Kuvailkaa synnytyskipuja

Siinähän se otsikossa tulikin, kuvailisitko synnytyskipuja. Onko mitään kiputilaa mihin voisi verrata? Kauan kesti? Onko aaltoilevaa? Kirositko? Eikös ole niin, että pään syntyminen sattuu ja sitten hartioiden?

Kertoa saa ihan kaikkea, niin positiivista kuin negatiivista! Miten sen kivun kestää?

 

Pientä epämukavaa tunnetta vatsalla, ihan kuin vyö vedettäisiin tosi kireälle, sitten löysemmälle, taas kireämmälle...
Juuri ennen ponnistusvaiheen alkamista tuntui että persreikä räjähtää :snotty: mutta se(kään) ei ollut kipua, vaan erittäin tukalaa ja epämukavaa paineen tunnetta.
Itse ponnistusvaiheet oli kivuttomia kummallakin kerralla.

 

Sitä on aika mahdoton kuvailla, kun se ei ole samalla tavalla kipua, kun vaikka vasaralla sormeen lyöminen. Se tulee itsestä, eikä ole jonkun muun aiheuttamaa, niin sen kokee hyvin eri tavalla.
Mutta muutaman kerran kun on ollu kunnolla pieru jumissa on tullu synnytys mieleen Ja kuukautikivut on saman tapaisia.

 

Hengissä ollaan ja kolmesti koettu =) Hyvin selviää ja kaksi viimeistä on luomunakin tulleet.
Kipuja on vaikea kuvailla on niin omanlaista ja se unohtuu kun palkinto sylissä. Tsemit tulevaan!!

 

ei sitä voi kuvata mutta hyvin siitä selviät!

 

Itse olen hienosti kestänyt vaikka ehkä just sillo ku on ollu kivut pahimmillaan niin on tullut ajatelleeksi että on tää hullun hommaa :saint:
Kaks ekaa tuli ilman kivunlievityksiä, kolmannella kerralla otin epiduraalin joka olikin tehokas pariksi tunniksi, ponnistukseen just vaikutus loppu, ja olen ajatellut et enpä taida seuraavallakaan tuota ottaa jos ilmankin pärjään..
Kipu alkaa ja loppuu, siis kestää esim minsan ja pari minsaa taukoa, riippuu ihan ihmisestä..
Kipukin on niin henkilökohtainen asia että miten kukakin sen ottaa mutta kautta aikojen me naiset ollaan se kestetty, ja useamman kerran eliniän aikaan.

 

lääkäri selitti kaverin ukolle että synnytyskivpuja vois verrata pahaan sappikohtaukseen.

itellä ekasta avautumisvaiheessa koski niin että oksensin vaikka on korkee kipukynnys, toisesta ei koskenu ihan niin paljoo vaikka tuskasta olikin ku paikat aukes n.4cm vartissa.

Mulla poltot tuntu selässä ja reisissä pääosin.

Kipu unohtuu liki heti kun homma on ohi, esikosta tuntu pahimmalta hartioitten tulo ku koitti tulla molemmat hartiat yhtäaikaa ja kätilö joutu kääntelee sitä, tokasta pää tuntu pahimmalta, tai siis se että paikat läks repeemään..

 

Mulla meni n 5 vrk siitä ku supistukset alko olemaan säännölliset et tirppa synty. 3 vrk salissa ja tuli kirottuu kaikki mahdollinen ja mahdotonki siin välissä. Ei sitä oikein mihinkään voi verrata - edes useamman päivän migreenikohtaus ei o ollu niin paha.
Sit ku tirpan pää oli ulkona niin en ees huomannu et sielt tuli muutaki - tosin me tehtiin kaveriporukan ennätys päänkoossa (38cm) ja tietty pää tuli viel vinossa et ei ees joustanu niin kunnol ku pitäis...

