K
kiukku
Vieras
Mulla oli ollut rankka viikko, ja olin ensimmäistä kertaa pariin viikkoon yhtään missään itsekseni tuulettamassa päätäni. Päätin mennä kahvilaan, istuskelemaan ja lueskelemaan ja nauttimaan siitä, että saan olla juttelematta.
Ostin teetä ja leivoksen, vein ne ja vaatteeni pöytään. Kävin vielä hakemassa sillä servetin, kun en muistanut ottaa ja sillä aikaa oli eräs paikallinen älyllisesti kehitysvammainen nainen käynyt laskemassa omat tavaransa siihen samaan pöytään ja meni ostamaan itselleen juotavaa. Kyseessä pieni paikkakunta ja juuri tuo nainen kuljeskelee täällä kaupunkilla usein, ja tiedän ihan kokemuksesta että hän juttelee aina kaikille ja pitkään, eikä oikein ymmärrä että jollakin on kiire tai joku haluaa olla yksin.
Minä tosiaan halusin olla yksin, joten nostin tavarani toiseen pöytään tämän naisen ollessa vielä tiskillä, kahvilassa oli runsaasti tyhjiä pöytiä joten kyse ei ollut edes siitä että olisin tunkenut täpötäyteen kahvilaan vaatimaan omaa pöytää.
Tämä kehitysvammainen nainen ei itse mitenkään kommentoinut asiaa, ei näyttänyt mitenkään loukkaantuvankaan. Mutta kahvilassa oli muita ihmisiä, ja sain kuulla erään naisen ripityksen siitä, että kuinka olen inhottava ihminen kun en suostu olemaan kehitysvammaisen ihmisen kanssa edes samassa pöydässä.
En minä ole velvollinen olemaan seurallinen tuntemattomille ihmisille, olivat he älyllisesti kehitysvammaisia tai eivät, minusta minulla on täysi oikeus istua yksin niin halutessani kun se on mahdollista. JA on täysin asiatonta, että joku tuntematon ihminen tulee vielä haukkumaan minut tietätämättä tuon taivaallista minun elämästäni tai siitä miten suhtaudun kehitysvammaisiin ihmisiin. Minä halusin olla yksin, ja minulle oli aivan sama kuka siihen pöytään oli tulossa, minulla oli mielestäni täysi oikeus siirtyä muualle. Tein sen sitä paitsi ihan diskreetisti.
Kiitos, sain makeat naurut!!!