Hei kaikki! Olen käynyt kyllä lukemassa viestejä, mutta jotenkin on vaan jäänyt ottamatta osaa keskusteluihin. Olen iloinen kaikkien odottajien puolesta, joten onnea kaikille. Ja onnea yrityksiin kaikille niille, jotka sinnikkäästi yrittävät. Minullahan oli se tuulimunaraskaus kesäkuussa! Ja meidän elämässä avomies pelkäsi tulevaisuutta pienen vauvan kanssa, joten hän ei ollut kovin innokas yrittämään lasta! Tietää kyllä, ettei minulla ole mitään ehkäisyä käytössä. Makuuhuoneessa onkin ollut välillä aika yksinäistä! En ole koskaan laskenut kiertopäiviä vaan ajatellut, että jos minun on tarkoitus tulla raskaaksi, niin sitten tulen. Kaikki 4 aiempaa raskautta on onnistunut ilman "mitään ihmeempiä yrityksiä". Mieheni kanssa en ole enää moneen aikaan käynyt keskusteluja yhteisestä lapsesta, koska jouduin aina pettymään kyyneliin asti, vaikka olisin puhunut linnun kielellä ja kertonut tunteistani ja haaveistani. Monta kuukautta on mennyt! Nyt on kuukautiset kuitenkin myöhässä 6 päivää ja jännityksellä odotan, alkaako ne vai ei. Rinnat on arat ja pahoinvoinnintunnetta on ollut. En ole kuitenkaan uskaltanut vielä edes haaveilla vauvauutisista, saati sitten kertoa miehelle, että kuukautiset on myöhässä. Olisi heti tehnyt mieli hakea raskaustesti ja testata, mutta odotan torstaihin saakka ja katson, kuuluuko kuukautisia ja jos ei, niin sitten testaan. Pelonsekaisin tuntein käyn vessareissulla ja odotan kuukautisia! Pelon aiheuttajana on se kesän tuulimunaraskaus, joka oli kova paikka, niinkuin kaikille muillekin odottajille ja yrittäjille. Ja tietysti yksi syy sekavaan tunteeseen on mieheni reaktio, jos olen raskaana. No eihän sitä vielä voi tietää olenko vai en. Siispä odotan ja katson vielä muutaman päivän. Epätietoisuus tuntuu vaan niin ahdistavalta. Kaikille paljon terveisiä ja hyvää alkanutta viikkoa.
Kuukautiset myöhässä!!!!
- Viestiketjun aloittaja Ullukka
- Ensimmäinen viesti
*pidän täällä peukkuja, että pikkuinen siellä masussasi olisi* :heart: :heart:
Tuleppa ilmoittelemaan kuulumisiasi, kun tiedät ja muutoinkin kirjoittele vaan mietteitäsi, kuten me muutkin;=)
Täällä kp 9/30 :heart:
-pikkumyy- :heart: :wave:
Tuleppa ilmoittelemaan kuulumisiasi, kun tiedät ja muutoinkin kirjoittele vaan mietteitäsi, kuten me muutkin;=)
Täällä kp 9/30 :heart:
-pikkumyy- :heart: :wave:
Kiitos pikkumyy42 ja annasstiina kannustuksesta. Kävin hakemassa töistä tullessa raskaustestin apteekista, mutta en ole vielä uskaltanut testata. Itse olen jo suunnitellut kaikenlaista vauvan varalle, mutta jotenkin tuntuu, että menen jo vähän asioiden edelle. Olen kyllä itsekin sitämieltä, että asioille on tapana selvitä jotenkin. Mutta... mieheni ei ole ihan helpointa sorttia! Hänellä on jotain "kauhukuvia" lapsista edellisestä liitosta. Siellä oli pojan kanssa vaikeuksia jo ihan pienestä pitäen. Kun poika oli 5-vuotias alkoi käynnit perheneuvolassa ja myöhemmin tilanne meni niin pitkälle, että poika oli yli kaksi kuukautta lasten psykiatrisella osastolla. Nyt poika on 14-vuotias ja yksilöpsykoterapia loppui tämän vuoden elokuussa ja seuraava käynti on vuoden päästä elokuussa lasten psykiatrian osastolla. Siellä on sitten palaveri, kuinka on mennyt. Tällähetkellä tilanne on hyvä. Ei lääkityksiä, koulu menee