suostunut maksamaan niitä...
Ja nyt kun meille syntyi viime elokuussa yhteinen tyttö, on äiti tehnyt kaiken voitavansa.. Juuri synnytyksen aikoihin tyttö oli äidillään (oltiin miehen kanssa sovittu että synnytyksen jälkeiset kaksi viikkoa saisin olla ihan vaan vauvan kanssa, vauva kun oli minun esikoiseni ja kaikki oli uutta ja outoa), ja kun vauva syntyi tyttö täytyi saada meille, ei kuulemma voi pitää kuukautta kauempaa kun tytöllä niin kova ikävä. Ok, ymmärsimme täysin että tyttö haluaa meille ja toki haimme tytön. Siinä vaiheessa unohtui kaikki se kaksi viikkoa mitkä pelkästään vauvalle halusin, mutta lapset menee kuitenkin omien toiveideni edelle..
Tapaamiset on joten kuten sujuneet, aina niissä on äidillä ollut jotain valittamista tms. Ja nyt viimeisin oli kun tyttö lähti äidilleen pakottaen ja itkien. Ei olisin tullut autosta pois, mutta äiti käski väkisin nostamaan pois autosta.. Tyttö oli 1,5kk ollut äidillään kun halusimme tytön meille vapuksi.. Vappua edeltävänä torstaina isä soitteli tytön kanssa ja jutteli myös äidin kanssa ja sopivat että tyttö haettaisiin lauantaina puolesta matkasta. Kaikki ok, he sopivat että kellon aika sovittaisiin pe illalla.. No perjantai-ilta tuli, äiti ei vastaan puhelimeen, ei viestiin... No tuli lauantai äiti ei vastannut koko aamu päivänä.. Iltapäivällä tuli viesti "Oon töissä, ei käy. Katsotaan huomenna". No tuli sunnuntai, ei vastannut puhelimeen koko aamuna. Puolen päivän maissa tuli viesti äidiltä "töissä ei käy" isä soitti espoon sos. ja kriisipäivystykseen ja sieltä lupasivat ottaa yhteyttä äitiin. Sosiaalitäti soitti takaisin ja oli saanut äidin kiinni, tämä oli kuulemma vastannut heti. Äiti oli kuulemma joutunut lähtemään töistä pois kun isä vaatii tytärtään.. Ja tämä äiti oli kuulemma ymmärtänyt että isä tulee periltä asti hakemaan ( vaikka periltä ei ole puoleen vuoteen haettu, aina puolessa välissä ollut tapaaminen ). Ja vielä äiti oli valehdellu sos.tädille että isä oli uhkaillut puhelimessa...
Tuon jälkeen äiti ei ole tyttöä meille päästänyt.. Sanoo vain aina että "ei käy, sopimusasiat ei ole kunnossa".. Ja tytöllä mieletön ikävä tänne...

Lakimiehen puheillä on käyty ja tapaamisehdotus tehty, äiti ei vastannu määräaikana lakimiehellemme.. Tapaamisehdotus oli erittäin reilu, puolet ja puolet joka asiassa.. Mutta ilmeisesti se ei käy äidille koska elatusmaksut poistuisi kokonaan.. Asia on jätetty käräjäoikeudelle, he päättäköön mikä on järkevintä.. Äiti saa uhkasakon lapsen ja isän tapaamisten estämisestä..

Mielessä vain mitä valheita äiti on tytölle suoltanu kun isä ei tulekkaan hakemaan, kuinka paljon pahaa äiti on saanutkaan aikaan tytön mielessä ja luottamuksessa isäänsä kohtaan...????

Maailmassa on niin paljon lapsia joista isä ei välitä, mutta sitten kun isä välittää ja haluaa lasta luokseen niin se estetään, eikä kukaan tee mitään... Kauan meni ennen kun saimme asiat sille tolalle että saimme jonkun uskomaan meihin...


Kiitos kun jaksoit lukea... Taakka harteilla on painava vaikka en tytön verisukulainen olekkaan.. Ajatteleppa mikä taakka isän harteilla on kun ei saa nähdä lastaan...