Juu ei tuu heti pian jos koskaan toista

 

se oli ihan erilaista kuin kuvittelin, ei ollenkaan niin paha kuin luulin.. se oli ainakin mulla sellainen koveneva tylppä kipu,ei siis terävää.. tosi kovat menkkakivut sanoisin.. puristaa,painaa, ei pääse liikkeelle, mutta sen kestää. ja joka supistuksella aattelin että taas ollaan lähempänä maalia positiivisia ajatuksia kun ajattelee, ei jännitä, ottaa sen kivun vastaan rentona niin ei oo yhtään kamalaa
jos jännityyneenä odotat sitä kipua niin sattuuhan se enemmän!
mä en ajatellut koko synnytystä odotusaikana, kaikille jotka kysy että jännittääkö synnytys,niin sanoin vain että miten sellaista voi jännitää mitä ei ole kokenut

 

Se on jotain sellaista, että tulee ahdistava olo, ei voi kävellä eikä hengittää kunnolla, ei satu mutta sattuu. Itse ihmettelin, että pysyn järissäni koko sen ajan ja pystyin jopa juttelemaan ja pelaamaan korttia. En kerenny saamaan epiduraalia vaan ilokaasulla hässäkkä läpi ja sekin vei supistuksista vaan huiput pois. 1 tai 2 supistusta (ennen ponnistusta) sellaisia että kyyneleet vierähti silmiin, mutta miehen tuki oli jotain uskomattoman tärkeätä. Itse ponnistusvaihe tuntui hyvältä ja sitä odotti, millon seuraava suppari tulee, että SAA taas ponnistaa. Ja tuo persereiän räjähtäminen kuvaa aika hyvin sitä tunnetta
Siinähän se suolikin tyhjenee mukavasti kun lapsi laskeutuu synnytyskanavassa. Mulla jouduttiin imukupilla avittamaan lopussa ja se sattui kun se tuli niin vauhdilla sieltä, että ujelsin enkä pystynyt edes huutamaan. 1h synnytyksen jälkeen ihmettelin omaa hyvää kuntoani, että äsken "tein kuolemaa" suurinpiirtein ja tässä sitä jo syön leipää ja katselen lastani ja pystyn kävelemään =)

Muoks:
Niin ja todellakin kuvittelin siitä synnytyksestä huutoa ja tuskaa, mutta se yllätti positiivisesti. Kuka mitenkin kivun kokee.
Ja tuohon migreeniin verrattuna (kärsin joka kk siitä) niin mielummin synnyttäisin joka vuosi jos sillä saisin migreenin pois, pääkipu vi**umaista ja se sattumalla sattuu, synnytyskipu on epämääräistä, aaltoilevaa ahdistusta ja ihmetystä. Kuukautiskipumaista mutta potenssiin 100

 

tällainenkin vertaus: jos on joskus vetänyt suonta pohkeesta niin se supistuskipu on hiukka samanlaista, lihashan se siinäkin supistuu

 

Miusta avautumisvaihe oli kuin kuukautiskivut, paljon kovempina vaan..samalla tavalla koski mahaan.
Ponnistusvaiheessa ei niinkään ollut kipua,tai sitten se epämukava olo meni vaan sen kivun ohi. Tuntui kuin maha olis hirmu kovalla ja koittais melonia tunkee per*iistään pihalle..ei siis mukava tunne mutta se jo auttoi,ainakin miulla kun kätilö kehui ponnistamista ja kertoi kun vauvan pää alkoi näkyä yms.
Mutta, ei kannata etukäteen pelätä, kyllä se menee omalla painollaan Ja kipulääkettähän saa ja pitää pyytää jos siltä tuntuu..Tsemppiä!

 

Kolminkertaista kovimmat kuukautiskivut, lisää repimistä reisiin ja kunnon selkäsärky, sitten helkutinmoinen paskahädäntunne ja vähän ripulimaisia vatsakipuja ja sitten vielä se kun persus on ihan oikeasti revetä, siis se venytyskipu.

Ei sen kummempaa, hyvin sen kestää kun tietää että se on ihan kohta ohi. =)

 

Ne avautumisvaiheen viimeset supistukset on kipeimpiä. Alkaa, voimistuu ja käy huipulla ja rauhottuu taas hetkeks. Kipua vois kuvailla polttavaks, mutta se on myös pistävä ja viiltävä. Vähän kun menkkakramppi mutta 100 kertaa voimakkaampi. Siinä kohtaa jos ei ole kivunlievitystä, kannattaa tehdä jotain mielikuva harjoitusta esim että oot aalloissa ja aallon korkein kohta menee pian ohi, tai että kiipeet kukkulalle ja alas. Supistuksen aikana pitää muistaa hengittää ja oon jostain kuullut että jos keskittyy pitämään varpaita ja leukaa rentona, sietää kivun paremmin... jotenkin rentouttaa sitä lantion seutua myös.