hyvin ja kavereita on monta. Siinä mieheni pelon aihe. Jos joutuu samanlaiseen kierteeseen lapsen kanssa. Yritin selittää, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia, jokainen on oma yksilönsä. Silloin se oli turhaa selitellä. Ja kun silloin yhdessä käytiin kesäkuussa ultrassa ja selvisi, että siellä oli tuulimuna, niin mieheni sanoi, että nyt mennään juhlimaan johonkin, käydään kahvilla. Siinä ei ollut mielestäni mitään juhlimista! Siksi pelottaa miehen suhtautuminen, jos olen raskaana. Täytin heinäkuussa 43-vuotta ja itse olen sitämieltä, että lapset ovat lahjoja. Ei niitä tehdä vaan ne saadaan, jos niin on tarkoitettu. Kaikella on tarkoituksensa. Uskon siihen, että jossain vaiheessa mieheni on onnellinen, mutta en olisi ihan varma, onko se hetki nyt. Edellisen kerran se sanoi kaverilleen, että jossain tilanteessa hän olisi ollut onnellinen, mutta se hetki ei ole nyt. Tästä on aikaa vain5 kuukautta, niin epäilen hieman, olisiko se mielipide muuttunut. Ja olisiko hän nyt onnellinen. Aikaa siihen voi mennä...En tiedä miten pitkään. Täytyy nyt ensin testata ja miettiä sitten mitä tekee, kunhan tulos selviää. Voihan se olla, että kierto on jotenkin sekaisin tai jos vaikka vaihdevuodet jo alkaa... Kirjoitellaan!
Kiva kun kirjoittilit taas! Kyllä testaaminen varmaan jännittää sinua sinun tilanteessasi. *onnea silti toivotan , että vaavi olisi aluillaan* Sinun ja minun raskautuminen(siis ikä sama meillä) ei ole enää välttämättä niin helppoa.
Itse tein aamulla digitaalisella ovulaatiotestillä negan ja nyt herätessäni päikkäreiltä haalean plussan ovulaatioliuska testillä, eli ovulaatio on varmaan pe-su aikana. Tässä kierrossa vahvasta ovulaatiosta digimittarissa minun alettava käyttämään Lugesteronia 15vrkn ajan = keltarauhashormonia, ja lääkärin määräyksestä tehtävä sen jälkeen raskaustesti, jo nyt kauhistuttaa sen tekeminen(en halua yleensä testata ja nähdä negaa), mutta jos silloin olisikin plussa pitää ottaa siihen gyneen yhteyttä, mietimme jatkoa keltarauhastukihoidon muodossa, *minua jännittää se aivan kauheasti, siis se testaaminen*
Kp 11/30 täällä meneillään tänään.
Onnea sinulle ja kerroppa jatkoja! :heart:
-pikkumyy- :heart: :wave:
Itse tein aamulla digitaalisella ovulaatiotestillä negan ja nyt herätessäni päikkäreiltä haalean plussan ovulaatioliuska testillä, eli ovulaatio on varmaan pe-su aikana. Tässä kierrossa vahvasta ovulaatiosta digimittarissa minun alettava käyttämään Lugesteronia 15vrkn ajan = keltarauhashormonia, ja lääkärin määräyksestä tehtävä sen jälkeen raskaustesti, jo nyt kauhistuttaa sen tekeminen(en halua yleensä testata ja nähdä negaa), mutta jos silloin olisikin plussa pitää ottaa siihen gyneen yhteyttä, mietimme jatkoa keltarauhastukihoidon muodossa, *minua jännittää se aivan kauheasti, siis se testaaminen*
Kp 11/30 täällä meneillään tänään.
Onnea sinulle ja kerroppa jatkoja! :heart:
-pikkumyy- :heart: :wave:
Hetki sitten tekemäni testi näytti kahta viivaa, siis raskaana! Kyyneleet siinä tuli silmiin. Pyysin lapset luokseni (18-v, 12-v,11-v) ja kerroin tuloksen. Olivat innoissaan. Tietysti sitä miettii, onko se vauva sieltä oikeasti tulossa, vai onko siellä taas tuulimuna. Yritän ajatella positiivisesti ja jättää ikävät muistot taka-alalle.
