Kuulaa kalloon :( asumisesta iso ongelma!

[Jälkiviisas]

Voi fakiiri.

Minä kotona lasten kanssa, mies työttömänä. Omistusasunto on, mutta ei siinä voi asua kahden pienen lapsen kanssa! Ollaan myyty sitä jo kohta 2 vuotta. ei mene kaupaksi. Eikä voida pudottaa hintaa, koska sitten ei saatais edes lainaa maksettua!

No laitettiin sitten asunto vuokralle ja muutettiin itekin vuokralle. Kaikki hyvin, kunnes... vuokralaisemme ei pysty myöskään enää asumaan asunnossa. Eikä uutta vuokralaista ole yrityksistä huolimatta löytynyt! Nyt siis vaihtoehdot:

1) annetaan omistusasunto vuokralle pilkkahintaan ja maksetaan samalla itse korkeaa vuokraa = konkurssi mutta mukava asuminen

2) myydään omistusasunto pilkkahintaan ja maksetaan samalla korkeaa vuokraa = Konkurssi ja velka mutta mukava asuminen

3) muutetaan itse takaisin hankalaan asuntoon = hyvä taloudellinen tilanne, mutta hermot riekalaina kun ei mahduta asuntoon, ei pääse ulos, ym.

En keksi tästä tilanteesta ulospääsyä!!! Tuntuu, että meille ei voi käydä näin!? Miten me ei nähty tän laman tuloo, miks me ostettiin se asunto?? Yritä tässä nyt sitten olla tasapainoinen vanhempi lapsille, kun elämä tuntuu olevan vain pahaa unta...

Onko kellään ollut mitään samankaltaista? Miten tästä selviää? Mitä me tehdään???

Älkääkä kettuilko, pliis, ahdistaa jo muutenkin :´(

 

[lyhytsanainen]

3

 

[turbo-lyyli]

Miksei siinä omsitusasunnossa voi asua?

 

[jaksua]

miksi asunnossa ei voi asua?

 

[hmmm]

varmaan valitsisin ekan vaihtoehdon...laskisin vuokraa hieman...tilapäisesti...ja sit odottaisin että tilanne paranee....

 

[anneka66]

Mikä asunnossa on vikana? Siis muuta kun että on liian pieni. Tilaa saa sillä, että luopuu kaikesta ylimääräisestä tavarasta, säilytysjärjestelmät kuntoon ym. Itse varmaankin muuttaisin siihen pieneen omistusasuntoon ja tekisin olo siellä mahdollisimman mukavaksi.

 

[TULKINNANVARAINEN]

alennatte hintaa hiukan koska ilmeisesti hinta ei ole kohdallaan. jos teille jää siitä hiukan lainaa maksatte sitä ja asutte vuokralla. eikö löydy edullisempaa vuokra-asuntoa?

 

[hivenenhullu]

miksi asunnossa ei muka voisi asua???
2 ekaa vaihtaria on eminaan huonoja...

 

[Ap]

Noh, tilaa asunnossa on ihan riittävästi, vajaa 80 neliöö, mutta se on kerrostalon ylimmässä kerroksessa eikä ole hissiä. Eli lasten kanssa menee hermot portaissa monta kertaa päivässä. Sitten asuntoon ei mahdu kuivausrumpu, eli pyykkiteline olisi koko ajan jossain nurkassa. Ja sitten suurin ongelma eli sijainti... alueella ei ole leikkipuistoja eikä juurikaan muita lapsiperheita... eli kotiäitinä lasten kanssa en keksi siellä mitään tekemistä! Kerrostalon omassa pihassa ei ole lapsille mitään tekemistä, ja siinä ajaa koko ajan autoja... ja sitten on vielä vauvan päiväunet... se kun nukahtaa vaunuihin ulos, mutta esikoinen pitää vielä sisään syömään, niin kun kannan nukkuvan lapsen ylimpään kerrokseen, se herää ja on kiukkuinen eikä suostu nukahtamaan enää sisälle koska on tottunut nukkumaan ulkona

Meille jäisi n. 10.000 euroa tyhjää lainaa, jos myytäis asunto siihen hintaan mihin se menis kaupaksi.

Kirottu lama. Kirotut me, kun ei tajuttu ostaa ensiasunnoksi sellaista missä voi asua pitkään...

 

[Team Switzerland]

Eli pohjimmiltaan kysymys on mukavuusasioista eikä totaalisesta umpikujasta?

