kuukautiskipu vs synnytyskipu

Olen kuullut sanottavan, että synnytyskipu vastaa erittäin kovaa kuukautiskipua. Kertokaahan te tuoreet synnyttäjät, joilla erittäin voimakkaat kuukautiskivut, että pitääkö paikkansa? Toisillahan kuukautiskivutkin saattaa olla erittäin voimakkaat, jotka toisinaan mielletään matalasta kipukynnyksestä johtuvaksi, vaikkei pidä yleensä paikkaansa. Itselläni ollut ennen e-pillereitä ja 10-vuoden ajan e-pillereitä käyttäessäni voimakkaita kuukautiskipuja, joihin lääkärin määräämät lääkkeet, mutta yllättäen pillerit lopetettuani kuukautiskivut katosivat ja olivat poissa usean kuukauden ajan kunnes tulin raskaaksi. Tämä siis vain omana perusteluna, ettei voi olla kipukynnysasia ja muutenkaan en ole kovin kipuherkkä. Tää asia on mua mietityttänyt tosissaan, joten kiitos asiallisista vastauksista!!

 

alussa kipu vastasi minulla kovia kuukautiskipuja, mutta lopussa kivut olivat aivan eri luokkaa ja varsinkin se valtava paine alapäässä oli aivan käsittämätöntä. kuitenkaan kivut eivät olleet mitenkään kestämättömiä, rankkaa kyllä oli. minä en edes ehtinyt saamaan kivunlievityksiä, kun kaikki lääkärit olivat varattuja vaikeammissa synnytyksissä. kyllä siitä sisulla selviää ja ne kivut tosiaan loppuvat kuin seinään, kun vauva syntyi.

 

Tätä mietin itsekin siltä kannalta, kun mulla on koko raskauden ajan ollut menkkakipuja ja nyt loppua kohden koventuneet. Että millasia kokemuksilla muilla on, joilla on ollut menkkakipuja raskaana, ovatko ne synnytyskivut olleet vastaavantuntuisia. Mulla on jotenkin sellainen tunne, että voisivat olla, vaikka toki varmasti tulee erilaisiakin tuntemuksia. Mutta monien olen aiemmin kuullut kertovan, että kivut tuntui samalta, joskin kovemmilta.

 

Alussa ne kivut on minulla tuntunut vain alaselässä sellaiselta menkkamaisilta kivuilta. Sitten kun kivut on vauhdilla kasvaneet (koska synnytykset olleet nopeita), niin ne ei tosiaan ole ollut minun kohdallani ainakaan mitään kuukautiskivun tuntuisia. Sellaiselta ei ole tuntunut mikään muu kuin ne synnytyskivut. Minun on vaikea keksiä mitään, mihin niitä voisi verrata. Mutta kuitenkin ne kivut on kestettävissä, ei ollenkaan niin kamalia ja hirveitä kuin ensin olin kuvitellut. En ole koskaan kerennyt saamaan kivunlievitystä, ja silti joka synnytyksestä jäänyt todella positiivinen kuva.

 

itsellä aina kovat menkkakivut olleet.. kuulin myös samanlaista juttua että vastaa niitä, mutta kovempina.
nyt voisin sanoa että oli kovaa aaltomaista polttelua.. lähti alhaalta ylöspäin. kyllä siinä joutui vääntelehtimään tuskasta, eikä sitä voi sanoin kuvailla...ei ole menkkakivut mitään niihin verrattuna. kaikki on niin yksilöllistä.
siitä kyllä selviää onneksi. hieno kokemus.... eli uudestaan menen jos luoja suo

 

Mulal oli enen synnytyksiä harvoin mitään menkkakipuja. Synnytysten jälkeen mulla on ollut ihan kamalat menkkakivut. Kummatkin synnytykset ovat olleet helppoja ja ilman lievityksiä olen niistä selvinnyt. en edes kaivannut pitää puudutteita. Tossa pari kk sitten olis semmoiset menkat että niihin kyllä olisin sen epiduraalin voinut ottaa....

synnytys kipu on niin erilaista jokaisella ja mikään muu kipu ei ole samanlaista. Mulla synnytys kipu on ollut selkeesti aaltoilevaa ja selkeesti ollut se kivuton tauko supitusten välissä. Joskin loppussa tietysti hyvin alle min pituinen. Mekoissa ei tuota kivutonta taukoa ole. Niin ja menkoista ei ees seuraa mitään ihanaa kääröä, vain haisevia, lekaisiä rättejä.

