Kuuluuko tämän lopun olla tälläistä ;((

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ärrinmurri
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

ärrinmurri

Vieras
Laskettu aika tällä viikolla, ja aivan äly sika kova hirveä V*ITUTUS ja ahistus ko-ko a-jan!!!! En kestä oikeasti. Kaikki vituttaa, ärsyttää, ahistaa, pelottaa, ja vielä kerran vituttaa. kolmas synnytys edessä enkä muista onko aiemmin tälläistä ollut. Säälittää ihan mies ja lapset. Pari pv vasta kestäny mutta itellä tuntuu että verisuoni kohta katkeaa tämän kans. :(
 
[QUOTE="Neljänäiti";29605453]Joo, sellastahan se on....[/QUOTE]

Ai mistähän se johtuu? Tai mikä tarkoitus tällä on? Tuntuu että ei kai tästä mitään hyvää voi olla :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja ärrinmurri;29605478:
No suoraan sanottuna vituttaa koko synnytyskin. :(

No joo. Ei tämä kyllä hauskaa minunkaan mielstä ole. Nyt siis rv 24 ja vaivoja riittää jo näillekin viikoille. Synnytyksestäkin toivoo että kun vaan olisi jo ohi sekin...

Pakko kestää. Ei auta. Viimeksi mulla meni vielä viikoille 42+3 ennen kuin beibi saatiin ulos. Arvaa v:tuttiko sen lopun 2,5 viikkoa :kieh:.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 5n äiti;29605576:
Ei minulla ole ollut tuollaista, iloisin mielin olen odottanut tulevaa.

En minkään muista että aiemmissa raskausissa olisi ollut, mutta nyt.. Harmittaa kun ei oikein osaa olla ollenkaa onnellinen tällä hetkellä pienokaisesta, kun ahdistaa se tuleva synnytys ja kaikki.. oksettaakin kokoajan.. unohdin ihan mainita sen inhottavan pahoinvoinnin mitä oli alussa, niin tämä varmaan pahempaa
 
[QUOTE="tttt";29605530]En mä tiedä. Mua ei vituttanut yhtään, ja synnytin 42+0. Mikähän mussa oli vikana... Maha tottakai painoi, mutta mieli oli onnellinen.[/QUOTE]

mullakin eka meni noille viikoille enkä muista että silloin olis edes vituttanu, vaikka käynnistys oli edessä
 
Alkuperäinen kirjoittaja ärrinmurri;29605592:
minä kans oon ollut toissapäivään asti..

Onnistuisiko nukkuminen ja löhöily? Rauhassa ulkona kävely ja sitten taas lepääminen?
Mullakin oli toki huonoja päiviä, mutta niinö päivinä minä lähinnä vaan nukuin ja olin. Kävin välillä kävelyllä, tein muutaman kotihommab jos huvitti ja nukuin taas.
Kuopusta odottaessa en ihan samalla lailla voinur tehdä oman mielen mukaan mutta yhdessä lapsen kanssa joka pv parin tunnin päiväunet kainalokkain nukuttiin. Ja mun jaksamisen mukaan touhuttiin mitä sattui huvittamaan. Mutta loppua kohden minä ainakin vaan piristyin. Perunatkin kuorin loppuun vaikka synnärille olis pitänt jo lähtee. :D

Ei muuta neuvoa kuin että ole itsellesi armollinen, ei ole lopullinen olo tila. Tsemppiä.
 

Similar threads

Yhteistyössä