 

[dd]

Eli pohjimmiltaan kysymys on mukavuusasioista eikä totaalisesta umpikujasta?

No ei se ole varmaan kenenkään hermoille / psyykeelle hyväksi jos pelkkä ulos meno aiheuttaa ongelmia..

 

[mommy]

Henkilökohtaisesti muuttaisin takaisin omistusasuntoon ja pitäisin sitä kokoajan myynnissä anyway.
Kärsisin oman virheeni seuraamuksista.. mutta ottaisin vastuun järkevimmällä tavalla.. mielestäni.

 

[mun mielipide]

Jos koittaisitte hetken (1/2v- 1v) sinnitellä siinä omistusasunnossa. Ajat on kuitenkin muuttumassa parempaan suuntaan ja asuntojen hinnat nousee koko ajan. Eihän teillä ole kyseessä koko loppuelämän päätösestä, vaan tilapäisestä tilanteesta, jossa pitää valita pienin paha (joka mun mielestä on ehdottomasti asuminen siinä omistusasunnossa). Vuoden päästä uusi tilannekatsaus.

 

[..]

Taitaa olla enempi asennekysymys ja harmittava asia, kun todellinen ahdinko. Ei sillä, varmaan on ärsyttävää, mutta kannattaisko nyt kuitenkin vaan hinkata omaa asennettaan hieman ja ajatella ettei se noin ikuisesti ole =) Kivemmat tilat löytyy varmasti jossain vaiheessa =)

 

[Keittiönoita]

Mä valitsisin vaihtoehdon 3. Ja pistäisin sen työttömän miehen auttamaan vaunujen kantamisessa tai vaihtoehtoisesti huolehtimaan esikoisen ruokailusta.

 

[xx]

Minkä ikäiset lapset?? Tuo ylin kerros ongelma saattaa olla ratkaistu jo piankin jos 2 -vuoden tienoilla nuorempi.

 

[sipsi]

Muuttaisin omaan, ilman muuta Lapset kasvaa äkkiä, ja sitten pääsee rapuissa helpommalla.

 

[vieras]

vastaan samaa kuin edellisetkin. Muuttaisin omaan ja yrittäisin saaha myytyä. Jos mieskin kotona niin kyllä siinä pärjäis. Opettaisin vauvan nukkumaan sisällä.

 

[no]

Siis mitä varten ylipäätään olette sitten niin hankalan asunnon ostaneet jos se sitten ei kelpaa asua?
Ilmeisesti ostosta ei ole kauan koska kirjoitat että kun olisi laman tiennyt niin...
Eli toisin sanoen saa sen kuvan ettei sitä teidän asuttavaksi ole hommattukkaan?
Aika outoa valitusta, jos on vara valita ja valittaa niin mene itsees.

 

[Team Switzerland]

Eli pohjimmiltaan kysymys on mukavuusasioista eikä totaalisesta umpikujasta?

No ei se ole varmaan kenenkään hermoille / psyykeelle hyväksi jos pelkkä ulos meno aiheuttaa ongelmia..

Ymmärrän, mutta otsikossa kuitenkin on "kuula kalloon" niin ajattelin kyse olevan oikeasta ahdingosta. Noh, kuitenkin itse muuttaisin omistusasuntoon ja pitäisin myynnissä sitä samalla. Kyllä se vielä kaupaksi menee eikä siinä kauan tarvisi asua. Eikä lapsetkaan ikuisesti ulkona nuku päiväuniaan.. YMMÄRRÄN sinua täysin epäkäytännöllisyyden kanssa.. Muutimme vasta ensimmäiseen rivitaloasuntoomme ja sitä ennen pienten lasten kanssa kerrostaloissa asuimme.. ei kätevää se, mutta pakko on joskus pakko eikä siinä auta kun asennoitua ja sopeutua. :hug:

 

[vieras]

