kurituksesta...
- Viestiketjun aloittaja taustalla
- Ensimmäinen viesti
On meilläkin kokeiltu pari kertaa pientä takatukasta nappasua, mutta paras keino on tuo edellä mainittu jäähy. Tai että kun ylipäätään itse poistun paikalta ja olen välinpitämätön.
En siis ole fyysisen kurituksen kannalla, vaikka olen siihen muutaman kerran tukistamisen muodossa syyllistynyt (sekin ääritilanteessa).
En siis ole fyysisen kurituksen kannalla, vaikka olen siihen muutaman kerran tukistamisen muodossa syyllistynyt (sekin ääritilanteessa).
JonnaP harmaana
Mun oma kantani ja menettelytapani on, ettei alle 2-vuotiasta (tämä osasto) tulisi missään tapauksissa ei edes ääritilanteissa kurittaa fyysisesti.
Meillä on uhmaikäisen kanssa tehty ääritilanteissa niin että on pysäytetty hänen tekemisensä kyykistymällä hänen tasolleen, otettu molemmistä käsivarrista kiinni, niin että hän keskittyy täysin siihen mitä hänelle puhutaan. Yhden kerran hänelle on myös sanottu että voi mennä huoneeseensa miettimään "kolttosiaan"..se tepsi ja sen jälkeen teki juuri niin kun oli tarkoituskin eikä enää temppuillut. Meillä pääsääntöisesti kyllä onneksi vielä päästään hyvin ymmärrykseen pelkällä puhumisella, kunhan lapsi ymmärtää että ollaan tosissamme.
Itse vältän fyysistä kurittamista - myös "pelkkää" luunappia, koska omassa mielessäni siitä herää kysymys mikä on seuraava kurittamistapa sen jälkeen? Kun tuntuu että tilanne riistäytyy käsistä, niin yleensähän vanhempikin on siinä vaiheessa niin väsynyt että usein auttaa keskustelutaitoja jos itse rauhoittuu ensin, kerää ajatuksensa ja sitten vasta puhuu asiasta lapsen kanssa.
Meillä on uhmaikäisen kanssa tehty ääritilanteissa niin että on pysäytetty hänen tekemisensä kyykistymällä hänen tasolleen, otettu molemmistä käsivarrista kiinni, niin että hän keskittyy täysin siihen mitä hänelle puhutaan. Yhden kerran hänelle on myös sanottu että voi mennä huoneeseensa miettimään "kolttosiaan"..se tepsi ja sen jälkeen teki juuri niin kun oli tarkoituskin eikä enää temppuillut. Meillä pääsääntöisesti kyllä onneksi vielä päästään hyvin ymmärrykseen pelkällä puhumisella, kunhan lapsi ymmärtää että ollaan tosissamme.
Itse vältän fyysistä kurittamista - myös "pelkkää" luunappia, koska omassa mielessäni siitä herää kysymys mikä on seuraava kurittamistapa sen jälkeen? Kun tuntuu että tilanne riistäytyy käsistä, niin yleensähän vanhempikin on siinä vaiheessa niin väsynyt että usein auttaa keskustelutaitoja jos itse rauhoittuu ensin, kerää ajatuksensa ja sitten vasta puhuu asiasta lapsen kanssa.
Itse en hyväksy fyysisiä rangaistuksia lainkaan. Johan ne on laissakin kiellettyjä. Kyllä aikuisen pitää keksiä muita keinoja vaikuttaa lapseen kuin satuttaminen. Aika surkean mallin siinä lapsellekin antaa. Miten myöhemmin selittää sen, että äiti saa kyllä sinua välillä satuttaa, mutta sinä et saa satuttaa muita? Puhuminen ja esimerkiksi jo esiintullut jäähy ovat aivan yhtä tehokkaita keinoja kuin vaikka luunappi, mikäli niitä johdonmukaisesti ja jämerästi käyttää. Näin myös lapsi oppii että asiat voi selvittää rauhoittumalla ja keskustelemalla.
Vaikka oma lapsi onkin vielä melko pieni (reilu vuoden vanha), niin hermo on kyllä mennyt jo monta kertaa, mutta kertaakaan ei ole mielessä käynyt että voisin häneen kajota millään tavalla. Tässä vaiheessa tosin jäähyt ja puhumiset ovat täysin tehottomia, joten ei auta kuin kestää vaan, mutta ajan myötä ne tulevan kyllä käyttöön varmasti.
Vaikka oma lapsi onkin vielä melko pieni (reilu vuoden vanha), niin hermo on kyllä mennyt jo monta kertaa, mutta kertaakaan ei ole mielessä käynyt että voisin häneen kajota millään tavalla. Tässä vaiheessa tosin jäähyt ja puhumiset ovat täysin tehottomia, joten ei auta kuin kestää vaan, mutta ajan myötä ne tulevan kyllä käyttöön varmasti.