 

Mulla ollu aina tosi rajut menkkakivut, mut olen kipulääkkeiden avulla niistä selvinnyt, joskus joutunut vain kärsimäänkin ilman lääkkeitä, mutta kyllä synnytys oli aivan toinen ääripää, ei ollut mitään tekemistä menkkakipujen kanssa (ainakaan mulla) vaan aivan jotain kauheeta, kaks olen synnyttänyt eikä kummassakaan puudutus ehtinyt ajoissa vaan tuli maailmaan "luomuna" ja ikinää enää en aio alakautta synnyttää, niin hirveä kammo on tullut ettei sitä kukaan puhumalla saa poistettua, pelkkä ajatuskin saa voimaan pahoin...
Kipukynnys aina ollut korkea, mutta synnytyskivut olivat jotain ihan omaa luokkaansa, tosin kaikki on ykslöllistä ja mulla muutenkin raju loppu joka pahensi asiaa kun paikat joutu niin nopeasti kovalle koetukselle...

Itse sanoisin ettei verrattavissa

 

Ei mun kohdalla ainakaan voi verrata,synnytykset käynnistettyjä supistukset tulivat tauotta,alkoivatkin ihan täysillä puoli tajuttomana selvinnyt synnytyksistä.Onneksi olleet nopeita,kivunlievitykset kyllä jääneet kokematta.

 

Kyllähän ne supistukset alussa tuntuivat tosi voimakkailta menkkakivuilta, mutta mitä pidemmälle mentiin, sitä enemmän alkoi sattua. Salissa varsinkin epiduraalin jälkeen kivut muuttivat sitten täysin luonnettaan, ja muuttuivat voimakkaaksi ponnistamisen tarpeeksi...eivät olleet kipeitä, mutta ehdottomasti epämukavampia kuin voimakkaimmatkaan supistukset.

 

Olin lähinnä puolitajuton, aivan uskomaton kipu. Menkkakipuja osaan määritellä ja kuvailla, synnytyskipu vei ihan kokonaan toiseen maailmaan.

 

Alun kivut ehkä minulla verrattavissa kuukautiskipuihin, mutta se vika 2 tuntia oli jotain sellaista jota vaikeaa kuvailla. Tuskin moista kipua missään muualla tulen kokemaan kuin synnytyksessä - toivottavasti en ainakaan! Jos johonkin kuvitellusti vertaisin, niin ehkä jotain samaa voisi olla kuin silloin kun pahan tapaturman jälkeen tekee kuolemaa. No aika kauhealta kuulostaa, mutta siltä se tuntui. Jos ei olisi tiennyt olevansa synnyttämässä, olisin tosiaan uskonut kuolevani ja välillä niin luulinkin. No, niin tai näin niin "naisen hulluudella" sanottuna hieno kokemus. Uudestaankin uskallaudun sen kokemaan, vaikka voi se raskaana ollessa vähän alkaa jännittämäänkin, nyt kun tietää mitä se on. jokaisella tuntemukset on toki omat ja kivunlievitystä on saatavilla useinmiten. Itselläni oli aika luomusynnytys, sitä kun halusinkin. Ilokaasusta sain apua viimeisen tunnin ajan.

 

MILJOONA KERTAA KOVEMMAT KUIN MENKKAKIVUT!!!! :kieh: Ehkä aluksi muistuttaa menkkakipuja, mut kyl ne siitä muuttuu ihan muuksi!