Noh, tilaa asunnossa on ihan riittävästi, vajaa 80 neliöö, mutta se on kerrostalon ylimmässä kerroksessa eikä ole hissiä. Eli lasten kanssa menee hermot portaissa monta kertaa päivässä. Sitten asuntoon ei mahdu kuivausrumpu, eli pyykkiteline olisi koko ajan jossain nurkassa. Ja sitten suurin ongelma eli sijainti... alueella ei ole leikkipuistoja eikä juurikaan muita lapsiperheita... eli kotiäitinä lasten kanssa en keksi siellä mitään tekemistä! Kerrostalon omassa pihassa ei ole lapsille mitään tekemistä, ja siinä ajaa koko ajan autoja... ja sitten on vielä vauvan päiväunet... se kun nukahtaa vaunuihin ulos, mutta esikoinen pitää vielä sisään syömään, niin kun kannan nukkuvan lapsen ylimpään kerrokseen, se herää ja on kiukkuinen eikä suostu nukahtamaan enää sisälle koska on tottunut nukkumaan ulkona

Meille jäisi n. 10.000 euroa tyhjää lainaa, jos myytäis asunto siihen hintaan mihin se menis kaupaksi.

Kirottu lama. Kirotut me, kun ei tajuttu ostaa ensiasunnoksi sellaista missä voi asua pitkään...

me asuttiin hissitömän talon 4krs;ssa vanhin oli 1v3kk ja nuorin vasta syntynyt siinä asunnossa asuttiin siihen asti et nuorin oli 8kk,silti melkeen päivittäin käytiin ulkona,kaupungilla.eikä meilläkään ollut kuivatusrumpua irtotelineitä ympäri kämppää.

 

[en ymmärrä]

ja vaunuihin hankkia kantokoppa jossa vauva kätevä kantaa sisälle eikä herää. ja jos parveke niin nostaa sinne nukumaan. nuo ongelmia joista tehty ongelmia. ja pyykki ongelmakin ratkeaa kun ostatte kuivausrummun. siihenkin on sitten varaa kun taloudellinen tilanne kerta paranee kun muutatte omaan takaisin.

 

[AP]

ja vaunuihin hankkia kantokoppa jossa vauva kätevä kantaa sisälle eikä herää. ja jos parveke niin nostaa sinne nukumaan. nuo ongelmia joista tehty ongelmia. ja pyykki ongelmakin ratkeaa kun ostatte kuivausrummun. siihenkin on sitten varaa kun taloudellinen tilanne kerta paranee kun muutatte omaan takaisin.

Kyllä se minusta on aikamoinen umpikuja, jos lapset joutuu olee vaan koko ajan äitinsä kanssa, kun eivät voi tavata muita lapsia puistoissa JOITA EI OLE, eivätkä muutenkaan pääse ulos leikkimään kun pihassa ei uskalla olla autojen takia! Me aikuiset kyllä kestettäis, mutta lapset säälittää... nykyisessä vuokra-asunnossa on kavereita kävelymatkan päässä, ja monta puistoa, kerhoja ym. joissa voi käydä...

Kuivausrumpu meillä jo on, mutta se ei mahdu mitenkään siihen kt-asuntoon.

Työtön mieheni on kurssilla, eli siis ei kotona, mutta ei tule rahaakaan.

Nuorempi lapsi on vasta muutaman kuukauden ikäinen, ja herää jos yrittää siirtää ulkoa sisälle kantokopassa (edes parvekkeelle, on kokeiltu mummolassa).

Mutta kuten sanottu, kaikki asunnon sisällä olevat ongelmat + porrasongelma on pientä verrattuna asuinalueen ongelmiin! Lapsille olisi vaan ihan älyttömän paljon parempi asua missä tahansa muualla paitsi siellä.

Ja kyllä asunto on ollut meillä vasta muutaman vuoden, mutta sitä ostaessa oli nousukausi taloudessa, meillä molemmilla töitä ja asunto oli halpa! Rempattiin sitä ja jo ostaessa suunniteltiin että asutaan siinä pari vuotta, ja sitten vaihdetaan perheasuntoon ja saadaan hyvä pohjakassa myyntivoitto rahoilla... mutta sitten tuli lama, asuinalueen ainoa iso työnantaja laittoi lapun luukulle, eikä asunto mene enää kaupaksi ilman tuntuvaa tappiota.

Mut oma vika, myönnän

 

[v]

Jos ei vaihtoehto 3 ole ok, niin minusta numero 2 seuraavaksi paras. 10 000 euroa ei ole mikään iso velka. Hinta olisi voinut pudota enemmänkin.

 

[vieras]

me myimme omistusasunnon ja muutimme vuokralle.nyt ollaan maksettu tyhjästä velkaa 5 vuotta ja jäljellä on vielä vuosi.valitsisin nro.3 tai 2.