Lisään vielä sen verran että tyttö on astmaatikko äitinsä luona ja aina kipeänä/lääkekuurilla.. Meillä ollessa tytöllä ei mitään astmaan viittaavia oireita ja hyvin harvoin ehkä kerran vuodessa kipeänä..
Eikä tässä kertomuksessa ollut läheskään kaikki äidin tempaukset, vai osa niistä... \|O <br><br>

 

äiti voi olla mustasukkainen omasta tytöstään, todennäköisesti epävarmuutta omasta asemastaan

 

\

äiti voi olla mustasukkainen omasta tytöstään, todennäköisesti epävarmuutta omasta asemastaan

Tätä samaa ollaan mietitty.. Mä en halua mitenkään uhata äidin paikkaa lapsen elämässä.. En siis halua äidiksi äidin paikalle.. Tytöllä on yks äiti ja se riittää.. Mä en ite edes pidä itteeni äitipuolena.. Mä oon omasta mielestäni tytön "hoitaja"..
Mutta...
Tämä on vaikiaa, sydäntä raastaa ja harteita painaa.. :/ <br><br>

 

oletko muuten koskaan sanomut tytön äitille, että sinulla ei ole aikomustakaan ruveta tytölle "äidiksi"??
jos et, niin se voisi hiukan rauhoittaa tilannetta ja nostattaa biologisen äidin luottamusta sinuun....ehkä sitä kautta tytönkin päästäisi helpommin, ilman tekosyitä...

(nyt kun luen mitä kirjoitin, niin missään tapauksessa ei ole tarkoitus syyllistä sinua tässä asiassa...alkoi vain itsestä tuntua siltä, kun luin mitä olin kirjoittanut...)Toivottavasti ymmärrät oikein mitä tarkoitan

meillä meinaan ollut joskus vastaavanlaista ja kun satuin vastaamaan kotipuhelimeen ja lasten biologinen äiti soitti, niin alettiin siinä sitten juttelemaan ja sanoin hänelle, että haluan että hän tietää ettei minulla ole aikomustakaan viedä hänen paikkaansa äitinä...
en tiedä, mutta minusta vain tuntuu siltä, että biologisille äiteille tällaiset asiat "syövät luontoa"

 

itsellä ainakin on jo nyt kauhea pelko, että miehen uusi avokki yrittää horjuttaa minun asemaa äitinä. Varsinkin kun tuo tyttö on kovin allerginen tapaus ja tuo uusi avokki on terveydenhoidon ammattilainen. Eli voi olla kyse ihan siitäkin.

 

Inhottavaa tuo äidin käytös tietysti on. Mutta kirjoitit että matkaa 400km ja lapsi vielä kuitenkin aika pieni. Onko kohtuutonta vaatia, että lapsi on puolet ajasta teillä? Minä en jaksaisi reissata tuota väliä koko ajan. Eikä varmasti oma lapseni.
Tuo puolet ja puolet sopii varmasti kun asutaan edes kohtuullisen matkan päässä.

Tuohon itkemiseen ja lähtemiseen sen verran. Oma poikani itkee aina kun jostain lähdetään. Hänen on aina ikävä kaikkia ystäviä ja sukulaisia. Kyllä uskoisin kuitenkin olevani aika rakas lapselleni. Välillä tuntuu, että poika on liiankin kiinni minussa. Mutta kyllä silti itkee aina muidenkin perään.

Minä ymmärrän teitä, mutta silti todella hirvitti tuo teidän vaatimuksenne tapaamisille. Jos äiti ei vastaa puhelimeen, se voi olla pelkoakin. Eihän näin voi tietää kenenkään motiiveja. Mutta voisiko äiti tuntea olevansa ahdistettu vai mitä? Vähän hankalalta kuulostaa juuri tuon pitkän välimatkan takia.

 

\

Inhottavaa tuo äidin käytös tietysti on. Mutta kirjoitit että matkaa 400km ja lapsi vielä kuitenkin aika pieni. Onko kohtuutonta vaatia, että lapsi on puolet ajasta teillä?

Tuohon itkemiseen ja lähtemiseen sen verran. Oma poikani itkee aina kun jostain lähdetään. Hänen on aina ikävä kaikkia ystäviä ja sukulaisia. Kyllä uskoisin kuitenkin olevani aika rakas lapselleni. Välillä tuntuu, että poika on liiankin kiinni minussa. Mutta kyllä silti itkee aina muidenkin perään.

Minä ymmärrän teitä, mutta silti todella hirvitti tuo teidän vaatimuksenne tapaamisille. Jos äiti ei vastaa puhelimeen, se voi olla pelkoakin. Eihän näin voi tietää kenenkään motiiveja. Mutta voisiko äiti tuntea olevansa ahdistettu vai mitä? Vähän hankalalta kuulostaa juuri tuon pitkän välimatkan takia.

