Oltiin grillaamassa ystäväperheen luona ja kuulin kummitusjutun. Kysyin luvan siihen, että saan kertoa sen täällä. Joku saattaa tunnistaa perheen ja kyseisen talon, mutta tämä ei missään nimessä ole tarkoitus.
Talo on rakennettu 1900-luvun alkupuoliskolla ja remontoitu kokonaisuudessaan asuinkäyttöön useammassa erässä tässä ajan myötä. Sanotaan nyt niin, että talolla on hyvin värikäs historia.
Istuttiin aikuisten kesken grillikatoksessa, ja puhuttiin kaikenmoista, kun tämän ystäväperheen kolmesta lapsesta nuorin, 3-vuotias tyttö ryntäsi leikeistään katokseen ja huusi: "nyt se kumma naama näkyy tuolla!". Me aikuiset käännyttiin katsomaan talolle, mutta kukaan ei nähnyt mitään. Perheen äiti ja isä alkoivat keskenään kuiskutella ja totesivat sitten, että heilläpä on kerrottavana ihan oikea kummitusjuttu.
Ilmeisesti talossa on aina tapahtunut jotain erikoista, siitä asti, kun tämä silloin vielä tuore aviopari osti sen itselleen 1990-luvulla. Silloin talosta vain kuului outoja narinoita, ovet aukenivat itsestään ja yön aikana saattoi joku valo syttyä itsekseen, muta ei isäntäväki sitä pitänyt outona. Ei edes kummitteluna, koska talo on tosiaan vanha ja valot nyt voivat unohtua päälle keneltä tahansa. Mutta ensimmäisen lapsen synnyttyä alkoi tapahtua.
Lastenhuoneen ovi ei pysynyt kiinni, vaikka ennen siinä ei ollut mitään vikaa. Lastenhuoneesta piti vääntää lamppu yöksi pois ja jättää päälle vain yövalo, koska kattovalo syttyi jok'ikinen yö ja herätti vauvan. Myöhemmin vanhemmat heräsivät itkuhälyttimestä kuuluvaan nauruun ja jokellukseen, ja mentyään lastenhuoneeseen, he löysivät vauvansa kurottelemassa eteenpäin ja nauramassa jollekin 'näkymättömälle' pinnasänkynsä päädyssä. Mitään pahaenteistä siinä ei koskaan ollut, mutta lastenhuoneeksi vaihdettiin silti rauhallisempi huone ja tapahtumat näyttivät loppuvan.
Sitten tuli uusi vauva ja show alkoi taas. Nyt talon kummitus alkoi käyskennellä talon alakerrassa, kuului askeleita, koputuksia, ikkunan paukahduksia. Tätä kesti aikansa, kunnes lapsi kasvoi ja talo rauhoittui. Mutta kolmannen lapsen synnyttyä talon kummitus on herännyt ilmeisesti pysyvästi. Tavarat ovat vaihtaneet paikkaa, vesihanat auenneet itsestään, ja kuin pisteeksi i:n päälle, nuorin tyttö on nähnyt kasvot keittiön ikkunasta ollessaan ulkona. Välillä vanhemmatkin lapset ovat kertoneet nähneensä talon kummituksen ikkunan takana, mutta useimmiten kummitus näyttäytyy vain nuorimmalle.
Vaikka tällaiset tapahtumat ovat harvinaisia, jotain outoa tapahtuu kuulema pari kertaa kuussa, eikä kovin säännöllisesti, on niillä ollut se vaikutus, että vanhemmatkin ovat alkaneet kuvitella aistivansa jonkun vieraan läsnäolon ollessaan sisällä, ja välillä ulkonakin. He ovat myös selvittäneet talon historiaa ja sitä, voisiko talossa oikeasti elää joku rauhaton sielu. Se on paljastunut, että talossa on joskus kuollut keittäjänä toiminut nainen, joka menehtyi huhujen mukaan talon keittiössä saamiinsa palovammoihin. Tätä naista isäntäväkemme epäilikin outojen ilmiöiden aiheuttajaksi.
Olen ollut tuossa talossa yötä useammankin kerran, enkä ole havainnut mitään outoa. Olipa kuitenkin herkullinen tarina. Jos olisi ollut synkkä ja myrskyinen yö, sähköt poissa ja olisin kuullut moisen tarinan takkatulen loimutessa, luultavasti se olisi vienyt yöuneni totaalisesti
Talo on rakennettu 1900-luvun alkupuoliskolla ja remontoitu kokonaisuudessaan asuinkäyttöön useammassa erässä tässä ajan myötä. Sanotaan nyt niin, että talolla on hyvin värikäs historia.