Ponnistusvaiheen kipu oli mulle ainakin inhottavampi. Siinä tuntuu että paikat ei kestä mitenkään ja ei pysty enää venymään milliäkään vaikka venyy paljonkin. Se vauva painaa sinne luihin ja kudoksiin niin että tuntuu ettei muka kestä. Siinä kohtaa mä keskityin ponnistamaan niin hyvin kuin osasin ja päätin vakaasti tekeväni sen ihan apinan raivolla. Ikävä kyllä päästin itteni säikähtäneeseen tilaan ja mulla meni sitten energiaa turhaan siihen, että väitin kätilölle etten pysty siihen. Mulla kesti synnytys 5,5h josta ponnistusvaihe oli 20min.

 

ei ne supistukset ihan mahdottomia ole kestää... Ne tuntuu kuukautiskivuilta *100, mutta se ponnistusvaihe :x Ei se ole pelkästään kivuliasta vaan ennemminkin tukalaa ja kun tietää ettei siitä tilanteesta pääse pois... Ummetusta pahimmillaan

 

Kuten monet sanoo, niin supistukset tuntui kuukautiskivuilta mustakin. Mulla kipu oli aika lailla jatkuvaa, mutta se pahempi puristus tuli aaltoina. Ja mitä tulee siihen, kun monet sanoo ponnistamisvaiheen olevan helpompi kuin avautumisvaihe, niin ehei - siis mulla ainakaan. Se ponnistaminen vasta helvettiä olikin. En meinannut uskaltaa tehdä sitä kun sattui niin paljon ja pelkäsin että repeen. Avautuminen oli lastenleikkiä siihen verrattuna.

Ja ettäkö kivut loppuis tai unohtuis heti kun vauva on syntynyt... No, helpottihan ne kyllä, mutta mulla oli tosi kivuliaita myös ne jälkisupistukset.

En usko että synnytän enää ikinä, tai eihän sitä tiedä, mutta kyllä mä aika vahvasti niin ajattelen! Ja jos tulisinkin uudestaan raskaaksi, niin harkitsisin erittäin vakavasti keisarinleikkausta just kivun takia. Olkoonkin että toipuminen on pidempi, niin silti.

 

Kolminkertaista kovimmat kuukautiskivut, lisää repimistä reisiin ja kunnon selkäsärky, sitten helkutinmoinen paskahädäntunne ja vähän ripulimaisia vatsakipuja ja sitten vielä se kun persus on ihan oikeasti revetä, siis se venytyskipu.

Ei sen kummempaa, hyvin sen kestää kun tietää että se on ihan kohta ohi. =)

Tää kuvaus on niin koominen! ...ei sen kummempaa


Mulla taas ei mitään taukoja supistusten välillä, vaan synnytys oli kuin yksi iso 5 h kestävä supistus ja se sattui niin paljon, että itkin. Epiduraali ei auttanut kuin ihan pahimpaan huippuun. Itse ulostulosta en muista mitään, kun olin siinä vaiheessa jo niin jossain muissa maailmoissa, paitsi sen, että imukupin asetus sattuu aivan helv*****. Siihen verrattuna synnytyskipu ei ole mitään.

 

Ne on kai kaikilla erilaisia. Mulla se kipu on kuin menkoissa mut ainakin sata kertaa pahempi. Etenkin jos lapsivedet on menneet niin kipu on niin kova, että luulee kuolevansa (siis ilman mitään puudutusaineita). Jos saa epiduraalin, niin hommahan on lastenleikkiä. Ponnistusvaiheessa tuntuu joka kerta siltä, että perse repeää. Ja niin se on aina käynytkin, se on kaikista ikävin tunne, kun pelkää sitä repeämistä eikä uskalla kunnolla ponnistaa.

