A
ap
Vieras
Sisareni, jonka kanssa olimme hyvin läheisiä, kuoli alkuvuodesta yllättäen ja järkyttävällä tavalla.
Olen suurimman suruni ja miksi-kysymyksistä jo oikeastaan ylitse päässyt, en enää joka päivä mieti sisartani ja elämä on jo jonkun aikaa rullannut ihan ok. suren toki yhä ajoittain vieläkin.
Tässä sitten eräänä yönä näin unta, että laitoin vanhassa lapsuudenkodissani ruokaa kuten aina tein. Hääräsin ja höpötin kuten aina. Sisareni istui vain pöydän päässä hiljaa, seuraili touhujani ja hymyili. Muistan unessa miettineeni että miksiköhän sisko on noin hiljaa? En jäänyt miettimään unta tuon kummemmin.
Nyt sitten näin jälleen unta hänestä. Hän tuli meille, mutta oli menossa hotelliin yöksi, ei jostain syystä meille. Teimme normaalitouhuja ja yhtäkkiä kysyin siskoltani ; hei onko sulla nyt systeri kaikki hyvin? Ihan oikeesti? Sisareni vastasi vakavoituen; Kyllä, paremmin ei voisi olla.
sitten jatkoimme hyväntuulista touhuiluamme, ja kohta sisko rupes tekemään lähtöä. Hän heitti ison rinkan selkäänsä ja sanoi jatkavansa interrailiaan. Vilkutti iloisena ja katosi alikulkutunneliin iloisesti vihellellen. Huusin hänen peräänsä ;heippa! Hän huusi juuri niinkuin aina eläessäänkin, samalla äänensävyllä; Heeeei! Tunneli kaikui enkä enää nähnyt siskoani.
Olisiko hän voinut tosiaan käydä hyvästelemässä minut? Kun hän kuoli, rukoilin että hän tulisi uneeni kertomaan kuulumisiaan ja lähtönsä syitä. Näin ei kuitenkaan silloin käynyt. Olisiko hän nyt ollut vain mielikuvitukseni tuotetta?
Onko kelleen muulle käynyt mitään vastaavaa? Mitä mieltä olette yleensä tällaisesta? Mä en ole koskaan uskonut mihkään "yliluonnolliseen" mutta nyt pisti miettimään.
Koko unet oli sävyiltään hyviä, ei yhtään painajaismaisia. Silti mulla on vähän outo olo, en oikeen tiedä mitä pitäs ajatella tai et kannattaako koko asiaa ajatella lainkaan.
Läheisteni kanssa en halua tästä puhua, liian intiimiä.
Olen suurimman suruni ja miksi-kysymyksistä jo oikeastaan ylitse päässyt, en enää joka päivä mieti sisartani ja elämä on jo jonkun aikaa rullannut ihan ok. suren toki yhä ajoittain vieläkin.
Tässä sitten eräänä yönä näin unta, että laitoin vanhassa lapsuudenkodissani ruokaa kuten aina tein. Hääräsin ja höpötin kuten aina. Sisareni istui vain pöydän päässä hiljaa, seuraili touhujani ja hymyili. Muistan unessa miettineeni että miksiköhän sisko on noin hiljaa? En jäänyt miettimään unta tuon kummemmin.
Nyt sitten näin jälleen unta hänestä. Hän tuli meille, mutta oli menossa hotelliin yöksi, ei jostain syystä meille. Teimme normaalitouhuja ja yhtäkkiä kysyin siskoltani ; hei onko sulla nyt systeri kaikki hyvin? Ihan oikeesti? Sisareni vastasi vakavoituen; Kyllä, paremmin ei voisi olla.
sitten jatkoimme hyväntuulista touhuiluamme, ja kohta sisko rupes tekemään lähtöä. Hän heitti ison rinkan selkäänsä ja sanoi jatkavansa interrailiaan. Vilkutti iloisena ja katosi alikulkutunneliin iloisesti vihellellen. Huusin hänen peräänsä ;heippa! Hän huusi juuri niinkuin aina eläessäänkin, samalla äänensävyllä; Heeeei! Tunneli kaikui enkä enää nähnyt siskoani.
Olisiko hän voinut tosiaan käydä hyvästelemässä minut? Kun hän kuoli, rukoilin että hän tulisi uneeni kertomaan kuulumisiaan ja lähtönsä syitä. Näin ei kuitenkaan silloin käynyt. Olisiko hän nyt ollut vain mielikuvitukseni tuotetta?
Onko kelleen muulle käynyt mitään vastaavaa? Mitä mieltä olette yleensä tällaisesta? Mä en ole koskaan uskonut mihkään "yliluonnolliseen" mutta nyt pisti miettimään.
Koko unet oli sävyiltään hyviä, ei yhtään painajaismaisia. Silti mulla on vähän outo olo, en oikeen tiedä mitä pitäs ajatella tai et kannattaako koko asiaa ajatella lainkaan.
Läheisteni kanssa en halua tästä puhua, liian intiimiä.