Kyllä oli kädettömät isovanhemmat, kun lasta hakivat päiväkodista

Kyllä meillä isovanhempi (tosiaan, heitä on vain yksi) saa lapsille vaatteet päälle. Pistivät nämä sitten vastaan tai eivät. Lasten kanssa (1v ja 2v) pukeminen sujuu välillä oikein mallikkaasti ja joskus taas täysin päinvastaisesti, mutta olen sanonut, että vaikka pistäisi vastaankin niin pue vaan koska pakkohan ne vaatteet on saada päälle. Toki olen sanonut, että koettaa sitten itse pysyä viilipyttynä vaikka korpeaisikin moinen pukemistaistelu. Tähän mennessä on vaatteet saatu päälle ja vieläpä oikein hyvässä ajassa

Mutta ehkäpä nuo isovanhemmat ei ole halunneet järjestää "kohtausta", tosin ei se homma nyt minusta noinkaan menee...

 

Eivät varmaan osanneet "julkisella" paikalla toimia kun huomasivat että joka liikettä seurataan. Jos olisivat saaneet vähän yksityisyyttä, niin olisi voinut löytyä sitä komentamistakin.

No tämä. Kun joka paikassa kyylätään ja vahditaan, että jokaisen pitäisi noudattaa sitä saakelin vaistovanhemmuutta vai mitä se on, että lasta ei saisi yhtään komentaa eikä sanoa sille että nyt tehdään näin ja sillä sipuli.

Liian pitkälle mennyt tuo tenavien vapaus tehdä mitä milloinkin sattuu huvittamaan. Tietävät, että aikuinen ei voi yhtään mitään, ja tarvittaessa kakara voi tehdä vaikka pahoinpitelysyytteen jos huvittaa. Näkee sitten tuonkin kasvatustyylin tulokset noissa kouluriehujissa sun muissa. Opettaja saa potkut sen takia että yrittää rajoittaa pikku kullannuppua riehumasta. Mikä siinä on, että ei ennen vanhaan tuollaista sallittu.

 

[QUOTE="näin on";28296016]
Anoppilassa laitettaisiin lasten päivärytmi täysin sekaisin. Syödään mitä sattuu ja koska sattuu, valvotaan puolille öin, vahdataan televisota ja tietokonetta silmät ristissä. Kurjaa, ettei isovanhempiin voi luottaa lastenhoitajina. En halua laittaa lapsiamme anoppilaan hoitoon, yökylästä nyt puhumattakaan. Tosin lapset eivät välitä sinne mennäkään vaan viihtyvät paremmin kotona![/QUOTE]

Hmm.. Kumpi painaa puntarissa enemmän: se, että lapsilla on hyvä, lämmin suhde isovanhempiin vai se, että lasten rytmistä ja ruokailutavoista pidetään kynsin hampain kiinni?

 

Hmm.. Kumpi painaa puntarissa enemmän: se, että lapsilla on hyvä, lämmin suhde isovanhempiin vai se, että lasten rytmistä ja ruokailutavoista pidetään kynsin hampain kiinni?

komppaan täysin. Ei lapset ole junia joiden aikataulu täytyy olla minuutilleen sama joka päivä.

Olen ikionnellinen omien lasteni isovanhemmista. Lapsillani oli onni myös tuntea 5/8 isoisovanhemmistaan niinkin kauan että muistavat heidät vallan hyvin. Yksi isomummo on edelleen elossa. (lapset jo täysi-ikäisiä).

Meillä mummolat oli "wonderlandeja", jossa puuhattiin kaikkea kivaa. Toinen mummo on erittäin taiteellinen ja opetti tytöt askartelemaan vaikka mitä kaikista mahdollisista materiaaleista. Reppuun pakattiin eväät ja lähdettiin metsään katsomaan mitä kaikkea sieltä löytyy. Maalattin kiviä, tehtiin kannoista pieniä ukkoja, rikottiin vanhoja kahvikuppeja ja tehtiin mosaiikkia... Aina juhlapyhien alla oli oikein hinku päästä mummon luo askartelemaan koristeita. Papan kanssa käytiin kalastamassa ja rakennettiin puuautoja tai majoja.