Tosiaankin tässä iässä raskautuminen ei ole mitenkään itsestäänselvä. Minä iloitsen omasta tilanteestani ja toivon että sinullakin pikkumyy42 on kohta iloisia uutisia. Itse en ole koskaan tehnyt minkäänlaisia ovulaatiotestejä tai saanut mitään hormonihoitoja, joten en oikein edes tiedä mitä kaikkea ne pitää sisällään. Luin kyllä, että moni tekee ovulaatiotestejä ja saa hormonihoitoja ja tunsin itseni ihan tyhmäksi, kun en tiennyt asioista oikein mitään.
Minulla on nuorempi veli, joka on 39-vuotias ja hänen avovaimonsa on myös 39-vuotias. Heillä on yksi tytär, 9-vuotias. Ovat jo pitkään halunneet ja yrittäneet toista lasta, mutta sitä ei ole heille suotu. Olen joskus keskustellut heidän kanssaan ja he ovat kertoneet, millaisia hoitoja ym. testauksia on tehty. Heille se on ollut raskasta, joten kovin paljoa en ole halunnut kysellä. Mutta kuitenkin on vielä toivoa. Vaikea on lohduttaa, kun ei oikein ole sanoja.
Uskon ja toivon, että kunhan hetki on oikea, niin sinäkin kerrot minulle ja muille iloisia uutisia. Pidän peukkuja pystyssä ja olen sydämestäni mukana jokaisessa hetkessä. Onnea yritykseen!
Minulla on vielä yksi vaikea hetki edessäni! Koska uskallan kertoa miehelleni ja miten sen aloittaisin. Olen suunnitellut, etten vielä kerro hänelle, vaan odotan niin kauan, kun käyn ultrassa ja sieltä sitten varmistuu, olenko raskaana vai en! Sitten pyytäisin sen ultra-ääni kuvan ja liimaisin sen kirjeeseen ja kirjoittaisin kirjeen, vähän niinkuin sen vauvan mietteillä. Toisaalta olisi kuitenkin parempi, jos mies olisi mukana, niinkuin viime kerrallakin. Olisi niinkuin tukena ja mukana ihan alusta asti. En kuitenkaan uskalla itsekään vielä iloita ihan täysillä, kun tuntuu jotenkin niin uskomattomalta. Kuitenkin sellainen toivon kipinä on sisällä, että siellä on vauva...ihan oikeasti. Ollaan kuulolla!
Tosiaankin tässä iässä raskautuminen ei ole mitenkään itsestäänselvä. Minä iloitsen omasta tilanteestani ja toivon että sinullakin pikkumyy42 on kohta iloisia uutisia. Itse en ole koskaan tehnyt minkäänlaisia ovulaatiotestejä tai saanut mitään hormonihoitoja, joten en oikein edes tiedä mitä kaikkea ne pitää sisällään. Luin kyllä, että moni tekee ovulaatiotestejä ja saa hormonihoitoja ja tunsin itseni ihan tyhmäksi, kun en tiennyt asioista oikein mitään.
Minulla on nuorempi veli, joka on 39-vuotias ja hänen avovaimonsa on myös 39-vuotias. Heillä on yksi tytär, 9-vuotias. Ovat jo pitkään halunneet ja yrittäneet toista lasta, mutta sitä ei ole heille suotu. Olen joskus keskustellut heidän kanssaan ja he ovat kertoneet, millaisia hoitoja ym. testauksia on tehty. Heille se on ollut raskasta, joten kovin paljoa en ole halunnut kysellä. Mutta kuitenkin on vielä toivoa. Vaikea on lohduttaa, kun ei oikein ole sanoja.
Uskon ja toivon, että kunhan hetki on oikea, niin sinäkin kerrot minulle ja muille iloisia uutisia. Pidän peukkuja pystyssä ja olen sydämestäni mukana jokaisessa hetkessä. Onnea yritykseen!
