kurkkua myöten täynnä

Olen eronnut ex-miehestä reilu kaksi vuotta sitten ja avoliitosta on meillä yhteinen tytär. Sittemmin olen löytänyt elämääni uuden miehen joka huolehtii tyttärestäni kuin omastaan ja tunnen taas eläväni uudelleen. En kuitenkaan jaksa enää exäni kiusaamista, olen laittanut yksinhuollon hakuun käräjille.

On vain vaikea taistella exää vastaan joka on pinttynyt valehtelija joka asiassa. väitti jopa minun olevan syyllinen hänen rattijuopumukseen johon hän kärähti tyttärensä haku reissullaan.

Sittemmin nostanut syytteen tytärtäni koskevasta lievästä pahoinpitelystä avomiestäni vastaan, tarhasa tulleiden mustelmien takia.

Kiinnostus tyttären asioihin ja niihin osallistumiseen nolla, mutta kehtaa silti kaikille väittää että pimitän ja en anna hänelle mahdollisuutta osallistua. Aikuinen mies eikä osaa toimia oma-aloitteisesti.Lastenvalvoja pitää häntä toivottomana ressukkana jonka pitäisi saada aina uusi mahdollisuus toisen perään. Elämä on hänen takiaan yhtä helvettiä. Kaikesta huolimatta olen yrittänyt turvata hänen ja tyttären tapaamiset kuljettamalla tyttöä tapaamisiin isän kortin menetyksen takia. Joka viikko pelkään mitä hän seuraavaksi keksii.

 

\

Olen eronnut ex-miehestä reilu kaksi vuotta sitten ja avoliitosta on meillä yhteinen tytär. Sittemmin olen löytänyt elämääni uuden miehen joka huolehtii tyttärestäni kuin omastaan ja tunnen taas eläväni uudelleen. En kuitenkaan jaksa enää exäni kiusaamista, olen laittanut yksinhuollon hakuun käräjille.

On vain vaikea taistella exää vastaan joka on pinttynyt valehtelija joka asiassa. väitti jopa minun olevan syyllinen hänen rattijuopumukseen johon hän kärähti tyttärensä haku reissullaan.

Sittemmin nostanut syytteen tytärtäni koskevasta lievästä pahoinpitelystä avomiestäni vastaan, tarhasa tulleiden mustelmien takia.

Kiinnostus tyttären asioihin ja niihin osallistumiseen nolla, mutta kehtaa silti kaikille väittää että pimitän ja en anna hänelle mahdollisuutta osallistua. Aikuinen mies eikä osaa toimia oma-aloitteisesti.Lastenvalvoja pitää häntä toivottomana ressukkana jonka pitäisi saada aina uusi mahdollisuus toisen perään. Elämä on hänen takiaan yhtä helvettiä. Kaikesta huolimatta olen yrittänyt turvata hänen ja tyttären tapaamiset kuljettamalla tyttöä tapaamisiin isän kortin menetyksen takia. Joka viikko pelkään mitä hän seuraavaksi keksii.

Oikeudessa ei rattijuopumustuomio vaikuta lasten huoltajuusasioissa mitenkään jos lapsi ei ole ollut todistettavasti mukana kun on juovuksissa ajettu autolla.Sen sijaan avomiehesi pahoinpitely kyllä vaikuttaa mikäli asia kyetään toteennäyttämään ja vaikka sinulla on nyt uusi suhde niin ei se lapsen isä siitä lapsen elämästä mihinkään katoa.Tietenkin sinusta olisi nyt ihanaa elää vaan uuden perheen kanssa ja unohtaa exäsi mutta hän on kuitenkin lapsesi isä ja lapselle tärkeä.Kannattaa muistaa se.
Tuossa ei ole perusteita lähteä oikeudessa taistelemaan yksinhuoltajuudesta.Erittäin harvoin yksinhuoltajuutta myönnetään ja silloinkin siihen pitää olla todella vahvat perusteet.Sen sijaan jos exäsi kykenee näyttämään todeksi sen että avomiehesi on lastasi pahoinpidellyt,todennäköiseimmin lapsi siirtyy isänsä luokse asumaan.

