Kuvittele tilanne, että saat tietää teini-ikäisen poikasi olevan homo, miten suhtaudut, mitä ajattelet, m

Kekustelisin seurustelusta ja ehkäisystä sitten vähän eri painotuksin. Oikeasti homojen deittielämä voi olla aika rajuakin. Eikä siellä esim. ulkonäköpaineet ole yhtään sen vähäisempiä kuin heteromaailmassakaan. Ihmisiä hyväksikäytetään kaikissa yhdistelmissä. Mutta lähipiirin homojen kokemuksia kuunnellessa tulee mieleen, että homous on sekä iso rikkaus että valtava taakka. Monet normiheteroiden maailman säännöt eivät päde hyvässä eikä pahassa. Toivoisin voivani olla pojalleni tukena siinä määrin kuin vanhempi nyt yleensä voi. Toisen elämää kun ei voi toisen puolesta elää.

 

Ehkä sun pitäis asennoitua niin, että se ainoa lapsi ei ole täällä sinua ja sinun toiveitasi varten, vaan ihan itseään. Jäisi se turhista sureminenkin vähemmälle ja suhde lapseen pysyy kunnossa.

Äidit eivät koskaan toivo lapsenlapsia? Kaikille äideille se on samantekevää?

 

[QUOTE="niin";29970785]Äidit eivät koskaan toivo lapsenlapsia? Kaikille äideille se on samantekevää?[/QUOTE]

Ei kai äideille monikaan asia ole samantekevä. Kyllä minä ymmärrän, että äideillä on toiveita lapsensa elämän suhteen. Itsellänikin on ja tiedän, että varmaan aika moneen asiaan tulen vielä pettymään, kun aika harvaan asiaan pystyn tulevaisuudessa vaikuttamaan. Siihen asiaan pitää vain tottua.

 

Ihan hetero olen ja äitini on äärettömän pettynyt ja vihainen kun ei lapsenlapsia tule, melkein välit meinasi mennä. Paremmin olisi ymmärtänyt jos olisin ollut homo. En ikinä opi ymmärtämään tuota sairasta ja itsekästä tapaa ajatella, että lapsen velvollisuus olisi tehdä lapsenlapsia.

 

Ei kai äideille monikaan asia ole samantekevä. Kyllä minä ymmärrän, että äideillä on toiveita lapsensa elämän suhteen. Itsellänikin on ja tiedän, että varmaan aika moneen asiaan tulen vielä pettymään, kun aika harvaan asiaan pystyn tulevaisuudessa vaikuttamaan. Siihen asiaan pitää vain tottua.

Saa kai sitä surra jos haluaa. Suren vieläkin sitä että lapsuluku jäi yhteen. Halusin 2-3 lasta. Ilman miestä ei voi saada. Mun hedelmällisyydessä ei ole mitään vikaa.
En ole enää nuori ihminen.

 

[QUOTE="niin";29970810]Saa kai sitä surra jos haluaa. Suren vieläkin sitä että lapsuluku jäi yhteen. Halusin 2-3 lasta. Ilman miestä ei voi saada. Mun hedelmällisyydessä ei ole mitään vikaa.
En ole enää nuori ihminen.[/QUOTE]

Juu, kai sitä saa surra, jos haluaa. Toisaalta, siitä surusta pitäisi kyllä pyrkiä pääsemään yli ja etsiä niitä positiivisia puolia.

 

[QUOTE="niin";29970810]Saa kai sitä surra jos haluaa. Suren vieläkin sitä että lapsuluku jäi yhteen. Halusin 2-3 lasta. Ilman miestä ei voi saada. Mun hedelmällisyydessä ei ole mitään vikaa.
En ole enää nuori ihminen.[/QUOTE]

Miltä tuntuisi siihen päälle katsella äitisi ja isäsi pettyneitä ilmeitä ja harmitusta ja surua, kun olet onnistunut antamaan heille vain yhden lapsenlapsen?

 

Kyllä tääl taas pelastetaan maailmaa:-D

 

Kysyn että onko hän miettinyt sitä kauan vai tuliko tämä ihan heti eli onko hän varma vai miettiikö vielä suuntautumistaan. Jos asia on ok ei siinä sitten mitään ihmeellistä.
Itse olen salaillut kaikkea mitä elämässäni on tapahtunut (olen hetero eli ei tähän liittyvää) joten parempi kakistaa kaikki ulos niin voi olla normisti ilman taakkaa harteilla

 

Enpä kummempia. Toivottaisin uudet vävy-ehdokkaat tervetulleiksi.

 

En missään nimessä lukisi pojan kirjeitä tai päiväkirjaa tai muutakaan, mutta jos hän kertoisi olevansa homo, halaisin ja olisin onnellinen siitä että lapseni luottaa muhun niin paljon että uskaltaa niinkin ison asian minulle kertoa.

 

mitä ehkä sanot ensimmäiseksi jos löytäisit toiselta pojalta rakkauskirjeitä?

Sanoisin, että voihan *ittu ja heittäsin homppelin kotoa pihalle. HYI

 

Olisin todella pettynyt. jos poikani olisi homo. Jos olisi täysi-ikäinen lentäisi kyllä pihalle heti...