Kyllä sitä on ollut tyhmä!

Nuorempana halusi saada hyvän koulutuksen, vakityön ja vähän matkustella ennen kuin halusi lapsia. Ikää karttui ja ehkäisy jätettiin mutta sitten kestikin jonkin aikaa ennen kuin tulin raskaaksi. Onneksi sentään tulin ennen kuin hoidot ehdittiin aloittaa tai ylipäänsä tulin raskaaksi. Nyt kun ikää on yli 30 v. Haluaisin saada lapsia mutta raskaaksitulo on vaikeaa. Nyt harmittelen sitä ettei ehkäisyä tullut jätettyä pois jo monia vuosia aikasemmin. Kyllä koulutuksen olisi ehtinyt saada myös pienten lasten äitinä ja matkustella voi kyllä viisikymppisenäkin. Toivotaan että uudestaan tärppäisi ja toinen lapsi syntyisi.

 

joo katsopa ketjua down-ja keskenmenoriskistä ja iästä.

Toisaalta meidän ikäpolvelle juuri toitotettiin ja odotettiin vakityön, matkustelun ym autuutta ennen lapsia. Ei kuitenkaan tiedetty (?) tarpeeksi riskeistä, eli lisääntynyt keskenmenoriski, alentunut hedelmällisyys (ja munasolu-alkio ei jakaudu normaalisti yhtä usein kuin nuoremmilla), downriskin huikea kasvu (mitenkään loukkaamatta nyt down-lasten vanhempia;kyllä jokainen varmasti mieluiten haluaa terveen lapsen, vaikka yhtä rakas se down-lapsikin olisi; vammaisia aina kuitenkin tulee olemaan, mm. tapaturmien ja onnettomuuksienkin uhreina).

Lisäksi meitähän vaivaa tämä pitkittynyt nuoruusvaihe, eli ei haluat perhettä jarruksi. Miehillä tullut muodiksi perustaa perhe vasta neljjä viisikymppisinä. Pidentynyt menovaihe ei kuitenkaan ole pidentyntänyt parisuhteiden kestoa (eli vaikka olisi jo paljon nähnyt, niin ei se ruokahalu vähene syödessä).

Lapset kannattaa ahankkia silloin kun on sellainen suhde, johon hyvä hankkia lapsi tai muutoin jos itselle sopii. Oli sitten ura tehty tai matkustelut vasta edessä. Nyt vain vauhtia harjoituksiin ja mene nopeasti hoitoihin (voi kyllä aloittaa kevyemmillä<jos ei erityistä vikaa), jotta varmasti saatte kakkosen!! Onnea sinne ja myös tänne...

 

Eikä tuo Down vielä mitään, samaa tahtia lisääntyy myös muut, paljon pahemmat/fataalit kromosomiriskit yms. monet muut; yleensä kuitenkin puhutaan vain hedelmällisyyden vähenemisestä ja noista riskeistä sitten ohimennen se tarkemmin niitä selvittämättä, ei välttämättä olis paha, vaikka niistäkin esim. 30 v gynetarkastuksessa enempi puhuttais; jos siis on selvillä että lapset jossakin välissä harkinnassa.

 

Lohdutukseksi sanoisin, et ihminen elää niin kuin kulloinkin parhaaksi katsoo eli ehkä tekemäsi ratkaisut tuntuivat silloin ihan hyviltä ja oikeilta.

 

\

Lohdutukseksi sanoisin, et ihminen elää niin kuin kulloinkin parhaaksi katsoo eli ehkä tekemäsi ratkaisut tuntuivat silloin ihan hyviltä ja oikeilta.

tätä peesailen...mutta lisään kuitenkin että ei ole takeita että se nuorempana olis sen helpompaa

 

En minä kadu! Olen saanut elää sekä sinkun että lapsettoman pariskunnan elämää sen verran potkään, että uuteen elämänvaiheeseen siirtyminen tuntuu hyvältä. Ei sitten tarvitse lasten kanssa ihmetellä, mistä on jäänyt näiden vuoksi paitsi.

 

No jaa...

oiskohan se niinkin, että viksu ihminen katuu AINA jotakin. Jos hankkisi lapset kamalan nuorina, niin koulutuksen hankkiminen olisi vaikeampaa ja voisi jäädä jopa vähiin koko opiskelu.

Eli mitä yritän sanoa on, että JOKA ikäkaudessa on omat riskinsä. Nuorena äidiksi tulemisessa on sosiaalisen syrjäytymisen ja avioeron riski isompi, yli 30-vuotiaalla taas lisääntyy lapsettomuuden riski, yli 35-vuotiaalla kehityshäiriöiden riski.

Älä sinä liikaa itseäsi syyttele. Oletteko lapsettomuushoitoja harkinneet/läpikäyneet?

 

\

No jaa...

oiskohan se niinkin, että viksu ihminen katuu AINA jotakin. Jos hankkisi lapset kamalan nuorina, niin koulutuksen hankkiminen olisi vaikeampaa ja voisi jäädä jopa vähiin koko opiskelu.

Eli mitä yritän sanoa on, että JOKA ikäkaudessa on omat riskinsä. Nuorena äidiksi tulemisessa on sosiaalisen syrjäytymisen ja avioeron riski isompi, yli 30-vuotiaalla taas lisääntyy lapsettomuuden riski, yli 35-vuotiaalla kehityshäiriöiden riski.

Älä sinä liikaa itseäsi syyttele. Oletteko lapsettomuushoitoja harkinneet/läpikäyneet?


ja sitä tekee, mihin on mahdollisuudet eri ikäkautena...Ei välttämättä ole sopivaa lapsia haluavaa kumppania silloin 20-25-vuotiaana. YH:na on vaikea opiskella ja hankkia siinä samalla rahaa lasten elatukseen. Tuossa iässä ei myös ole rohkeutta lähteä katsomaan em. kuvitelmaa.

 

Mä olin 28v vuotta kun sain tytön vuoden yrittämisen jälkeen. Silloin mulle sanottiin et lasten saanti kohdallani hankalaa. Joten meni heti hoitoihin kun rupesin toista haluamaan. Poika syntyi 4 vuotta myöhemmin ja välissä keskenmeno.
Sama mies ollut 18 vuotiaasta asti, lapsia en silti aiemmin halunnut. Enkä kadu sitä että en tehnyt niitä aiemmin koska olin vasta nyt valmis ajattelemaan lapsia. Nyt olen kotona muksujen kanssa ja nautin tästä elämänvaiheesta.
Olin jo varma että meille ei toista lasta tule mutta toisin kävi. Kaksi vuotta kävin hoidoissa ja joka kuukausi vähintään kerran lääkärissä. Mutta sitkeys palkittiin.
Koita jaksaa! :flower: