Peuhu
Alkuperäinen kirjoittaja miukumaisa:Sikäli olen pitkälle samaa mieltä, ettei kotona kasvattaminen ole ainakaan tehnyt lapsista kohteliaita, huomaavaisia...
teen töitä lasten parissa ja täytyy sanoa, ettei siellä kotona opeteta edes käyttäytymisen perusteita. Toki osa, vain pieni osa tietää sanan kiitos, ole hyvä ja vielä pienempi osaosaa tervehtiä takaisin.
Jos nyt hehkutetaan sitä ainoastaan kotona kasvattamisesta, toivoisin, että vanhempana oleminen vietäisiin loppuun saakka. Koulu on tarkoitettu paikaksi, jonne tullaan oppimaan, ei paikka, jossa opetellaan elämisen taitoja(osin niitäkin). Elämisen taidot pitäisi saada kotoa; käytös, ruokailu, rajat,säännöt..... opettajien työ koulussa on kuulkaa melkosta puuhaa..
Onneksi en ole opettaja.
Kasvatan lastani kotona, kunnes saan "oikeita" töitä ja saan hänet päiväkotiin opettelemaan sosiaalisen kanssakäymisen perusteita(odotan omaa vuoroani, osaan auttaa kaveria...)
Sillä välin opetan lapseni olemaan kohtelias ja kunnioittava toisiaan kohtaan, sillä en halua lapsestani hirviökersaa, joiden kanssa teen töitä....suurin osa heistäkin "kotona kasvatettuja"... |O
Ompa sulla kummallisia kokemuksia. Mä olen taas tekemisissä lasten jotka on hoidettu kotona ja suurimmalla osalla heistä on todella hyvät käytöstavat , on toki poikkeuksia joukossa. Ruokailu, päivittäiset rutiinit ja päiväunet ,rajat ja säännöt joiden noudattamista on helpompi valvoa kuin päiväkodin työtekijöiden jotka seisoo keskellä pihaa jutustelemassa ja eivät juurikaan seuraa mitä lapset touhuaa. Itse käyn leikkipuistossa päiväkodin vieressä ja voin sanoa että lapsia niin paljon pihassa ja piha suuri että on mahdoton tehtävä joka nurkkaa seuratakkaan. Siellä on paljon kiusaamista ym. huonoa käytöstä, etuillaan pulkka jonossa kokoajan kenekään puuttumatta asiaan.
Kouluun meno voikin ollaa suuri haaste kotona kasvatetuille lapsille koska heidän ei ole tarvinnut koko ajan tapella ja pitää puoliaan kerhoissa joissa päiväkotia pienemmät ryhmät ja ovat ehkä liiankin kilttejä koulu maailmaan.