Toisessa mummolassa pikku kädet oppivat letittämään pullataikinaa tai koristelemaan kakkuja, mummo sitten ylpeänä tarjoili lastenlasten leipomuksia kaikille tuttavilleen. Siellä opittiin myös kutomaan ja virkkaamaan mikä on hyvä juttu, kun minusta ei sitä opettamaan ole. Siellä vaarin kanssa pelattiin lautapelejä, vaari ei selkävamman takia kyennyt juuri muuhun mutta osallistui ja touhusi lasten kanssa minkä pystyi.

Kun pienenä luotiin tuollainen pohja suhteelle isovanhempien kanssa, se jatkuu edelleen. Nykyään siinä leipomisen ohella juorutaan poikaystävistä tai koulunkäynnistä tai harrastuksista mutta mummolaan mennään edelleen mielellään ja suhde kaikkiin isovanhempiin on luonteva.

Meillä oli miehen kanssa vähän periaate "mitä tapahtuu mummolassa se jää mummolaan" eli mummolassa on oikeus olla hemmoteltavana ja siellä on omat säännöt, kotona eletään sitten kodin sääntöjen mukaan. Kun ne isovanhemmat sai meistä kasvatettua ihan yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, tuskin ne meidän lapsiakaan pilaa.

 

komppaan täysin. Ei lapset ole junia joiden aikataulu täytyy olla minuutilleen sama joka päivä.

Olen ikionnellinen omien lasteni isovanhemmista. Lapsillani oli onni myös tuntea 5/8 isoisovanhemmistaan niinkin kauan että muistavat heidät vallan hyvin. Yksi isomummo on edelleen elossa. (lapset jo täysi-ikäisiä).

Meillä mummolat oli "wonderlandeja", jossa puuhattiin kaikkea kivaa. Toinen mummo on erittäin taiteellinen ja opetti tytöt askartelemaan vaikka mitä kaikista mahdollisista materiaaleista. Reppuun pakattiin eväät ja lähdettiin metsään katsomaan mitä kaikkea sieltä löytyy. Maalattin kiviä, tehtiin kannoista pieniä ukkoja, rikottiin vanhoja kahvikuppeja ja tehtiin mosaiikkia... Aina juhlapyhien alla oli oikein hinku päästä mummon luo askartelemaan koristeita. Papan kanssa käytiin kalastamassa ja rakennettiin puuautoja tai majoja.

Toisessa mummolassa pikku kädet oppivat letittämään pullataikinaa tai koristelemaan kakkuja, mummo sitten ylpeänä tarjoili lastenlasten leipomuksia kaikille tuttavilleen. Siellä opittiin myös kutomaan ja virkkaamaan mikä on hyvä juttu, kun minusta ei sitä opettamaan ole. Siellä vaarin kanssa pelattiin lautapelejä, vaari ei selkävamman takia kyennyt juuri muuhun mutta osallistui ja touhusi lasten kanssa minkä pystyi.

Kun pienenä luotiin tuollainen pohja suhteelle isovanhempien kanssa, se jatkuu edelleen. Nykyään siinä leipomisen ohella juorutaan poikaystävistä tai koulunkäynnistä tai harrastuksista mutta mummolaan mennään edelleen mielellään ja suhde kaikkiin isovanhempiin on luonteva.

Meillä oli miehen kanssa vähän periaate "mitä tapahtuu mummolassa se jää mummolaan" eli mummolassa on oikeus olla hemmoteltavana ja siellä on omat säännöt, kotona eletään sitten kodin sääntöjen mukaan. Kun ne isovanhemmat sai meistä kasvatettua ihan yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, tuskin ne meidän lapsiakaan pilaa.

Ihana....lapsesi ovat erityisen onnellisessa asemassa.

 

Oman kokemukseni mukaan lapset yleensä lähtevät paljon helpommin isovanhempiensa mukaan, kun taas äiti on se, jonka kanssa venkoillaan eniten. Josko tilanne oli isovanhemmille uusi, jos lapsi oli aina ennen lähtenyt "nätisti" mukaan hoidosta. Uudessa tilanteessa moni menee aivan lukkoon, eikä tiedä miten asiassa etenisi.

 

[QUOTE="vieras";28296401]No tämä. Kun joka paikassa kyylätään ja vahditaan, että jokaisen pitäisi noudattaa sitä saakelin vaistovanhemmuutta vai mitä se on, että lasta ei saisi yhtään komentaa eikä sanoa sille että nyt tehdään näin ja sillä sipuli.

