Kuopus sai aamuyöllä "kuulla kunniansa"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Keittiönoita
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Keittiönoita

Vieras
Kuopus on siis jo täysi-ikäinen, joten saa periaatteessa tehdä mitä lystää. Asuu kuitenkin vielä mun kanssani ja meillä on tapana viestitellä, jos kotiintulo jostain syystä viivästyy. Noh, lähti eilen iltasella käymään kaverinsa kanssa kaupassa. Kun jäpikkää ei yhteen mennessä näkynyt eikä kuulunut, laitoin tekstarin. Ei vastausta. Nukahdin hetkeksi ja puoli kolmen aikaan jo soitin perään. Ei vastannut kännykkään. Aloin huolestua, sillä ei ole ollenkaan tyypillistä, ettei mitään ilmoita. Soitin uudestaan. Ei vastausta. Aloin huolestua entistä enemmän, sydän alkoi hakata tuhatta ja sataa. Soitin kuopuksen kaverin kännykkään, johon ei saatu yhteyttä. Mielikuvitukseni alkoi laukkaamaan :(

Neljän aikaan kuopus tuli kotiin. Olivat olleet vähän kauempana tanssiravintolassa ja kännykkä äänettömällä kotona. Meillä ei ole koskaan ollut mitään varsinaisia kotiintuloaikoja, mutta lapseni ovat tienneet, milloin suurinpiirtein pitää vähintään ilmoittaa jotain itsestään. Ja ovat aina ilmoitelleetkin. Siksipä aloinkin viime yönä pelätä pahinta.

En sentään räjähtänyt kiukusta, mutta itku pääsi, kun avain rapsahti ulko-oven lukossa :ashamed: Mä olen viimeksi yli neljännesvuosisata sitten joutunut olemaan kenestäkään tällaisen katoamistempun vuoksi huolissani enkä halua kokea samaa enää ikinä. Minkä tein aamuyöllä kuopukselle varsin selväksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Kuopus on siis jo täysi-ikäinen, joten saa periaatteessa tehdä mitä lystää. Asuu kuitenkin vielä mun kanssani ja meillä on tapana viestitellä, jos kotiintulo jostain syystä viivästyy. Noh, lähti eilen iltasella käymään kaverinsa kanssa kaupassa. Kun jäpikkää ei yhteen mennessä näkynyt eikä kuulunut, laitoin tekstarin. Ei vastausta. Nukahdin hetkeksi ja puoli kolmen aikaan jo soitin perään. Ei vastannut kännykkään. Aloin huolestua, sillä ei ole ollenkaan tyypillistä, ettei mitään ilmoita. Soitin uudestaan. Ei vastausta. Aloin huolestua entistä enemmän, sydän alkoi hakata tuhatta ja sataa. Soitin kuopuksen kaverin kännykkään, johon ei saatu yhteyttä. Mielikuvitukseni alkoi laukkaamaan :(

Neljän aikaan kuopus tuli kotiin. Olivat olleet vähän kauempana tanssiravintolassa ja kännykkä äänettömällä kotona. Meillä ei ole koskaan ollut mitään varsinaisia kotiintuloaikoja, mutta lapseni ovat tienneet, milloin suurinpiirtein pitää vähintään ilmoittaa jotain itsestään. Ja ovat aina ilmoitelleetkin. Siksipä aloinkin viime yönä pelätä pahinta.

En sentään räjähtänyt kiukusta, mutta itku pääsi, kun avain rapsahti ulko-oven lukossa :ashamed: Mä olen viimeksi yli neljännesvuosisata sitten joutunut olemaan kenestäkään tällaisen katoamistempun vuoksi huolissani enkä halua kokea samaa enää ikinä. Minkä tein aamuyöllä kuopukselle varsin selväksi.
Ihan kuin itse olisin kirjoittanut tuon. Meillä ukkeli oli ihan ehdoton kotiintuloajoissa ja minä vapisin ja odotin, milloin se mopo tulee. Ja rattaathan toki laskettiin, ettei oltu viilattu.

 
mun poika täyttää pian 21, mutta siltikin aina kun on mennyt vaikka ajelemaan kavereiden kanssa ja mieli muuttuukin ja lähtevät (ilman autoa tietty) baarireissulle, poika aina soittaa ja ilmoittaa että voi mennä myöhemmäksi kuin oli alunperin ilmoittanut. Juurikin siksi että tietää mun olevan varsinainen huolipussi.
 