Hankalaahan tämä nimenomaan juuri onkin.. Puolet ja puolet oli ehdotuksena lähinnä siksi kun se on tähänkin asti ollut niin (oikeastaan tyttö on viettänyt isällään suurimman osan elämästään, mutta kun minä tulin kuvioihin alkoi äiti ottaa tyttöä useammin).. Tyttö on ollut suunnilleen kuukauden täällä ja kuukauden siellä, ja hyvin se on aonakin tähän asti toiminut..
Eikä sen nyt välttämättä tarvitse olla puolet ja puolet, se oli yksi ehdotus.. Äiti itse ei ole minkäänlaista ehdotusta tehnyt jolla tilanne saataisiin soviteltua ilman "suurempia herroja" eli käräjäoikeutta. Toki mielellämme kuuntelisimme mitä hänellä olisi ehdottaa, mutta..

Ja tuohon itkemiseen lisään, että koskaan tyttö ei ole itkenyt kun me olemme häntä hankeneet.. Vaan ainoastaan silloin kun äitinsä hakee luokseen.. Ja tyttö ei kyllä ole itkeny jos on jostain pois lähdetty vaan mieluusti on aina kotiin lähtenyt "omaan rauhaa" tytön omien sanojen mukaan.. =)

 

Sen olen huomannut, että oikeuden päätöksiin ei voi milloinkaan luottaa tai edes arvailla. Mutta tiedän tapauksia, joissa on 5-6 lapsen mielipide huomioitu. En tosin tiedä huomioidaanko 4 vuotiaan.

Joka tapauksessa tarha ym. jutut sujuu varmasti 50/50 mutta mitäs sitten kun koulu alkaa? Silloin se ei enää käy. Siitä syystä voisi olla kai parempi, että olisi yksi pysyvämpi paikka. Olkoot se sitten teillä jos lapsi niin haluaa.

Jotenkin ymmärtää äitienkin huolen "antaa" lastansa äitipuolelle. Se tuntuu varmasti jokaisesta äidistä kamalalle ja on melkoinen kasvun paikka. Se on aika tulehdusherkkää aluetta. Kyllä aika moni äiti varmaan tuntee asemansa olevan äärimmäisen uhattu.

Voisitko asennoitua tämän äidin asemaan. Siten että annat lapsen samalla tavalla pois? Miltä se tuntuu? Voisitko sanoa ne sanat tälle äidille, jotka itsekin toivoisit kuulevasi lapsesi äitipuolelta?

Toki isälläkin on oikeus. Teillä on kuitenkin yhteinen lapsi. Onko äiti ihan yksin? Jos hänellä olisi joku, niin sekin helpottaisi luopumisen tuskaa varmasti.

 

\

Jotenkin ymmärtää äitienkin huolen "antaa" lastansa äitipuolelle. Se tuntuu varmasti jokaisesta äidistä kamalalle ja on melkoinen kasvun paikka. Se on aika tulehdusherkkää aluetta. Kyllä aika moni äiti varmaan tuntee asemansa olevan äärimmäisen uhattu.

Voisitko asennoitua tämän äidin asemaan. Siten että annat lapsen samalla tavalla pois? Miltä se tuntuu? Voisitko sanoa ne sanat tälle äidille, jotka itsekin toivoisit kuulevasi lapsesi äitipuolelta?

Toki isälläkin on oikeus. Teillä on kuitenkin yhteinen lapsi. Onko äiti ihan yksin? Jos hänellä olisi joku, niin sekin helpottaisi luopumisen tuskaa varmasti.

Niin.. Mä haluaisin ymmärtää ja tavallaan kai ymmärränkin kun yritän asettaa itseni samaan jamaan..

Mutta ei se silti oikeuta sitä lapsen kautta kostamaan.. Tuntukoon äidistä kuinka pahalta tahansa mutta se ei ole lapsen vika eikä lapsen siitä kuuluisi kärsiä..
Mä voin ihan hyvin äidille asian sanoa ja toivoa että se asiaa muuttaisi..
Äiti ei ole yksin, hällä on mies ja miestäni aikaisemmasta suhteesta toinen tyttö, 7v..