 

Ei ollu pahoja. Itse asiassa menkkakivut on pahemmat kun ei ole taukoja lainkaan. Supistus tulee ja se menee, ja epiduraalin saa ennen kovia supistuksia jos niitä edes on.

 

Joo, ei voi verratakkaan menkkakipua ja synnytyskipua, vaikka mulla on ollut ennen raskutta todella kipeät menkat, että tuli oksennukset ja ripulit ennenku särkylääkettä otti. mutta Synnytyskivut vievät todella "toiseen maailmaan" tajunnan rajamaille.. Että tsemppiä vaan synnytykseen, sitä tarvii..

 

tää menee hiukan eri raiteelle,mut haluan ehdottomasti ehottaa teille jotka kärsitte kovista menkkakivuistastakaa HELOKKIÖLJY-kapseleita! tyttäreni sai aikaisemmin kipuihinsa lääkäriltä erittäin voimakkaita särkylääkkeitä,joista ei ollut yhtään apua.tuttavamme joka kuuli nuista kivuista,ni käski kokeilla helokkia,aivan uskomatonta miten voi olla apua.luontaiskauppias ei luvannut niistä olevan apua,mut sanoi,et helokki on hyvää limakalvoille!

 

\

Olin lähinnä puolitajuton, aivan uskomaton kipu. Menkkakipuja osaan määritellä ja kuvailla, synnytyskipu vei ihan kokonaan toiseen maailmaan.

Jes. Meikä allekirjoittaa myös tämän :wave:

 

Moi!
Voisi ehkä sanoa, että alku vaiheen supistuksia voisi verrata kuukautiskipuun. Muuten mielestäni synnytyskipua ei voi verrata kuukautiskipuihin. Supistuskivut ja ponnistuskivut on niin eri kaliiberia ettei niihin oikeen voi mitään verrata. :\|

 

Minulla ei kivut olleet kauheita. Mutta otin siis epiduraalin, jonka sain kun oli 3cm auki. Elikkäs kun kovat alkaa, niistä ei tiedä mitään kun on jo epiduraali. Ja epiduraalin aikanahan en tuntenut kipua yhtään ja join vain kahvia ja vitsailin miehen kanssa. Ja epiduraaliahan pidettiin ainakin mulla loppuun asti.

Mutta synnytyksen jälkeen minulla tuli kotona jälkipolttoja kerran oikeen kunnolla. Niistä olisin voinut sanoa, et menkat olis voinut viidellä kertoa. Ja ne oli minusta kauheemmat kun synnytyspoltot, kun ne oli jatkuvat ja synnytyspoltoissa on sentään taukoja. Onneksi kestivät vaan tunnin ja vauva nukkui silloin niin ei tarvinnut kävellä.

 

Niin ja vielä, että minulla synnytyskivut eivät vieneet minnekään toiseen maailmaan ja rajamaille, vai miten se oli. Huhkin siellä 14 tuntia ja pidin synnytystäni ihan perusjuttuna. Päivä oli kuin mikä tahansa muukin päivä eikä tajuntani laskenut hetkeksikään. Itse aloin pelätä synnytystä kun raskauden aikana hilluin näillä palstoilla. Ei olisi pitänyt. Pelkoni kasvoi ihan suhteettoman suureksi. Kun kysyin esim. kavereiltani synnytyskivusta, moni sanoi, että "se on ihan hirveetä". Synnytyksen jälkeen sanoin samoille kavereille, et "ei ollu paha juttu". Samat kaverit sanoivat, et "niin eihän se olekaan, niinhän mä sulle silloin sanoin". Että näin!