Inhottavia tuollaiset säikähdykset. Pari kertaa olen säikähtänyt vastaavanlaisessa tilanteessa ja jälkikäteen on hiukan hölmö olo :/ Varsinkin äidit ja mummot voisi ilmoitella, jos meinaavat lähteä reissuun kauppaa kauemmas.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wicked Mary:
mun poika täyttää pian 21, mutta siltikin aina kun on mennyt vaikka ajelemaan kavereiden kanssa ja mieli muuttuukin ja lähtevät (ilman autoa tietty) baarireissulle, poika aina soittaa ja ilmoittaa että voi mennä myöhemmäksi kuin oli alunperin ilmoittanut. Juurikin siksi että tietää mun olevan varsinainen huolipussi.

asuu vielä kotona?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hööpö:
No olisin minäkin tuossa tilanteessa huolestunut oikein kunnolla ja aivan varmasti olisi lapsi/nuori saanut kuulla kunniansa.
Kuopus oli ilmiselvästi pahoillaan aiheuttamastaan huolesta. Ymmärrän kyllä, että kun pojat saavat päähänsä lähteä tanssimaan, niin toki silloin lähtevät. Törkkäsin aamuyöllä kuopuksen lompakkoon mun käntikorttini ja sanoin, että jos oma känä jää kotiin - mulla itsellänikin jäi eilen töihin lähtiessäni - niin ainakin kaverin känällä voi laittaa sen yhden pienen tekstarin "mentiin baariin", jolloin en odotakaan tulevaksi ennen neljää. Mutta jos lähtee kello 20 käymään kaupassa ( matkaa 100 m ) eikä kuulu yöksikään kotiin, niin mähän hypin täällä seinillä. Hyvä, etten alkanut jo sairaaloita soittaa läpi :ashamed:

 
Alkuperäinen kirjoittaja Wicked Mary:
mun poika täyttää pian 21, mutta siltikin aina kun on mennyt vaikka ajelemaan kavereiden kanssa ja mieli muuttuukin ja lähtevät (ilman autoa tietty) baarireissulle, poika aina soittaa ja ilmoittaa että voi mennä myöhemmäksi kuin oli alunperin ilmoittanut. Juurikin siksi että tietää mun olevan varsinainen huolipussi.
Näin meilläkin on aina ollut ja myös itse ilmoittelen, jos kotiintuloni viivästyy. Pahinta on juuri se, ettei tiedä, onko kaikki ok vai ei.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten te sitten pärjäätte ja voitte nukkua ikinä koskaan, kun nämä mammanpojat muuttaa omaan kotiinsa? Vai säilyykö ilmoitusvelvollisuus vielä silloinkin?

No mulle ainakin oli ilmoitusvelvollisuus, siihen asti kun olivat kotona. Kun muuttivat omilleen, ei niin huolissaan enää ollutkaa, eikä siis tarvii edelleenkään ilmotella menojaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten te sitten pärjäätte ja voitte nukkua ikinä koskaan, kun nämä mammanpojat muuttaa omaan kotiinsa? Vai säilyykö ilmoitusvelvollisuus vielä silloinkin?
Ei säily. Ainoastaan samassa taloudessa asuvilla on ilmoitusvelvollisuus. Mun esikoiseni on asunut omillaan jo 3 vuotta eikä tarvitse ilmolitella mulle, missä menee ja mitä tekee. Mutta en mäkään esikoiselle ilmoita, jos töissä tai muualla menee pitkään. Kuopukselle ilmoitan, koska asutaan samassa huushollissa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten te sitten pärjäätte ja voitte nukkua ikinä koskaan, kun nämä mammanpojat muuttaa omaan kotiinsa? Vai säilyykö ilmoitusvelvollisuus vielä silloinkin?
Ei säily. Ainoastaan samassa taloudessa asuvilla on ilmoitusvelvollisuus. Mun esikoiseni on asunut omillaan jo 3 vuotta eikä tarvitse ilmolitella mulle, missä menee ja mitä tekee. Mutta en mäkään esikoiselle ilmoita, jos töissä tai muualla menee pitkään. Kuopukselle ilmoitan, koska asutaan samassa huushollissa.

Juu, mä ymmärrän sen, että on kohteliasta ilmoittaa. Mutta se huoli, että ihan poliiseille ja sairaaloihin ollaan soittamassa, miten se siis poistuu, jos poikasi muuttaisi esim tänään omaan kotiinsa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
No mulle ainakin oli ilmoitusvelvollisuus, siihen asti kun olivat kotona. Kun muuttivat omilleen, ei niin huolissaan enää ollutkaa, eikä siis tarvii edelleenkään ilmotella menojaan.
Näin juuri :) Samahan se on parisuhteessa ollessa...eli odottaa toisen ilmoittavan, missä on tai ainakin, milloin tulee. Jos erotaan, niin tämä odotus poistuu. Tosin meillä sekä exäni (erottiin jo 17 vuotta sitten, mutta on edelleen poikani isä ) että kotoa jo muuttanut esikoiseni ulkomaanreissujensa yhteydessä ilmoittaa, että on päästy perille / palattu Suomeen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Wicked Mary:
mun poika täyttää pian 21, mutta siltikin aina kun on mennyt vaikka ajelemaan kavereiden kanssa ja mieli muuttuukin ja lähtevät (ilman autoa tietty) baarireissulle, poika aina soittaa ja ilmoittaa että voi mennä myöhemmäksi kuin oli alunperin ilmoittanut. Juurikin siksi että tietää mun olevan varsinainen huolipussi.