Pitää vain toivoa että oikeuden päätös olis kohtuullinen.. Kouluun meno muuttaa tilanteen tietenkin taas.. Ja 50-50 ehdotus olisi pohjana, tapaamisista saataisiin aina sovittua erikseen, mutta tällaisissa tapauksissa kun äiti kieltäytyy tapaamisista, olis jotain mihin vedota, jotain joka tukis sitä isän ja lapsen suhdettakin..

Hankalaa ja inhottavaa..

 

Laitoit että äidin asuinpaikassa voi menettää hoitopaikan, jos on aikoja, että ei tarvitse. Jossain pääkaupunkiseudulla voisiko se olla totta? Toisaalta uskon, että se voisi.

Ymmärsin, että tällä hetkellä tapaamissopimuksessa ei lue aikoja milloin isä saa tavata. Silloin äiti ei saa todennäköisesti mitään sakkoja. Hänenhän ei tarvitse luovuttaa lasta jos on virallisesti lähivanhempi ja tapaamisia ei ole tarkemmin kirjallisesti sovittu. Ymmärsinkö oikein, että sopimus on tällainen?
Silloin lähivanhemmalla ei ole velvoitetta antaa lasta tapaamiseen.

Oikeudenkäynnit ovat todella inhottavia ja yleensä kait pilaa vanhempien välit lopullisesti. Mutta jos ette muuten sopuun pääse niin kai se on pakko.

Onko teillä ollut jotain sovitteluita sosiaaliviranomaisten kanssa tai edes lastenvalvojan kanssa ensin?

 

Lastenvalvojaan on isä ollut yhteydessä, ja hän nimenomaan uhkasakkoa ehdotti.. En tiedä kuinka se sitten käytännössä menee.. Pe olis aika lastenvalvojalle..

Hankala yrittää asioita sovitella kenenkään välitykselläkään kun äiti valehtelee asioita omaksi hyödykseen.. Ja äidin asenne on se että hän sanoo mitä tehdään, muut ehdotukset hylätään suorilta käsin..

Ainakin tähän asti tyttö on ollut pidempiä jaksoja kuin sen viikon.. Mutta päiväkodeilla kuvittelisin olevan joustovaraa tällaisissa tapauksissa, eikös se olisi vain sopimuskysymys.. Tiedä sitten..

Sä oot ihana ihminen kun jaksat mulle vastata ja pähkäillä mun kans.. Kiitos.. :flower:

 

Kiitos vain itsellesi =)

Aika vähän minulla on kokemusta näistä asoista. Vaikka exäni kanssa tappelen asioista minäkin, emme kuitenkaan lastenvalvojalle ole menneet.

Usein kuulee, että tällaisista tapaamissopimuksista sanotaan, että on tehty äidin hyväksi. Todellisuudessa varmaan on helpompi (lastenvalvojalle ym.) kirjoittaa sopimukseen "vanhemmat sopivat keskenään". Senhän kuitenkin tulisi ja tulee olla lähtökohta, että asioista voisi sopia vanhemmat keskenään. Ei se ole kenenkään hyväksi yksin. Elämään tulee muutoksia.

Meilläkin on tällainen sopimus. Ja se ei velvoita minua mihinkään tapaamisiin. Lastenvalvoja ehdotti sitä heti, koska nuori elämämme on vaihtelevaa. Ja voipi olla että ison kaupungin kiirekin sanelee asioita.
Ja jokaisella lastenvalvojalla on varmasti omat mielipiteensä siitä, kuinka asiat tulisi hoitaa. Koska mitään kaavaa ei voi olla.

Toisaalta lastenvalvoja ei kai voi luvata teille (äidille) mitään uhkasakkoja, koska ei siitä asiasta päätä, eikä ole lainoppinut. Voihan hänellä tuntumaa olla kokemusten pohjalta, mutta minusta tuossa ei ole perusteita uhkasakoille. Ja aina kun äiti lapsen antaa, asia raukeaa taas.

Tästä syystä en minäkään ole lastenvalvojaan yhteyttä ottanut ongelmien ilmetessä. Voin vain kysyä neuvoa ja mielipidettä. Mutta muuta hän ei voi tehdä meidän tapauksessa. Toki voi kai pistää asioita rullaamaan eteenpäin. Jos vähättelen lastenvalvojan valtaa, niin joku valaiskoon minua siitä!

Menettekö tapaamiseen kaikki yhdessä vai isä vai miten?

Olen seurannut läheltä ystäväni kiistaa lapsistaan. Selvitystä on kestänyt nyt reilun vuoden, eikä oikeuteen astikaan ole vielä päästy. Tämä on ollut hirveän raastavaa lapsille. Toisen lapsen kanssa isän välit on nyt kokonaan poikki ja hänelle on tullut rikoskierre.