 

Sen verran kommentoi,että justiinsa äsken oltiin taas yhteydessä lastenvalvojaan, ja näinpä se onnii, yhteishuoltajuutta on vaikea saada puretuksi,käytännössä lähes mahotonta,koska laki lähtöö siitä,että lapsella olis molemmat vanahemmat. Vain silloon,jos voijaan toteen näyttää,että yhteishuolto on LAPSEN edun vastainen, kannattaa lähtöö viemmään asijaa etteenpäin. vanahempien etu ei tässä asijassa paena.
Mutta se onnii vaikea näyttää totteen,vaikka olis kaik ylöskirjattuna,päivämäärijä ja kellon aekoja myöten...Ja vaik oliski näyttöä,ni kyllä ylleensä biologisen äidin puolella ollaa, siitä huolimatta vaikka kuinka laps kärsis yhteishuollosta.
Mutta milloon se laps sitte kärsii? Ainakkii meiän tapauksesa poijat usein kysyvät,miks äiti aina tekkee kaikesta vaikeaa,miksei voi rauhasa sopia asijoita.
Ja täsä ei nyt tarkooteta,että lapsia olis estetty äitiä tapaamasta tms. vaan lähinnä sitä,että äidin on vaikea hyväksyä että tämäkkii on lasten perhe,samoin kun äidin ja tämän nyk.miehen perhe, ja että tämä on poikie koti ja että kodissa ylleensä nämä arkipäivän asjat hoietaan. Esimerkiksi,jos poijat sairastuu,nii etän mielestä mie en saa lähteä poikia viemmää lääkäriin,jos isä ei ole paekalla,vaan miun pittää ilmoottaa etälle,että hän viepi. Enkä miä,paha äitipuoli tuollaasta ymmärrä,ku miähä se käytännössä poikien kanssa asun.
Tämä on vaan yks esimerkki millä etä hankaloittaa iha jokapäivästä elämää. Puhumattaka siitä ettei poikien vanahemmat pääse keskenäänkä mistään asjasta yhteisymmärrykseen,vuan ne riidat on jatkunu yli 8 vuotta (miä tulin kuvioon vajjaat 5 v sitten),eikä loppua näy.
:\|

 

Samaa mieltä minäkin, ettei yksinhuoltajuus kovin helposti irtoa kyseisillä perusteilla, käyttäytyi lapsen isä kuinka ikävästi tahansa. Taitaa olla hyvin tavallista näisää kuvioissa, että isä syyttelee uusia miehiä pahoinpitelyistä, lapsen mustelmien tähden. Mustelmia muuten normaalille leikki-ikäiselle tulee jatkuvasti.
Sinänsä yksinhuoltajuus ei ole mikään ratkaisu nykyiseen ongelmaasi. Tapaamisoikeushan pysyy ja samalla mahdollisuus yleiseen häirintään säilyy. Hakemus perusteltu , jos isä kiusatakseen ja asioita hankaloittaakseen käyttää huoltajuutta väärin (lapsen omaisuuteen liittyvät asiat, passit, etc..) Samoin tietenkin, jos lapsen isä häiriköi teidän elämäänne siten, että lähestymiskiellon hakeminen on mahdollista.
Lähinnä ehdottaisin kontaktien vähentämistä isään minimiasteelle. Eli tapaamisten sopimiset tekstiviestein. Mahdollinen muu lapsen asioiden hoito kirjeitse. Mikäli isä alkaa syyttelemään pahoinpitelyistä tai laiminlyönneistä, ehdotat välittömästi keskutelun siirtämistä julkisille fooruimeille; esim lastenvalvoja tai perheneuvola. Meillä ainakin tilanne rauhoittui tällä tavoin.

 

KUMMASTELEN ja ihmettelen,toisaalta jokaisen omapäätös on ollut se yhteishuoltajuus alussa..jokaisella sossulla on omat tyylinsä asiat hoitaa.Meillä ei edes ehdottanut yhteishuoltajuutta oli heti jo alussa kirjoittamassa paperieta yksinhuoltajuuteen...koska asiastansa on oltava varma jo silloin eikä kokeilla vain et toimiiko ja sit vonkumaan käräjille et yksinhuoltajuus saatava.Meillä tilanne olis silloin se että kaikki aiheet oli sille että rupeaa häiriköimään minun ja lasten elämää(yksi peruste sossulle..) valehtelu ja epäluotettavuus(kelpasi myös syyksi..) ja ihan vaan jo silloin selitin miksi yksinhuoltajuus olisi parasta ja sossu vaan nyökytteli.Paperit kirjoitti ja asia sillä selvä ei tarvitse käräjille ikinä siitä asiasta mennä! Tuli häiriköintiä,laiminlyöntiä lasten suhteen,riehumista minun kodissani, syyttelyä,valehtelua,olin viikko sitten syyllinen siihen että hän ajoi ylinopeus sakot kun piti tulla lapsia hakemaan (että kyllä ne muutkin osaa..)että näin...ei aika riitä kaikkea kertomaan eikä tarvitsekaan.Hultajuus päätökset ovat isoja asioita ja ellei ihan takulla erota ystävinä tai täysin hyvässä sovussa on turha edes kokeilla yhteishuoltajuutta..yksinhuoltajuus on silloin ratkaisu,toinen ei voi vaikuttaa silloin elämään niin paljoa.Vaikuttaa muttei pysty estämään tai pakottamaan johonkin...
Halaus ja tsemppiä kaikille :hug: =)

 

miä olen kansa ussein miettiny,miks mieheni ja ex päätyi yhteishuoltajuuteen,kun ero kummiskii oli todella riitasa,eikä avioliiton aikanakaa lasten asijoista päässeet soppuun. Vaan kun mies kertoi,että ex sitä vaati ja ku ei sossukaan neuvonu,mies oli luullu että on pakko suostua.Samaten mies oli luullu,siihenki pakko suostua,että tapaamiset sovittaa aina suullisesti,niinpä män 5 vuotta nii että äiti tapa lapsiaan kun huvitti,tai ei sitte kuukaussiin ollenkaa. Eka kirjallinen sopimus tehtiin reilu parivuotta sitte ja silloinki ex oli sitä mieltä,että vaan 3kk kerrallaa hää suostuu sopimaan,ku hää ei voi sitoutua tapaamisiin pitemmäks aikaa...Nykynen sopimus on oll voimas yli vuoden ja se o oikeuden vahvistama.
vaan eipä tuo huoltajjuuden muutoskaa välttämäti auta,lastenvalvoja sannoi,että on ihmisiä,joita ei mikkää estä,että heillä o ihan omat lait ja säännöt mitä noudattaa.
Mutta voin sannoo että olen kurkkua myöten täynnä etän vaatimuksia,onha se ny älytöntä,ettei miun mies,joka asuu lapsineen miun kans pysyvästi,sais miun kanssa koskaan mistään poikien asijoista puhuakkaa,vaan aina pitäis ottaa yhteys etään ja hänen kanssaa sopia,vaekka kyse olis uusien sukkien ostamisesta pojille. Kokkeilkaapa ite miten siinä sitte elät perhe-elämää. :\|

 

Näköjjään tuo rekisteröityminen piäs unohtummaa... :ashamed:

 

En minä exää halua lapsensa elämästä pois sulkea ja kaikkeni olen yrittänyt että pystyttäisiin asioista exän kanssa sopimaan. Asiat sujuivat suhteellisen hyvin ensimmäisen vuoden exän ja minun erostani kun hän asui oman äitinsä tykönä, mutta sen jälkeen asiat ovat menneetkin päin honkia.

Lastenvalvojakin kehotti välttämään kaikkea ylimääräistä yhteydenpito, koska välit ovat niin tulehtuneet.Yksinhuoltajuus selvittäisi siinä mielessä asioita, että eipä jäisi sovittavaa/tapeltavaa enää muista asioista kuin tapaamisista.Kokonaiskuva taisi teille jäädä hyvin pieneksi kirjoituksestani, koska palaute oli mitä oli. Kaikille kuitenkin hyvää kevään jatkoa.