Minulla on vielä yksi vaikea hetki edessäni! Koska uskallan kertoa miehelleni ja miten sen aloittaisin. Olen suunnitellut, etten vielä kerro hänelle, vaan odotan niin kauan, kun käyn ultrassa ja sieltä sitten varmistuu, olenko raskaana vai en! Sitten pyytäisin sen ultra-ääni kuvan ja liimaisin sen kirjeeseen ja kirjoittaisin kirjeen, vähän niinkuin sen vauvan mietteillä. Toisaalta olisi kuitenkin parempi, jos mies olisi mukana, niinkuin viime kerrallakin. Olisi niinkuin tukena ja mukana ihan alusta asti. En kuitenkaan uskalla itsekään vielä iloita ihan täysillä, kun tuntuu jotenkin niin uskomattomalta. Kuitenkin sellainen toivon kipinä on sisällä, että siellä on vauva...ihan oikeasti. Ollaan kuulolla!
Onnea paljon! :flower: :heart:
Niin ikävää, jos on sellaisia hoitoja paljon takana , kuten kerroit veljesi perheessä olevan. Itse kävin heinäkuussa gynellä kun kierukka otettiin pois ja Lokakuussa ultrassa ovulaatiota ennen , silloin tarkistettiin onko munasolua kypsymässä, ja iso molluska siellä vasemmalla puolen oli! :heart: .Menkat olivat jo 2 pvää marraskuun alussa myöhässä ja ehdin jo iloita/toivoa, että olisi tärpännyt, mutta 5.pv alkoi niin kauheat vuodot , jotta jouduin olemaan töistä kotona kp2-kp3.
Tässä kierrossa sain sitten sen keltarauhashormonin varuiksi, jos hedelmöitys tapahtuu, se vahvistaa limakalvoja ja alkio nappaa kuulemma lujemmin kiinni.*siis nyt vaan toivon, että tyärppäisi ja kiinnittyisi tukevasti* :heart:
Eilen aamulla todella nega siinä mittarissa, mutta huonon olon takia vielä testasin illalla liuskatestillä, tuli haalea vaaleanpunainen haamu jo ja nyt tänä aamuna edelleen nega digimittarilla, mutta liuskalla vahva plussa!Jeeee! :heart: ..Illalla ja eilisaamuna *pupuilimme*, joten mahdollisuuksia on ja jos vielä koitettais täsmäiskua, on tää vähän hassua rakastella kyllä kello kaulassa
Miehelle näytin sitä ovulaatioplussaa illalla tikusta, hänhän innostui!
*eli toivotaan parasta*
Kiva kun lapset tietävät heti ja he ainakin ovat innoissaan, pienestä vaavin alusta äidin(sinun) masussasi!*onnea vielä* :heart: ++ :heart:
Kuuloillaan, heippa ja kiva kun kirjoittelit!
-pikkumyy- :heart: :wave:
Niin ikävää, jos on sellaisia hoitoja paljon takana , kuten kerroit veljesi perheessä olevan. Itse kävin heinäkuussa gynellä kun kierukka otettiin pois ja Lokakuussa ultrassa ovulaatiota ennen , silloin tarkistettiin onko munasolua kypsymässä, ja iso molluska siellä vasemmalla puolen oli! :heart: .Menkat olivat jo 2 pvää marraskuun alussa myöhässä ja ehdin jo iloita/toivoa, että olisi tärpännyt, mutta 5.pv alkoi niin kauheat vuodot , jotta jouduin olemaan töistä kotona kp2-kp3.
Tässä kierrossa sain sitten sen keltarauhashormonin varuiksi, jos hedelmöitys tapahtuu, se vahvistaa limakalvoja ja alkio nappaa kuulemma lujemmin kiinni.*siis nyt vaan toivon, että tyärppäisi ja kiinnittyisi tukevasti* :heart:
Eilen aamulla todella nega siinä mittarissa, mutta huonon olon takia vielä testasin illalla liuskatestillä, tuli haalea vaaleanpunainen haamu jo ja nyt tänä aamuna edelleen nega digimittarilla, mutta liuskalla vahva plussa!Jeeee! :heart: ..Illalla ja eilisaamuna *pupuilimme*, joten mahdollisuuksia on ja jos vielä koitettais täsmäiskua, on tää vähän hassua rakastella kyllä kello kaulassa
Miehelle näytin sitä ovulaatioplussaa illalla tikusta, hänhän innostui!
*eli toivotaan parasta*
Kiva kun lapset tietävät heti ja he ainakin ovat innoissaan, pienestä vaavin alusta äidin(sinun) masussasi!*onnea vielä* :heart: ++ :heart:
Kuuloillaan, heippa ja kiva kun kirjoittelit!
