Ärsyttää sellanen juttu, kun lasten mummi aikoinaan, siis aikana ennen lapsia, oli yhelle sukulaiselle itkenyt, ettei varmaan koskaan pääse mummiksi; ite on ollu n. 20v. lapsen saadessaan ja minä, hänen tyttärensä siis, jo 3 -kymppinen esikoisen saatuani. No, nyt sitten kun on jo useampia lapsenlapsia niin ei koskaan ole oma-aloitteisesti pyytänyt heitä hoitoon tai tarjonnut hoitoapua; hoitaa kyllä jos pyydetään mutta jotenkin vähän "pitkin hampain"... Ja saattaa samaan hengenvetoon leperrellä lapsille, kuinka nämä ovat hälle tärkeitä ja "mummin kulta" -tyyliin... Nyt sitten mieheni kanssa olemme lähdössä viikonlopuksi reissuun ja pyydettiin että isommat lapset (2 kpl) voisivat jäädä mummilaan ja otettaisiin vain vauva sinne mukaan kun vauva on vielä rintamaidolla. Hoito kyllä järjestyi, mutta kun selvisi, että tultaiskin pois reissusta sunnuntaina vasta varmaan 9 maissa illalla, niin alkoikin kauhistelu...; "kunhan minä vaan pääsen ajoissa nukkumaan kun aamulla on töihin lähdettävä...". Ymmärrettävää kyllä, mutta sen kerran kun myö reissuun ollaan lähössä niin pitää sillonkin olla tuli p...seen alla tulossa sieltä pois ettei vaan mummin rytmit sekoa kun lapset onkin liian kauan hoidossa... AAARGGGHHH miten rasittavaa joskus... Ei tää valituksen pointti varmaan nyt oikeen aukee kaikille, mutta kun tuntuu että joskus on niin kaksnaamaista tuo mummin meininki. Ja kun meillä ei oo ketään muita hoitajia noille lapsille kuin mummi ja pappa, ni ei oikein voi valita kelle heitä hoitoon antais. Ois vaan välillä niin kiva olla hetki lomalla ilman isompia lapsia, jotta hermot sais lepoa. Äh, olkoon, tulipahan purnattua...