Siksi sitä aina toivoo, ettei se olisi ratkaisu, ennen kuin äärimmäisessä pakossa. Ja silloinkin vain jos lapsi niin haluaa eli ikävöi kovasti etävanhempaa. Ystäväni tapauksessa isä taistelee lapsesta, joka ei edes halua nähdä isäänsä. Minusta se on väärä tapa lähestyä lasta.

Mutta nämä onkin niin vaikeita juttuja, että kukapa aina toimisi järjen mukaan vain oikein. Jotenkin ymmärtäisin näillä kirjoituksilla lapsen äitiä, jos olisi yksin ja ainut lapsi, mutta toisaalta jos lapsi on pääasiassa ollut teillä, niin nyt...

Kauanko olitkaan seurustellut miehesi kanssa? Onko tämä nyt kovin uusi juttu teillä?
Sekään ei auta, että miehet kai eivät kovin hyvin osaa keskustella. Eli jospa miehesi voisi keskustella äidin kanssa, mikä mättää? Onnistuuko se ollenkaan?
Kun minun exäni oli hankalimmillaan (ei vastannut lainkaan puhelimeen), lähetin hänelle kirjeen, pari ainakin.

Minä en kyllä todellakaan tiedä onko ajatuksistani mitään apua, mutta ihan kiva näistä on kanssasi kirjoitella.

 

Tosi kurja tilanne teillä. Käsittämätöntä miten asiat voidaan saada hankaliksi ja kuinka vähän on mitään heti ja nopeasti vaikuttavia keinoja käytössä.
Soisi äidin tajuavan, että myös se isän ja lapsen suhde on äärimmäisen tärkeä. Musta on aika huono syy käytökselle se, mitä tarjottiin, että äiti kokee uhkana sen että isästä, isän perheestä ja jopa isän uudesta puolisosta tulisi tärkeä tai se jo olisikin sitä. Joka tapauksessa lapselle omat vanhemmat ovat kaikki kaikessa - eivät vanhempien uudet puolisot. Sitä mun mielestä on ihan turha kenenkään vatvoa. Lapsi voi tietysti olla niin onnekas, että vanhempien uusien puolisoiden myötä, hänellä on useampia tärkeitä ja läheisiä aikuisia tukenaan ja siitä sietäisi kaikkien olla vain onnellisia.

Yksi todellinen syy on varmaan myös se, että äiti ikävöi itse kovin lastaan (mutt niin varmasti myös isäkin). Meillä ainakin etälapset kesälomilla pidempiä jaksoja ollessaan pärjäsivät oman ikävänsä kanssa hienosti, kun olivat meille aloilleen asettuneet. Kunnes sitten lähi alkoi soitella ja kertoa itkien kuinka kovasti hän ikävöi ja jospa hän tulisi siinä lähellä käymään leikkipuistossa teidän kanssa jne. Aikuisen ehkä pitäisi jotenkin hallita ja pystyä elämään ikävänsäkin kanssa, eikä kaataa sitä lapsen niskaan.

Sitten tuo päivähoito...Mä luulen sen olevan tekosyy. Mun mielestä päivähoitopaikkaa ei menetä ja maksusta saa jopa alennusta, jos lapsi on säännöllisesti ennalta tiedetyn ajan pois hoidosta. Esimerkiksi jos olisi aina vaikkapa jokaisen kuukauden alusta viikon tai muu sellainen järjestely. Varmasti sekin asia on sovittavissa.

Toivottavasti saatte jonkinlaisen sopimuksen/käytännön aikaan - siiheksi kunnes kouluikä tulee vastaan. Silloin ikävästi joudutte varmaan vähentämään tapaamisten kestoa. Varmaankin lastenvalvoja on oikea henkilö selvittämään asiaa teidän kanssanne. Toivotaan, että ette joudu oikeuteen asti menemään asian kanssa.

 

\

Menettekö tapaamiseen kaikki yhdessä vai isä vai miten?

Kauanko olitkaan seurustellut miehesi kanssa? Onko tämä nyt kovin uusi juttu teillä?
Sekään ei auta, että miehet kai eivät kovin hyvin osaa keskustella. Eli jospa miehesi voisi keskustella äidin kanssa, mikä mättää? Onnistuuko se ollenkaan?
Kun minun exäni oli hankalimmillaan (ei vastannut lainkaan puhelimeen), lähetin hänelle kirjeen, pari ainakin.