 

Juu, alussa olivat kivut niinku kovat menkkakivut. Ja tietysti loppua kohden kovenivat ja tietysti sattui kamalasti, MUTTA supistuksissa oli sentään taukoja, mitä menkkakivuissa ei ole. Ja kun tiesi että jossain vaiheessa ne loppuu, niin ei tuntunut niin kamalalta. Itse vedin ilokaasun voimalla ja siinä vaiheessa kun tuntui sietämättömältä pyysin epiduraalia, mutta se oli myöhäistä, koska lapsi oli jo kovaa vauhtia tulossa ulos. Eli sillon jo ponnistutti, mutta "taistelin" sitä vastaan, siksi sattui kauheasti.
Mullekkin kaikki muisti kertoa kauhujuttuja ennen synnytystä, mutta eipä se niin hirveetä ollut, kun kuvittelin. =)

 

Supistukset tuntuivat kyllä menkkakivuilta- hieman kovemmilta vaan! Samalla lailla "jäyti" alavatsaa ja alapäätä....

 

En tajua, miten koskaan uskallan synnyttää... Ehkä ei pitäisi lukea näitä juttuja... Mutta jo kuukautiskivut vievät minut tajunnan rajamaille. Ne saavat minut kouristelemaan, ääntelemään, nyyhkimään, oksentamaan. Kipulääkkeillä saa kärjen taltutettua, mutta silti sattuu ja on keskityttävä, että kestää. Miten musta ikinä on synnyttäjäksi??? Minähän kuolen sinne! Musta tuntuu jo joskus menkkojen takia, että kuolen....

 

\

En tajua, miten koskaan uskallan synnyttää... Ehkä ei pitäisi lukea näitä juttuja... Mutta jo kuukautiskivut vievät minut tajunnan rajamaille. Ne saavat minut kouristelemaan, ääntelemään, nyyhkimään, oksentamaan. Kipulääkkeillä saa kärjen taltutettua, mutta silti sattuu ja on keskityttävä, että kestää. Miten musta ikinä on synnyttäjäksi??? Minähän kuolen sinne! Musta tuntuu jo joskus menkkojen takia, että kuolen....

Tähän ketjuun vastasinkin ennen synnytystä ja nyt synnyttäneenä voin sanoa, että mulla ne tuntemukset tosiaan oli menkkakipujen kaltaiset. Mutta onhan ihmisillä menkkakivutkin erilaisia, niin sen takia varmaankin niin erilaisia vastauksia tähänkin kysymykseen. Samalta tuntui supistukset, tosin lopussa toki voimakkaammin. Olen myös joskus menkkakipujen tykö miettinyt kuolevani ja niin supistusten kanssakin välillä tuli ajateltua Mutta niissä tuli tosiaan se tauko, olin niin väsynyt että olisin voinut supistusten välissä nukahtaa ja nuokuinkin. Jotenkin sitä oli jonkinmoisessa synnytyspöhnässä, vissiinkin elimistön omia kivunlievityskeinoja sitten se tietynlainen pään sekavuuskin. Mistään puudutuksista kun se ei johtunut, koska nappailin lopussa vaan jonkun aikaa ilokaasua. Ponnistuskipu oli sitten jotain ihan omanlaistaan enkä sillä hetkellä tajunnut, että synnytys on jo melkein ohi eli ne jotka eivät ole vielä synnyttäneet, muistakaa että kun pääsette ponnistamaan niin se on todellakin jo melkein siinä se homma! Minä tulin ajatelleeksi kesken ponnistamisen, että kauanko tämä kestää kun en jotenkin tajunnut/tiennyt että se ponnistaminen on se lyhin vaihe siinä hommassa B)

 

Epiduraali kannattaa ottaa heti kun kivut käyvt kovemmiksi. Ilokaasulla pärjää vähän aikaa. Mun tuntemukset kovimmista supistuksista oli että halkean kahtia. Mitenkään muuten niitä en pysty kuvailemaan. Mutta kyllä luonto hoitaa ja nykyaikaiset kivunlievitysmenetelmät kyllä ovat ihan paikallaan. Liikaa ei kannata jännittää. Kroppa jumahtaa ja kivut tuntuu pahemmilta. Rauhassa pitää vaan hengitellä, ei hermoilla. Kätilöön kannattaa luottaa, hän tietää mitä tekee ja osaa kysellä sun tuntemuksia.

 

mulla kuukautiskivut on kivuliaampia kuin mitä synnytyskivut oli!