-pikkumyy- :heart: :wave:
Minä ymmärrän sinua ullukka jos jännittää kertoa mutta ota mies kuitenkin heti tilanteeseen mukaan alusta asti, se on jotenkin reilumpaa kuitenkin. Ja eritoten onnea :wave: Lapset on lahja niinkuin sanoit ja samaa olen minä aina sanonut. ekan sain 38 ja nyt toinen tulollaan ja minä tammikuussa 43, iloinen yllätys luulin ettei enää tulee mutta siellä vauva vaan jo kovasti potkii. minä ymmärrän että miehesi jännittää tuollaisen kokemuksen jälkeen, mutta asioilla on tapana järjestyä kuitenkin. kaikkea elämässä voi sattua. takuita ei valitettavasti ole. Meidänkin Pojalla on nyt diagnosoitu semaattis-pragmaattinen dysfasia eli puheen kehityksen hidastuma käydään puheterapeutilla ja tarhassa on puolipäivää tukihenkilö. hän on hurjan toimelias avoin ja sosiaalinen kuitenkin mikä auttaa asiassa ja kavereiden saannissa ja kontaktissa omat vaikeudet ja hänellä turhautumista siinäkin on mutta kyllä nyt on alkanut menemään hyvin :hug: reipas vesseli ja kakkosta odotellaan jo positiivisin mielin vaikkei käyty lapsivesipunktiossakaan. Kyllä elämä kantaa :heart: :heart: hali tsempit sinulle ja myöskin pikkumyylle.
Vahva plussa babyplussan ovulaatiotestissä, sekä myöskin clearbluen digitaalisessa ovulaatiotestissä, kiva..;=) :heart:
Touhuilun puutteesta meitä ei ainakaan voi syyttää
.
Eli maanantai iltana alan laittamaan Lugesteronia, 15vrk:n ajan :heart:
Taas alkaa jännittely kuinka tällä kerralla käypi;=)
Kp 13/30 tänään.
Ihanaa vkloppua kaikille!.. ja plussaonnea niille, ketkä eivät vielä odota vaavia!
:heart: ++++++++++++++++++++++++++++++++ :heart:
Rakkaudella-pikkumyy- :heart: :wave:
Touhuilun puutteesta meitä ei ainakaan voi syyttää
.Eli maanantai iltana alan laittamaan Lugesteronia, 15vrk:n ajan :heart:
Taas alkaa jännittely kuinka tällä kerralla käypi;=)
Kp 13/30 tänään.
Ihanaa vkloppua kaikille!.. ja plussaonnea niille, ketkä eivät vielä odota vaavia!
:heart: ++++++++++++++++++++++++++++++++ :heart:
Rakkaudella-pikkumyy- :heart: :wave:
Kiitos kannustuksesta. Kaikki varmaan järjestyy ajallaan. Pikkumyylle toivon onnistumista ja se on hienoa, että miehesi on innoissaan asiasta ja edesauttaa siinä yrityksessä. Meillä ei todellakaan ole puhuttu pitkiin aikoihin, eikä mies ole ollut kovinkaan innostunut makuuhuoneessa touhuilusta. Ilmeisesti pelkäsi juuri sitä raskaaksi tulemista. Sanoinkin kesällä, että kierukkaa en laita ja pillereitä en syö, enkä sterilisaatiota teetä. Jos on sitämieltä, ettei enää koskaan lapsia halua, teettäköön itse sterilisaation. Ei teettänyt. Ja tässä ollaan. Soitin jo eilen neuvolaan ja siellä mietin terveydenhoitajan kanssa, koska olisi paras hetki kertoa miehelle! Varattiin ultra 5.12., eli sen tuloksen jälkeen kertoisin sitten. Toisaalta haluaisin, että mies olisi mukana näkemässä, mitä siellä on! Ja jos siellä olisi ihan oikea ihmisen alku, niin hän olisi mukana ihan ensimmäisistä hetkistä lähtien. On se vaan niin kamala paikka kertoa! Jos hän ei kuitenkaan halua. On vielä tuoreessa muistissa ne sanat, jotka hän kesällä sanoi: Kysyi minulta, että olisinko halunnut hänen sanovan, että tee abortti tai kasvata lapsi yksin! Meidän suhde ei ole todellakaan ollut mitenkään helpoimmasta päästä. Tässä on niin paljon asioita, jotka laittavat miettimään. Miehellä on nyt stressiä, kun ollaan muuttamassa vanhaan omakotitaloon ja remontoidaan sitä parhaillaan. Siellä on kyllä tilaa uudelle perheenjäsenelle. Mieleni tekisi kertoa nyt, mutta jokin sisälläni sanoo, että odota vielä hetki.
