Hyvä aihe keskustella. Moni tuomitsee täysin, mutta sallii kuitenki sormille näpsäytyksen ja pikku muistutuksen niskavilloista. Varsinkin, kun kukaan ei näe. Itse muistan, kun sain selkääni lapsena, että viha siitä vain kasvoi ja valtava raivo vanhempiaan kohtaan. Ajattelin, että odottakaa kun pärjään, niin silloin saatte maistaa tekin. Omilleni en moista kokemusta halua. Silti, kun käämit palaa, tulee mieleen, että nyt ipana puistan niskavilloista. Pitää tosissaan pitää näppinsä kurissa ja selvitä paremmin konstein. Johdonmukaisuus ja selkeät rajat ja aina samat säännöt toimivat parhaiten. Ja kun jonkun asian kanssa aikansa painii ja yhtäkkiä hoksaa, että jestas, nyt se oppi ja muistaa asian, huomaa taas, että periksi ei kannata antaa. Meillä viimeksi ovissa roikkuminen... Ois ollu helppo vaan räpsästä kynsille, että alas siitä! Mutt oisko mukulat muuta oppinu, ku pelkäämään. Uskon, että kun yksi sukupolvi saadaan semmoisia aikuisia, joita ei lapsena ole läimitty, alkaa ruumiillinen kuritus vähentyä.