Ä
ärsyyntynyt
Vieras
Siellä oli joku lähiöäiti äitinsä ja noin kolmivuotiaan poikansa kanssa vähän ostoksilla. Heti kun tulivat kaupan ovesta sisään, lapsi juoksi pikkukärryjä kohti ja äiti huutaa kauhealla äänellä että "Nico älä nyt juokse, nyt takasin tänne näin". Poika ottaa kärryt ja palaa äidin viereen. Portista sisään päästyään mummo menee toiseen suuntaan kuin äiti ja lapsi meinaa seurata mummoa ja taas rääytään hirveellä äänellä "Nico nyt äitin viereen, ei me mennä nyt siihen suuntaan, nyt otetaan porkkanoita tästä näin". Koko ajan kaamea huuto ja mekastus, ÄIDIN suusta, poika on hiljaa ja melkoisen nätistikin seuraa äitiä, mutta jos vaikka pysähtyy katsomaan tomaatteja niin eikös äiti taas kilju että "Ei me Nico nyt oteta niitä, äiti ottaa banaaneja". Karkkia lapsi erehtyy pyytämään ja äiti paasaa vielä kassallakin, että "tänään ei Nico ole karkkipäivä, me eilen syötiin nameja, nyt jätetään namit kauppaan" vaikka lapsi on ihan eka sanomisella jo koko karkit unohtanut. Lopulta ovat pakkaamassa tavaroita mummon kanssa ja tää laps menee ulos ovista ja Äiti kiljuu taas paikoiltaa siirtymättä, "Nico takasin, nyt ei mennä vielä ulos, tänne heti" ja Nicohan on onnellisesti ovien takana ulkona eikä kuule enää kimotusta, joten sama rääkyminen jatkuu koko sen ajan kun äiti ja mummo rauhassa pakkaavat tavaroita. Siis ei mua lasten äänet häiritse, mutta toi äiti oli kyllä ehkä rasittavin tapaus mitä maa päällään kantaa. Ilmeisesti hällä ei ole normaalia puheääntä, vaan kaikki pitää huutaa. Pieni lähikauppa kyseessä, joten valitettavasti jouduin todistamaan koko shouta shoppaillessani.
Että onkohan äiti tavallisestikin sellainen et rääkyy lapselleen? Vai sattuikohan vain olemaan huono päivä...