Sabakalle, niinkuin sanoit, ettei etukäteen voi tietää, mitä sieltä on tulossa: Lapset on lahja, joten otetaan vastaan kaikki, mitä on tulossa. Olen sitämieltä, että jos minun sisälläni kasvaa vauva ja se on elinkelpoinen, niin sen on silloin määrä syntyä. Jotenkin uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Toivon, ettei se tällä kertaa olisi tuulimuna, tai kohdun ulkopuolinen raskaus. Odotan vaan, että aika menisi nopeasti eteenpäin, aina sinne 5.12. saakka. Silloin saisi varmuuden asiaan.
Pikkumyylle onnea yritykseen, vaikkakin täytyy kello kaulassa harrastaa! Onneksi sinulla on miehesi mukana ihan täysillä. Yksin se olisikin aika hankalaa. Uskon myös teidän kohdallanne, että kunhan vaan on oikea hetki, niin kaikki järjestyy. Tuntuu hölmöltä sanoa, että kaikki järjestyy! Mutta miten sitä muutenkaan voisi asian selvemmin ilmaista.
Nyt täytyy mennä "auttamaan" miestä alakertaan ruuan laitossa. Tuolta se juuri huhuili, että tule auttamaan, en pärjää siinä ilman sinua....
Ollaan kuulolla! Sabakalle onnellista odotusta ja pikumyylle onnea yritykseen. Halauksia molemmille!
Sabakalle, niinkuin sanoit, ettei etukäteen voi tietää, mitä sieltä on tulossa: Lapset on lahja, joten otetaan vastaan kaikki, mitä on tulossa. Olen sitämieltä, että jos minun sisälläni kasvaa vauva ja se on elinkelpoinen, niin sen on silloin määrä syntyä. Jotenkin uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Toivon, ettei se tällä kertaa olisi tuulimuna, tai kohdun ulkopuolinen raskaus. Odotan vaan, että aika menisi nopeasti eteenpäin, aina sinne 5.12. saakka. Silloin saisi varmuuden asiaan.
Pikkumyylle onnea yritykseen, vaikkakin täytyy kello kaulassa harrastaa! Onneksi sinulla on miehesi mukana ihan täysillä. Yksin se olisikin aika hankalaa. Uskon myös teidän kohdallanne, että kunhan vaan on oikea hetki, niin kaikki järjestyy. Tuntuu hölmöltä sanoa, että kaikki järjestyy! Mutta miten sitä muutenkaan voisi asian selvemmin ilmaista.
Nyt täytyy mennä "auttamaan" miestä alakertaan ruuan laitossa. Tuolta se juuri huhuili, että tule auttamaan, en pärjää siinä ilman sinua....
Ollaan kuulolla! Sabakalle onnellista odotusta ja pikumyylle onnea yritykseen. Halauksia molemmille!
Minäkin vein ensimmäisestä ultrasta joka oli sellanen tarkistus minullakin kun halusin tietää että onko oikeessa paikassa vauveli, sen ultrakuvan miehelleni satamaan (merimies, rahtilaivalla töissä) kun hän ei lähteissään uskonut että olen raskaana, vauva oli sillon 2mm pitkä ja muistutti lähinnä juustonaksua : ) mutta vauva yhtäkaikki. Ei elämää kannata pelätä ,vaikka olisikin huonoja kokemuksia toisilla helpommin sanottu kuin tehty mutta sano hänelle että yhtä kaikki vauva on teidän oma ihana vauva ja kyllä hän syntyy ja tulee tähän maailmaan jos niin on tarkoitettu. Meilläkin vuosi sitten oli kriisin poikast mutta selvittiin, elämä on ; ) :wave: minä halin sinua ja toivotan kuitenkin suuresti onnea uuden elämän alun odotteluun. Ja myylle tsemppiä ja peukkuja ottakaahan päivä kerrallaan ja tuetaan toisiamme :heart:
