kun sain kolmannen lapsen meille tarjotiin jokaisella neuvolakäynnillä perhetyöntekijää. kahdella oli 1v ikäeroa ja vanhin 4v.
jaksoivat ihmetellä mun jaksamista ihan joka kerta. kieltäydyin,koska en tuntenut mitään tarvetta ulkopuoliseen apuun.
mulla on ja oli sillonkin mies joka oli päivät töissä,mutta aina 16 eteenpäin kotona. vkonloppuisin sain nukkua pidempään ja sekä mun että mieheni vanhemmat tykkäsi ja tykkää edelleen hoitaa lapsia.
meillä ei ole koskaan ollut asiaa lastensuojeluun tai ongelmia muutenkaan mistä ne ois voinu saada päähänsä ettei "pärjätä" neuvolantäti vain oletti etten voi jaksaa kolmen pienenkanssa. miksi niin,entiedä.
kieltäydyin tuosta avusta monesti ekan 6kk aikana,sitten se lopetti kyselemisen. toivottavasti vaan tajus kysyä sellaiseltakin äidiltä joka sitä apua tarvis vaikkei ehkä itse uskaltanutkaan kysyä.
jaksoivat ihmetellä mun jaksamista ihan joka kerta. kieltäydyin,koska en tuntenut mitään tarvetta ulkopuoliseen apuun.
mulla on ja oli sillonkin mies joka oli päivät töissä,mutta aina 16 eteenpäin kotona. vkonloppuisin sain nukkua pidempään ja sekä mun että mieheni vanhemmat tykkäsi ja tykkää edelleen hoitaa lapsia.
meillä ei ole koskaan ollut asiaa lastensuojeluun tai ongelmia muutenkaan mistä ne ois voinu saada päähänsä ettei "pärjätä" neuvolantäti vain oletti etten voi jaksaa kolmen pienenkanssa. miksi niin,entiedä.
kieltäydyin tuosta avusta monesti ekan 6kk aikana,sitten se lopetti kyselemisen. toivottavasti vaan tajus kysyä sellaiseltakin äidiltä joka sitä apua tarvis vaikkei ehkä itse uskaltanutkaan kysyä.