Liian pitkälle mennyt tuo tenavien vapaus tehdä mitä milloinkin sattuu huvittamaan. Tietävät, että aikuinen ei voi yhtään mitään, ja tarvittaessa kakara voi tehdä vaikka pahoinpitelysyytteen jos huvittaa. Näkee sitten tuonkin kasvatustyylin tulokset noissa kouluriehujissa sun muissa. Opettaja saa potkut sen takia että yrittää rajoittaa pikku kullannuppua riehumasta. Mikä siinä on, että ei ennen vanhaan tuollaista sallittu.[/QUOTE]

:attn:

 

Yksi läski äiti aina maanitteli eteisessä 2-3-vuotiaita lapsiaan pukeutumaan täysin itse. Minä aina hain lapset, puin ne ja ehdin häippäistä ovesta ulos kun se vain vielä maanitteli, että "pukisitte nyt niinku kiva kiltti hei..." Ehkä se ei vain taipunut kaksinkerroin, että pystyisi pukemaan lapsensa?

 

Hmm.. Kumpi painaa puntarissa enemmän: se, että lapsilla on hyvä, lämmin suhde isovanhempiin vai se, että lasten rytmistä ja ruokailutavoista pidetään kynsin hampain kiinni?

Eivät nämä sulje toisiaan pois. Useimmiten täysi rajattomuus johtuu vain laiskuudesta ja itsekkäästä mukavuudenhalusta, ei siitä, että ajateltaisiin lapsen parasta. Lapset tarvitsevat myös niitä rajoja, normaalia päivärytmiä ja rutiineja. Heille tulee niistä turvallinen olo, kun he oppivat tietämään, miten elämä ja päivät menee.

Nykypäivänä monien "lämmin suhde lapseen" tarkoittaa täydellistä curlingia, mikä ei tee lapsille hyvää ja he tulevat itse kärsimään siitä kunhan kasvavat ja "Siperia opettaa", ettei maailma ja muut ihmiset pyörikään heidän napansa ympärillä. Minusta se on lapsen rakastamista, että isovanhempikin kasvattaa lasta eikä elä kuin pellossa.

 

Ei tullut mieleen auttaa näitä isovanhempia esim. pienellä kilpailulla, kummalla on vaatteet ensin päällä. Mutta eihän se sulle kuulu muuten kuin täällä asiaa ihmetellä.

 

Minulla on sellainen hitaamman sorttinen lapsi, usein jäädään esim. muskarin jälkeen viimeisiksi pukemaan. Kun on vähän tutkittu paikkoja ja leikitty kumppareilla, lapsi suostuu pukemiseen tyynesti ja auttaakin siinä. Enpä olisi arvannut, että sekin jonkun pyllyä kaihertaa.

Kyllä mekin tarvittaessa nopsaan menemme, mutta jotenkaan en näe kauheasti lisäarvoa pikkulapsen huudattamisessa siirtymävaiheissa, jos minnekään ei ole kiire.

 

Ei tullut mieleen auttaa näitä isovanhempia esim. pienellä kilpailulla, kummalla on vaatteet ensin päällä. Mutta eihän se sulle kuulu muuten kuin täällä asiaa ihmetellä.

Kuka sitä nyt toisten eteen mitään tekis. Parempi tyhjäpäänä ihmetellä ja paheksua toisia tyhjäpäitä hädän hetkellä.

 

Ei tullut mieleen auttaa näitä isovanhempia esim. pienellä kilpailulla, kummalla on vaatteet ensin päällä. Mutta eihän se sulle kuulu muuten kuin täällä asiaa ihmetellä.

No siinä oli jo hoitaja ja nämä isovanhemmat yrittämässä saada lasta pukeutumaan ja minä puin omaani siinä vieressä. Vähän me siinä juteltiinkin, mutta tämä lapsi oli sulkenut korvansa täysin kaikelta. Siihen tuli toinenkin hoitolapsi katsomaan, mitä tapahtuu ja hoitaja totesi, että isovanhemmat kohta ottavat toisen lapsen siitä mukaan, niin ei lasta sekään hetkauttanut, se oli päättänyt, että hän ei sitä pukua päällensä laita, piste.

Minä en ole myöskään mitenkään sanavalmis ihminen, joka puuttuisi vieraiden ihmisten asioihin, en koe, että minun pitäisi tunkea siihen soppaan mukaan.