Ei kyllä ole se oikea vaihtoehto, vaikka olen kerran tukistanut. Poika juoksi ajotielle ja huusin perään kiljuen. No, auto jarrutti ja selvisimme säikähdyksellä. Heti seuraavassa ylitiekohdassa teki saman ja nauroi vaan, joten primitiivireaktioni oli pieni tukistus. Siitä on jo jokunen kuukausi.
Kaikki meni suht hyvin kunnes lapsella tuli 2½ vuotta täyteen. Uhmaa ja pelleilyä on tullut niin paljon, että siinä on ihmettelemistä. Sänkyyn yleensä laitamme "miettimään asioita" tai jätämme yläkertaan yksin sulkien lapsiportin kiinni.
Yksi vuotiaana pidin täälläkin palopuheita kurituksen kauheudesta. Ei olisi tullut mieleenkään nappasta vaikka ikää oli jo 2 vuotta. Uhmasta ja kiukuttelusta huolimatta.
Mutta jotenkin tuo kertomani tilanne oli niin pelästyttävä ja kun se tapahtui uudelleen heti perään, niin reaktioni oli tuo. Sitä voisin kutsua ääritilanteeksi.
No se oli se, enkä ole saanut siitä kipinää tukistella lisää. Lapsikin oppi jotain tuosta tielle juoksemisesta, ihan nätisti mennään, joten ei se tukistus varsinaisesti kaduta. Kyllähän noita tielle juoksemisia on käsitelty jutellen ja perään huutaen, ilman sitä todellista vaaratilannetta, mutta eivät ole auttaneet.
Jatkuva kuritus on tietenkin eri asia. Sitä ei voi missään nimessä hyväksyä. Oli sitten pientä tai isoa.
Kaikki meni suht hyvin kunnes lapsella tuli 2½ vuotta täyteen. Uhmaa ja pelleilyä on tullut niin paljon, että siinä on ihmettelemistä. Sänkyyn yleensä laitamme "miettimään asioita" tai jätämme yläkertaan yksin sulkien lapsiportin kiinni.
Yksi vuotiaana pidin täälläkin palopuheita kurituksen kauheudesta. Ei olisi tullut mieleenkään nappasta vaikka ikää oli jo 2 vuotta. Uhmasta ja kiukuttelusta huolimatta.
Mutta jotenkin tuo kertomani tilanne oli niin pelästyttävä ja kun se tapahtui uudelleen heti perään, niin reaktioni oli tuo. Sitä voisin kutsua ääritilanteeksi.
No se oli se, enkä ole saanut siitä kipinää tukistella lisää. Lapsikin oppi jotain tuosta tielle juoksemisesta, ihan nätisti mennään, joten ei se tukistus varsinaisesti kaduta. Kyllähän noita tielle juoksemisia on käsitelty jutellen ja perään huutaen, ilman sitä todellista vaaratilannetta, mutta eivät ole auttaneet.
Jatkuva kuritus on tietenkin eri asia. Sitä ei voi missään nimessä hyväksyä. Oli sitten pientä tai isoa.
Meillä 1v9kk ikäinen laitetaan omaan huoneeseen jäähylle huutamaan..Yleensä silloin kun tulee uhma raivokohtauksia,siihen ei auta mikään muu,syliin jos erehtyy ottamaan niin huutaa ja potkii entistä enemmän.Paras konsti on raivotilanteessa viedä pienellä jäähylle,yleensä rauhoittuu siten aika nopeasti,sen jälkeen sanon ettei niin saa tehdä yms.Järkipuhetta ei siis kuuntele raivon hetkellä ollenkaan,eikä kuulekaan kun huutaaa kun päätä leikattais \|O
Joskus olen luunapin antanut,kun on itsellä täysin hermot palanut :ashamed: Mutta huomannut ettei se tehoa ollenkaan,joten tuo jäähy paras vaihtoehto.
Meillä yleensä pahimpia huutokohtauksia tulee sisälle tullessa,siinäkään ei oikein mitään muuta voi kun väkisin kantaa huutava lapsi sisälle.En ole ruumillisen kurituksen kannalla,mutta luulisin että vanhempi lapsi tajuaa sen merkityksen jos tekee pahojaan eikä tottele.alle 2 vuotias on kuitenkin vielä niin pieni.
Joskus olen luunapin antanut,kun on itsellä täysin hermot palanut :ashamed: Mutta huomannut ettei se tehoa ollenkaan,joten tuo jäähy paras vaihtoehto.
Meillä yleensä pahimpia huutokohtauksia tulee sisälle tullessa,siinäkään ei oikein mitään muuta voi kun väkisin kantaa huutava lapsi sisälle.En ole ruumillisen kurituksen kannalla,mutta luulisin että vanhempi lapsi tajuaa sen merkityksen jos tekee pahojaan eikä tottele.alle 2 vuotias on kuitenkin vielä niin pieni.