Minä en kyllä todellakaan tiedä onko ajatuksistani mitään apua, mutta ihan kiva näistä on kanssasi kirjoitella.

Tarkoitat varmaan lastenvalvojan tapaamiseen? Jos niin, sinne menee isä ja todennäköisesti minä ja yht. tyttö, äiti on kuulemma asiansa hoitanut siellä päässä.. Mies on varsin keskustelevaa tyyppiä eikä hevillä suutahda.. Keskustelua on yritetty, mutta aina kun aloittaa äiti hyökkää päälle kuin yleinen syyttäjä.. Viimeisin oli juuri tämä "minä olen asiat hoitanut päivä järjestykseen täällä päässä".. Sit meneekin jo luurii kiinni... Eli ei suostu kuuntelemaan..

Tämä meidän juttu on nyt reippaan pari vuotta vanha tai pitäisikö sanoa uusi.. (Nopeasti tämä on kyllä edenny, mutta päivääkään en pois vaihtaisi..) Ja ensimmäinen vuosi meni hyvin, odotin tuolloin yhteistä tyttöämme, tämä 4v tyttö oli tuolloin lähes päivälleen kuukauden kummankin luona vuorotellen. Mutta kun yht.tyttö syntyi kaikki muuttui ja joka asia alkoi menee päin peetä..

Niin, ja lisäänpä tähän vielä tuon kun viime kerralla tyttö täällä oli ja katseltiin piirrettyä videolta yhessä sohvalla rötköttäen, tyttö yhtäkkii katso silmiin ja sanoi "mä niin haluaisin että sä olisit mun äiti".... Se laittoi miettimään ja varsinkin tänään oon asiaa ajatellu paljon.. Ja miettiny sitäkin jos tyttö on tuon saman äidilleen sanonut esim. kiukuspäissään.. :\|

Mutta nyt mä poistun koisaamaan, huomenna taas uus päivä.. =)

 

\

Soisi äidin tajuavan, että myös se isän ja lapsen suhde on äärimmäisen tärkeä. Musta on aika huono syy käytökselle se, mitä tarjottiin, että äiti kokee uhkana sen että isästä, isän perheestä ja jopa isän uudesta puolisosta tulisi tärkeä tai se jo olisikin sitä. Joka tapauksessa lapselle omat vanhemmat ovat kaikki kaikessa - eivät vanhempien uudet puolisot. Sitä mun mielestä on ihan turha kenenkään vatvoa.


Sitten tuo päivähoito...Mä luulen sen olevan tekosyy. Mun mielestä päivähoitopaikkaa ei menetä ja maksusta saa jopa alennusta, jos lapsi on säännöllisesti ennalta tiedetyn ajan pois hoidosta. Esimerkiksi jos olisi aina vaikkapa jokaisen kuukauden alusta viikon tai muu sellainen järjestely. Varmasti sekin asia on sovittavissa.

Mä oon hiljaa itekseni miettiny että sanon äidille muutaman valitun sanan (toki kauniisti ja hillitysti B) ), kun seuraavan kerran nähdään.. Josko se vähä herättäis ja sais sen vähä miettimään asioita.. Jotain henkevää pitäis saada kiteytettyä muutamaan lauseeseen jotka ehkä edsin sille sanoa ennen kun auton ovi pamahtaa kiinni.. Toki siis asiallisia asioita!

Mä en kans jaksa uskoa tuohon päivähoitopaikan menettämiseen.. Kuitenkin näinkin suuri (ja varmasti yleinen) asia kyseessä niin ihan varmasti saisi soviteltua jos siihen halua olisi.. Mutta enpä mä sitä voi varmasti tietää mikä käytäntö tuolla ISOOLLA kirkolla on..

Mutta tosiaan huomenna on se uus päivä..

 

nyt olis ehdottomasti yhteisen palaverin paikka. jossain neutraalissa paikassa. esim. lapsen tarhassa, jossa olisi mukana lapsen omahoitaja äidin tukena. näiden palavereiden tarkoituksena on päästä juttelemaan rauhassa niin, ettei minkäänlaista syyttelyä t riitaa pääsisi syntymään.(itse olen järjestänyt tälläisia palavereita sillä menestyksellä, ettei lasten isä ole koskaan niihin saapunut paikalle)