kuuluuko elämän olla tylsää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja marisen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

marisen

Vieras
Tuntuu että päivät ja vuodet vain kuluvat eteenpäin ja minulle jää käteen hyvin vähän. Olen avoliitossa ollut nyt 6 vuotta, ei lapsia.

Haluan kyllä jotain, en vain tiedä mitä. Ei ole mitään missä voisi käydä tai tehdä.
Elämäni on harmaata. Epämielenkiintoisa. Tasaista. Se on kiva ja hyvä asia jos vertaa siihen että epätasainen toisi ongelmia. Elämä on näinkin mukiinmenevää, mutta ehkä hieman sellaista.. tuntuu etten oikein elä.

Kertokaa te kuinka paljon paremmin teillä menee. Kuinka ihanaa ja mielenkiintoista löydätte joka päivä siitä miten kahvi lennähti seinälle ja siitä tuli seinään kaunis kukka jonka ansiosta osasitte taas arvostaa elämää.

Minulta selvästi puuttuu se taito.
 
Elämä on sellaista kun siitä tekee. Pitää etsiä itseä kiinnostavia asioita ja tehdä niitä juttuja joista pitää. Sulla kun ei ole lapsia voit todellakin toteuttaa itseäsi kuten haluat.
 
Minulla on todella usein samanlainen tunne, mutta minulla on keskivaikea masennus (mutta parempaan päin menossa) ja ehkä ADD. Tylsistyn todella helposti. Tämä yhdistelmä on sellainen, että monesti ei sitten edes jaksa kiinnostua mistään kun tekemisen puutteesta uupuu ja aivot tylsistyy... Tällä hetkellä asun perhesyiden vuoksi maalla, jossa elämä on minulle todella hankalaa. Jos meillä olisi vaikkapa maatila, asia olisi eri. Silloin tekemistä riittäisi. Koska asumme aika korvessa, opiskelut ovat jäissä ja teen vain satunnaisia osa-aikatöitä kotoa. Omia tuloja ei siis ole juuri nimeksikään, mikä ei auta asiaa, vaikka rahasta ei varsinaisesti ole pulaa. Tuntuu, että koko ajan vain odotan, että elämä alkaa. Ymmärrän kuitenkin, että voin itse ainakin jonkin verran vaikuttaa tilanteeseen, ja yritänkin muuttaa asioita, vaikka se onkin tässä tilanteessa aika vaikeaa.
 
Mahtaako mies olla sulle Se Oikea? Mitä yhteistä teillä on? Rakastatko häntä?

Mulle onni on mies ja lapsi, omat ja miehen sukulaiset, ystävät. Matkailu on rakas harrastus, se vaatii ponnisteluja kun näin opiskelijana ei aina ole mitenkään runsaasti niitä mansikoita, joilla reissut kustantaa. Yritän olla ennakkoluuloton ja extempore-henkinen, vaikka olenkin pienen lapsen äiti. Se pitää elämän elämän makuisena.
 
Minulla on 3 lasta, avioliitto ja huippu työ (olen uran huipulla), omistus asunto ja hyvät tulot.
Mutta ei munulla on "hyvä ja onnellinen olo".Päinvastoin , koen olevani onneton ja kaipaan jotain...mutta mitä en tiedä?!
 

Similar threads

Yhteistyössä