 

No siinä oli jo hoitaja ja nämä isovanhemmat yrittämässä saada lasta pukeutumaan ja minä puin omaani siinä vieressä. Vähän me siinä juteltiinkin, mutta tämä lapsi oli sulkenut korvansa täysin kaikelta. Siihen tuli toinenkin hoitolapsi katsomaan, mitä tapahtuu ja hoitaja totesi, että isovanhemmat kohta ottavat toisen lapsen siitä mukaan, niin ei lasta sekään hetkauttanut, se oli päättänyt, että hän ei sitä pukua päällensä laita, piste.

Minä en ole myöskään mitenkään sanavalmis ihminen, joka puuttuisi vieraiden ihmisten asioihin, en koe, että minun pitäisi tunkea siihen soppaan mukaan.

Mutta päivittelet kuitenkin asiaa hyvin sutjakkaasti täällä palstalla

Kuule, mä melkein veikkaan, että asia on jo hoidettu, joten suotta sitä enää murehdit. Tuskin hekään.

 

Mutta päivittelet kuitenkin asiaa hyvin sutjakkaasti täällä palstalla

Kuule, mä melkein veikkaan, että asia on jo hoidettu, joten suotta sitä enää murehdit. Tuskin hekään.

No tämä on keskustelupalsta ja helpompi se on täällä kirjoitella. Mutta näköjään mistään ei saisi keskustella ja pähkäillä. Ja mistä luulet mun pähkäilevän asiaa vielä.

 

No tämä on keskustelupalsta ja helpompi se on täällä kirjoitella. Mutta näköjään mistään ei saisi keskustella ja pähkäillä. Ja mistä luulet mun pähkäilevän asiaa vielä.

Tyttö pieni, totta kai saa keskustella, mutta ei kai tämä nyt ole varsinaisesti pähkäilyn arvoinen asia. Huomaat ehkä sitten vanhempana tällaiset asiat

Niin ja päättelen sinun pähkäilevän asiaa ihan siitä syystä, että kirjoitat edelleen asiasta.

 

Olin opiskeluaikana sijaisena yhdessä päiväkodissa. Yhtä poikaa tuli isoäiti hakemaan iltapäivällä välipalan jälkeen ja poikahan oli sitä mieltä ettei lähde mihinkään, koska leikit ovat kesken. Aikansa yritti mummo suostutella ja kun ei onnistunut, soitti pojan äidille, ettei tämä nyt onnistu. Äiti sanoi, että jätä poika päiväkotiin, hän hakee kun kokouksesta pääsee. Hoitajat yrittivät mummolle sanoa, että kyllä lapsen täytyy nyt lähteä, kun on sovittu, mutta mummo otti ja lähti ilman lasta. Kun päiväkoti meni kiinni viideltä ja samalla loppui minun työvuoroni, poika jäi sinne yksin toisen hoitajan kanssa odottamaan äitiä. (Ei tarvitse varmaan sanoa, että tuo hoitaja ei ollut kauhean tyytyväinen)

Että kyllä näitä löytyy kaikenlaisia.

 

[QUOTE="vieras";28298428]Olin opiskeluaikana sijaisena yhdessä päiväkodissa. Yhtä poikaa tuli isoäiti hakemaan iltapäivällä välipalan jälkeen ja poikahan oli sitä mieltä ettei lähde mihinkään, koska leikit ovat kesken. Aikansa yritti mummo suostutella ja kun ei onnistunut, soitti pojan äidille, ettei tämä nyt onnistu. Äiti sanoi, että jätä poika päiväkotiin, hän hakee kun kokouksesta pääsee. Hoitajat yrittivät mummolle sanoa, että kyllä lapsen täytyy nyt lähteä, kun on sovittu, mutta mummo otti ja lähti ilman lasta. Kun päiväkoti meni kiinni viideltä ja samalla loppui minun työvuoroni, poika jäi sinne yksin toisen hoitajan kanssa odottamaan äitiä. (Ei tarvitse varmaan sanoa, että tuo hoitaja ei ollut kauhean tyytyväinen)

Että kyllä näitä löytyy kaikenlaisia.[/QUOTE]

Ei varmaan toista kertaa poika sitten ole halunnut jäädä, kun tullaan hakemaan...