Kyllä on yllättävän hankalaa työn ja perheen yhteensovittaminen :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja viiiiiraa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

viiiiiraa

Vieras
Riipuu varmaan työnantajasta, mutta mun työnantaja ei hyvällä katso poissaoloja lasten sairastamisten takia ja työkaveritkin ryppyilee ja on näreitä, kun joutuvat tekemään munkin töitä kun olen pois töistä. Lisäksi kolmen lapsen neuvolakäynnit, hammaslääkärit, korvakontrollit sekä yhden lapsista puheterapia. Voi luoja. Sitten nää ainaiset "En voi jäädä tänään ylitöihin sori, on mun vuoro hakea lapset", "Anteeksi, nyt on pakko lähteä, jotta ehdin päiväkodille" ja "Aikainen aamu ei oikein käy, kun huomenna mun pitää viedä lapset".

Todella stressaavaa, eikö teistä? + tietysti se, että kotona odottaa "uusi työpäivä" lastenhoidon ja kodinhoidon parissa kun pääsee palkkatyöstä kotiin. Nimittäin nämä kaikki on hoidettava pienemmässä ajassa kuin kotiäitinä ollessa, jolloin kotitöillekin oli päivät pitkät aikaa. Mutta tämä on se sivuseikka, päärasittavuus on se, että kun panostat lapsiin, työyhteisö on ärtynyt, vaikka ei sen minusta ihan niin pitäisi mennä.
 
Meillä on vuoroteltu miehen kanssa kaikki poissaolot ihan reilusti 50/50. Molempien työnantajat ovat ihan tyytyväisiä tähän. Ymmärrän kyllä, et työnantaja on näreissään jos koko ajan vaan toinen joutuu joustaan lasten takia.
 
Meillä ei ole työvuorolistoja. Työ on päivätyötä liukuvalla työajalla, mutta työnantaja ikään kuin olettaa työntekijöiden jäävän pidemmäksi aikaa/tulevan lyhyellä varoitusajalla tarpeen mukaan. Itse olen tällä hetkeä ainoa pienten lasten äiti (isiä on kyllä pari).
 
Mekin vuorotellaan, mutta silti 3 lapsen menoista tulee ihan kiitettävästi/vanhempi. Miehenkin työnantaja on hieman näreä, mutta mies pystyy kyllä sumplimaan lähtemiset ja tulemiset minua paremmin, mutta ei silti pysty sekä viemään että hakemaan / vuorotellaan, jotta lasten hoitopäivä ei venyisi mahdottoman pitkäksi.
 
monessa työpaikassa, kuten omassani, yritetään joustaa työajoissa, jos vain mahdollista. Mut aukioloajat on ne mitkä on. Ja jos joku on pois, muut hoitavat hänenkin osansa asiakkaista. Lyhyisiin poissaoloihin ei oteta sijaisia (eikä usein saakkaan). Eli ei se työn ja perheen yhteensovittaminen välttämättä ole helppoa.

Tietysti jos tekis jotain toimistotöitä, niin pystyisin hoitamaan sairaat lapset kotona ja kun iskä tulis kotiin voisin mennä toimistolle tekemään työni illalla.
 
Mä olen töissä ilmoittanut että en tee ylitöitä ellei todellakaan ketään muuta saa.
Pidän työajastani kiinni ja teen vain 30h/vko.
Näillä mennään niin kauan kuin siltä tuntuu, kuopus vasta reilu 2v. Töitä ehtii tekemään kyllästymiseen asti.
 
Hankalaa on. Minulla on sellainen onni, että työnantajani joustaa todella paljon. Helppoa ei aina työn ja perheen yhteen sovittaminen kuitenkaan ole. Arvostan työnantajaani todella paljon juuri sen vuoksi että joustot järjestyvät, se kertoo paljon työnantajan arvoista.

Teen ihan normi työaikaa, ja poissaolemani tunnit teen takaisin iltaisin, se tekee kuitenkin työpäivistä välillä tosi pitkiä ja se aika on perheeltä pois.

Mun lapseni ovat jo kaikki koululaisia, mutta minä huolehdin heidät aamulla kouluun, mies sitten hakee kuopuksen iltapäiväkerhosta. Parina iltana viikosta ryntää tosi aikaisin kuskaamaan yhtä lapsista harrastuksiin. Päälle tulevat sitten juuri kaikki mahdolliset muut asiat, meilläkin puheterapia, tapaamiset opettajien kanssa, lääkäri ja hammaslääkärikäynnit jne. jne.
 
Ymmärrän ap:ta :/ Mullakin on liukuva työaika ja keskimäärin kaiken ehtii, mutta eipä sitä omaa aikaa päivään jää. Aamulla aamupalaa kouulaiselle, nuorempi hoitoon, itse töihin, takaisin kaupan kautta välillä, kotityöt, välillä hiukan töitäkin vielä kotona. Ylitöitä en juuri tee eli jos työt jää tekemättä, ne sitten pahimmilaan jää. Palkankorostuksesta on turha puhua :D Ennen lapsia olin jonkinlainen luottotyöntekijä, jolle povattiin nousujohteista uraa. Se siitä. Hyvä kun arjen jaksaa. Ja sitten vielä ihmetellään, miksei naiset hae/päädy johtotehtäviin.
 

Yhteistyössä