Istuttiin aikuisten kesken grillikatoksessa, ja puhuttiin kaikenmoista, kun tämän ystäväperheen kolmesta lapsesta nuorin, 3-vuotias tyttö ryntäsi leikeistään katokseen ja huusi: "nyt se kumma naama näkyy tuolla!". Me aikuiset käännyttiin katsomaan talolle, mutta kukaan ei nähnyt mitään. Perheen äiti ja isä alkoivat keskenään kuiskutella ja totesivat sitten, että heilläpä on kerrottavana ihan oikea kummitusjuttu.
Ilmeisesti talossa on aina tapahtunut jotain erikoista, siitä asti, kun tämä silloin vielä tuore aviopari osti sen itselleen 1990-luvulla. Silloin talosta vain kuului outoja narinoita, ovet aukenivat itsestään ja yön aikana saattoi joku valo syttyä itsekseen, muta ei isäntäväki sitä pitänyt outona. Ei edes kummitteluna, koska talo on tosiaan vanha ja valot nyt voivat unohtua päälle keneltä tahansa. Mutta ensimmäisen lapsen synnyttyä alkoi tapahtua.
Lastenhuoneen ovi ei pysynyt kiinni, vaikka ennen siinä ei ollut mitään vikaa. Lastenhuoneesta piti vääntää lamppu yöksi pois ja jättää päälle vain yövalo, koska kattovalo syttyi jok'ikinen yö ja herätti vauvan. Myöhemmin vanhemmat heräsivät itkuhälyttimestä kuuluvaan nauruun ja jokellukseen, ja mentyään lastenhuoneeseen, he löysivät vauvansa kurottelemassa eteenpäin ja nauramassa jollekin 'näkymättömälle' pinnasänkynsä päädyssä. Mitään pahaenteistä siinä ei koskaan ollut, mutta lastenhuoneeksi vaihdettiin silti rauhallisempi huone ja tapahtumat näyttivät loppuvan.
Sitten tuli uusi vauva ja show alkoi taas. Nyt talon kummitus alkoi käyskennellä talon alakerrassa, kuului askeleita, koputuksia, ikkunan paukahduksia. Tätä kesti aikansa, kunnes lapsi kasvoi ja talo rauhoittui. Mutta kolmannen lapsen synnyttyä talon kummitus on herännyt ilmeisesti pysyvästi. Tavarat ovat vaihtaneet paikkaa, vesihanat auenneet itsestään, ja kuin pisteeksi i:n päälle, nuorin tyttö on nähnyt kasvot keittiön ikkunasta ollessaan ulkona. Välillä vanhemmatkin lapset ovat kertoneet nähneensä talon kummituksen ikkunan takana, mutta useimmiten kummitus näyttäytyy vain nuorimmalle.
Vaikka tällaiset tapahtumat ovat harvinaisia, jotain outoa tapahtuu kuulema pari kertaa kuussa, eikä kovin säännöllisesti, on niillä ollut se vaikutus, että vanhemmatkin ovat alkaneet kuvitella aistivansa jonkun vieraan läsnäolon ollessaan sisällä, ja välillä ulkonakin. He ovat myös selvittäneet talon historiaa ja sitä, voisiko talossa oikeasti elää joku rauhaton sielu. Se on paljastunut, että talossa on joskus kuollut keittäjänä toiminut nainen, joka menehtyi huhujen mukaan talon keittiössä saamiinsa palovammoihin. Tätä naista isäntäväkemme epäilikin outojen ilmiöiden aiheuttajaksi.
Olen ollut tuossa talossa yötä useammankin kerran, enkä ole havainnut mitään outoa. Olipa kuitenkin herkullinen tarina. Jos olisi ollut synkkä ja myrskyinen yö, sähköt poissa ja olisin kuullut moisen tarinan takkatulen loimutessa, luultavasti se olisi vienyt yöuneni totaalisesti
Viimeksi muokattu:
Muuten tuntuisi oudolta, jos joku kysyisi, että voiko tämän jutun kertoa internettiin. Tai en minä tiedä 