 

joo nuo jälkisupparit oli mulla muuten pahempia ku ite synnytyssupparit ja kuulemma jokaisen jälkeen ne vaan pahenee, no juu, ainaki mulla tokasta oli pahemmat jälkijäristykset ja ne kesti kaks päivää :kieh:

 

Mies riiteli ankarasti vaimonsa kanssa. Vaimo väitti, ettei mies ole ollenkaan empaattine:"Mitä sinäkään minun murheista tiedät. Sinä et edes tiedä, millaisia voivat olla synnytystuskat!" vuodatti vaimo.

Debatti loppui sillä erää siihen, mutta mies otti itseensä ja lähti lääkärin pakeille kyselemään,millä voisi synnytyskipuja simuloida. Lääkäri totesi sen olevan helppoa, pitäisi vain nauttia puoli litraa risiiniöljyä ja tukkia peräaukko tulpalla.

Kaveri meni kotiinsa apteekin kautta, latoi risiiniöljyn naamaansa, asetti tulpan paikkaansa ja istui sohvalle kuulostelemaan. Aluksi ei tuntununt kuin hieman höntiltä, risiiniöljy vain velloi mahassa. Parin minuutin kuluttua vatsa alkoi kurista,muttei vieläkään oireillut.Puolen tunnin kuluttua alkoi tapahtua. Hirvittävä kipu vetäisi miehen kaksinkerroin. Välillä hellitävä ja taas iskevä tuska koetteli uudestaan ja uudestaan. Mutta mies oli päättänyt olla hellittämättä. Tulpan hän piti paikallaan.

Miehen kärsimystä lisäsi se, että oli kuuma kesäpäivä ja lämpötila kerrostaloasunnossa oli kivunnut lähemmäs kolmeakymmentä astetta. Hikoileva, vatsaansa poteva, kiemurteleva aviomies alkoi riisua vaatteitaan toivoen olonsa viilennyksestä helpottavan. Vaatteiden vähennys ei kuitenkaan auttanut, vaikka lopulta hän oli kelteisillään.

Polttava, repivä kipu alavatsassa vain paheni ja sai alastoman miehen astumaan parvekkeelle,toivottavasti hieman viileänpään ilmaan. Tuskasta kumaraisena,hikisenä, kituvana, tulppa persiissä hän alkoi hypellä edestakaisin toivoen saavansa aikaan viilentävää ilmavirtausta. Ilman tulosta. Yhä paheni. Kerrosta alenpana samassa talossa sattui asumaan posetiivin soittaja. Posetiivarilla oli tietenkin apina, jota pidettiin soittokeikoilla mukana pitämässä kolikkomukia. Kyseinen apina oli myös parvekkella ja alkoi ihmetellä mesomista yläkerrassa. Ketterästi apina silppasi syöksytorvea ylös synnytystuskia kokeilevan miehen luo. Mies oli selin apinaan, eikä tätä huomannut.

Apina pisti merkille tulpan, joka pilkotti miehen takapuolessa. Apina oli koulutettu keräämään markkoja, joiden pyöreä muoto muistutti sen mielestä paljonkin tulpan päätä. Niinpä apina kurotti kättään kohti juuri tuskasta taipuvaa miestä ja nykäisi tulpan irti. Tavaraa tuli tuutin täydeltä.

Apina lensi selälleen parvekkeelle aivan uitettuna. Hölmistynyt mies katsoi selkänsä taakse ja huomasi märän eläimen sekä totesi: "Ruma sä olet kuin piru ja yltäpäältä paskassa, mutta - tuu isin syliin!"

:saint: :saint:

 

Mies riiteli ankarasti vaimonsa kanssa. Vaimo väitti, ettei mies ole ollenkaan empaattine:"Mitä sinäkään minun murheista tiedät. Sinä et edes tiedä, millaisia voivat olla synnytystuskat!" vuodatti vaimo.

Debatti loppui sillä erää siihen, mutta mies otti itseensä ja lähti lääkärin pakeille kyselemään,millä voisi synnytyskipuja simuloida. Lääkäri totesi sen olevan helppoa, pitäisi vain nauttia puoli litraa risiiniöljyä ja tukkia peräaukko tulpalla.