asuu vielä kotona?

no niinpä näyttää asuvan, ainakin syksyyn asti
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten te sitten pärjäätte ja voitte nukkua ikinä koskaan, kun nämä mammanpojat muuttaa omaan kotiinsa? Vai säilyykö ilmoitusvelvollisuus vielä silloinkin?
Ei säily. Ainoastaan samassa taloudessa asuvilla on ilmoitusvelvollisuus. Mun esikoiseni on asunut omillaan jo 3 vuotta eikä tarvitse ilmolitella mulle, missä menee ja mitä tekee. Mutta en mäkään esikoiselle ilmoita, jos töissä tai muualla menee pitkään. Kuopukselle ilmoitan, koska asutaan samassa huushollissa.

näin

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
No mulle ainakin oli ilmoitusvelvollisuus, siihen asti kun olivat kotona. Kun muuttivat omilleen, ei niin huolissaan enää ollutkaa, eikä siis tarvii edelleenkään ilmotella menojaan.
Näin juuri :) Samahan se on parisuhteessa ollessa...eli odottaa toisen ilmoittavan, missä on tai ainakin, milloin tulee. Jos erotaan, niin tämä odotus poistuu. Tosin meillä sekä exäni (erottiin jo 17 vuotta sitten, mutta on edelleen poikani isä ) että kotoa jo muuttanut esikoiseni ulkomaanreissujensa yhteydessä ilmoittaa, että on päästy perille / palattu Suomeen.

99.9% parisuhteen "huolesta" on huoli siitä, ettei se toinen ole pettämässä. Uskaltaisin väittää.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Juu, mä ymmärrän sen, että on kohteliasta ilmoittaa. Mutta se huoli, että ihan poliiseille ja sairaaloihin ollaan soittamassa, miten se siis poistuu, jos poikasi muuttaisi esim tänään omaan kotiinsa.
Hyvä pointti :flower: Kun esikoinen muutti omilleen, olin aika ajoin huolissani, kun tiesin hänen lähteneen Helsingin yöelämään. Mutta silloin oli vaan pakko ...miten sitä nyt kuvaisi....antaa napanuuoran olla katkennut. On muuten yksi äitiyden haastavimmista asioista tuo. Siis että opettelee olemaan huolehtimatta kotoa jo muuttaneista lapsistaan.

Sanoisin, että "poissa silmistä, poissa sydämestä" pätee tähänkin. Kun nuori on muuttanut omilleen, häntä ei enää odota kotiin. Niin kauan, kun asuu samassa taloudessa, väkisinkin odottaa. Pitäisi oikeastaan tehdä jonkinlainen itsetutkiskelu ja pohtia, miten ja missä vaiheessa esikoisen kohdalla tuo huolehtineisuus alkoi väistyä. Näin äkkiseltään en osaa siihen vastata.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Marilii:
Mulle poika sai luvan ilmoittaa, kun lähti inttilomalta palveluspaikkaansa. Ei tarvinnut muuta, kuin laittaa tekstari: Ok ja se riitti minulle.
Juuri tuo!!!! Eli se pieni ilmoitus, että asiat on kunnossa, älkää turhaan huolehtiko.

 
Ihminen on kai automaattisesti huolissaan niistä, joita näkee päivittäin. Kun naapurin mummoa ei enää näkynyt postilaatikolla, huolestuin. Ja kun mummoa ei vieläkään näkynyt, tiesin ettei enää nähdä. En mäkään siskosta ole huolissani kuin silloin, kun se on meillä yökylässä konsertin tms. takia. Ei sillä, etteikö saisi mennä ja olla vaikka kolme yötä reissussa. Mutta kiva, kun ilmoittaa, jos reissu menee pitkäksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
99.9% parisuhteen "huolesta" on huoli siitä, ettei se toinen ole pettämässä. Uskaltaisin väittää.
Paljon mahdollista. Mä olen kuitenkin aina pelännyt nk pahinta. Olin itse parikymppinen, kun Helsingin yössä jouduin väkivaltarikoksen uhriksi, joten ehkä ajattelutapani on perua noilta ajoilta. Jos puoliso ei ilmoita mitään, olisin huolesta suunniltani. Jos ilmoittaisi olevansa "Mirkun" tai "Repan" luona, olisin ainoastaan vihainen.
 

Yhteistyössä