Kaveri meni kotiinsa apteekin kautta, latoi risiiniöljyn naamaansa, asetti tulpan paikkaansa ja istui sohvalle kuulostelemaan. Aluksi ei tuntununt kuin hieman höntiltä, risiiniöljy vain velloi mahassa. Parin minuutin kuluttua vatsa alkoi kurista,muttei vieläkään oireillut.Puolen tunnin kuluttua alkoi tapahtua. Hirvittävä kipu vetäisi miehen kaksinkerroin. Välillä hellitävä ja taas iskevä tuska koetteli uudestaan ja uudestaan. Mutta mies oli päättänyt olla hellittämättä. Tulpan hän piti paikallaan.

Miehen kärsimystä lisäsi se, että oli kuuma kesäpäivä ja lämpötila kerrostaloasunnossa oli kivunnut lähemmäs kolmeakymmentä astetta. Hikoileva, vatsaansa poteva, kiemurteleva aviomies alkoi riisua vaatteitaan toivoen olonsa viilennyksestä helpottavan. Vaatteiden vähennys ei kuitenkaan auttanut, vaikka lopulta hän oli kelteisillään.

Polttava, repivä kipu alavatsassa vain paheni ja sai alastoman miehen astumaan parvekkeelle,toivottavasti hieman viileänpään ilmaan. Tuskasta kumaraisena,hikisenä, kituvana, tulppa persiissä hän alkoi hypellä edestakaisin toivoen saavansa aikaan viilentävää ilmavirtausta. Ilman tulosta. Yhä paheni. Kerrosta alenpana samassa talossa sattui asumaan posetiivin soittaja. Posetiivarilla oli tietenkin apina, jota pidettiin soittokeikoilla mukana pitämässä kolikkomukia. Kyseinen apina oli myös parvekkella ja alkoi ihmetellä mesomista yläkerrassa. Ketterästi apina silppasi syöksytorvea ylös synnytystuskia kokeilevan miehen luo. Mies oli selin apinaan, eikä tätä huomannut.

Apina pisti merkille tulpan, joka pilkotti miehen takapuolessa. Apina oli koulutettu keräämään markkoja, joiden pyöreä muoto muistutti sen mielestä paljonkin tulpan päätä. Niinpä apina kurotti kättään kohti juuri tuskasta taipuvaa miestä ja nykäisi tulpan irti. Tavaraa tuli tuutin täydeltä.

Apina lensi selälleen parvekkeelle aivan uitettuna. Hölmistynyt mies katsoi selkänsä taakse ja huomasi märän eläimen sekä totesi: "Ruma sä olet kuin piru ja yltäpäältä paskassa, mutta - tuu isin syliin!"

:saint: :saint:

oliko ihan pakko. kuolen tähän nauruun.

 

Kolminkertaista kovimmat kuukautiskivut, lisää repimistä reisiin ja kunnon selkäsärky, sitten helkutinmoinen paskahädäntunne ja vähän ripulimaisia vatsakipuja ja sitten vielä se kun persus on ihan oikeasti revetä, siis se venytyskipu.

Ei sen kummempaa, hyvin sen kestää kun tietää että se on ihan kohta ohi. =)

jep näin on =) Mulla tuntu että perse-alaselkä repee ihan just...mutta ei ne supistukset niin kauheita olleet paitsi ne 5viimeistä, silloin ajattelin että tää on mun eka ja viimeinen kerta, ja nyt toinen tulossa :heart:
Siis kyllä synnytyksestä selvii, koska se ei ole sellasta normaalia "päänsärky" tyyppistä kipua...Mun mielestä kyllä korv-hammassärky on kivuliaampi kun tuo synnytys

 

juu ei kiitti!

 

avautumisvaihe oli kivulias mutta ponnistusvaihe ja vauvan tuleminen ei sitten enään sattunut kun puuduttivat paikat

 

Mutta niistä synnytyskivuista vielä oma kommenttini; tasan 4kk tuli tänään tytölle ikää, ja täytyy sanoa, ettei niistä kivuista ole enää mitään muistikuvaa. Ja kyllä ne oikeesti unohtui saman tien,kun sai vauvan syliin (tiedän,kuulostaa kornilta). Suppareiden aikana tuli kyllä altassa kiemurreltua,kun ei tiennyt miten päin olisi.

Kyllä se siitä..