Kuoletteko te muut unissanne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ribosomi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Ribosomi

Jäsen
23.10.2011
772
1
16
Eilisyön painajaisesta mieleeni tupsahti kysymys, kuoletteko te muut unissanne. Itse herään aina viime sekunnilla, kun joku on esim. ampumassa minua tai olen tippumasa kerrostalon katolta. En ole koskaan kuollut unissani. Joku joskus väitti, ettei kuolemasta voi nähdä unta, koska sitä ei ole koskaan kokenut. Toisaalta loogista, toisaalta ei..
 
JOko sinä olet herkkä kauhleffoille tai jännäreille ja ampumiset ym. tulee uneen sieltä. Tai sit sun pitäisi tehdä joku elämänsuunnan muutos. ;) Tää jälkimmäinen on ainakin jonkun koulukunnan unien tulkinnassa.
 
Minä olen uneksinut kuolevani. Ensin se tuntuu kihelmöintinä koko ruumiissa, sitten tuntuu kuin "sulaisin" pimeyteen. Sen jälkeen yleensä herään.

Joo, minulla on vilkas mielikuvitus ja näen muutenkin hyvin todentuntuisia unia mm. lentämisestä.
 
Voi anaaliseksistäkin nähdä unta vaikka sitä ei ole kokenut... No vitsi vitsinä. Yleensä herään aina juuri kuoleman hetkellä. Kerran näin tooodella pahaa painajaista jossa olin jo kuollut ja minun piti ratkaista joku vaikea arvoitus, että olisin päässyt takaisin elämään.
 
Niinno, tarkoitin kyllä sitä ettei unissa koskaan pääse siihen kuolemisvaiheeseen asti, vaan aina sitä ennen säpsähtää hereille.

Sillonhan se viittais siihen elämänmuutoksen tarpeeseen. Sinulle meinaa tapahtua jotain kamalaa, olet kuilun reunalla, mutta selviydyt. Tän vois tulkita niin, että sun pitäis huomata nyt mikä sun elävässä elämässä on menossa pieleen tai päätymässä umpikujaan. Ehkä olet kyllästynyt työhön tai mieheen. Tai ehkä vaan susta tuntuu, että äitiys on liian haastavaa. ;)

Nää nyt on arvailuja, itse tiedät parhaiten. Unien selittäminen on mielestäni jossain määrin hympuukia, mutta sen verran järjeä siinä kuitenkin voi olla, että jos valveilla ollen alkaa pohtia asioita, unet saattaa rauhoittua. Ne kuitenkin tuo alitajunnasta esille asioita, joita ei ehkä kehtaa muuten käsitellä
 
Olen nähnyt paljon molempia, sekä unia, jotka päättyvät juuri ennen kuolemista että sitten ihan kuolemaakin. Yleensä kuoleman jälkeen toki on sitten jotain muutakin, joskus olen haamu tms. Eipä se uni siitä voi hirveän pitkälle jatkua jos siinä kuolee eikä mitään kuolemanjälkeistä elämää ole. Kerran tai pari olen kyllä tainnut nähdä sellaistakin unta, että en ole henkiolentona missään mutta näen vielä mitä muut tekee. Muistan kyllä aika huterasti noita, nykyään en muutenkaan muista unia niin paljon ja jos muistankin niin ne onneksi eivät hirveästi käsittele kuolemaa.
 
Mä olen unissani kuollut monta kertaa, milloin mihinkin. Ja toisinaan pääsen seuraamaan mitä sen jälkeen tapahtuu, vähän kuin kärpäsenä kattoon. Ja aina, aina mun vanhemmat pilää ja päällepäsmäröi hautajaiset ja siihen herään, vihaisena.
 
Näen sellaisia unia jatkuvasti, oon aina nähny ja vain harvoin herään ennen laukausta, iskua, putoamista ym. Muiden vastaukset kiinnostaa koska oon luullu sen olevan ihan tavallista.
 
Putoan joskus unissani aika pahasti, tai uni loppuu kesken putoamisen, jyrkänteeltä tai ilmasta, kun lennän joko koneella tai ilman. Kerran olen unessa tappanut toisen ihmisen ja se oli kyllä karmea uni, ihan järkyttävä se tunne, kun tajusi, että tapoin ihmisen.
 
Joskus. Kun olen kuollut unessa muutun yleensä joksikin muuksi henkilöksi tai yritän kelata aikaa taaksepäin ja muuttaa loppua siten etten kuolisikaan. Samaa takaisin kelausta harrastan myös jos unessa kuolee joku läheinen.
 
Ampumalla minua ei unissa saa hengiltä, mutta muutama hukkkumiskuolema on tullut koettua, vajoan syvemmälle ja syvemmälle ja teidän että olen jo kuollut, sulaudun olemattomuuteen, vähän niinkuin Mesore pimeyteen.
 
Olen kuollut unissani. Pari kertaa olen nähnyt unta jossa aurinko sammui, ja makasimme lattian rajassa viimeisiä hapen henkosia vetämässä, koska siellä oli ne viiemeiset hapet...(minkäköhän logiikan mukaan??:D). Silloin uni päättyi hetkeä ennen kuolemaa. Ja tämä aikuisiällä.

Teini-iässsä, kipeänä näin myös sellaisia kuoleman unia, että jos menin jonkun langan toiselle puolelle niin sieltä ei ollut enää paluuta, vaan kuolin. Kerran sinne asti menin....Nyt en enää ymmärrä tuota unta kunnolla.
 
Ainakin kerran. Olin vuoristoradassa ja vaunu tippui missä olin. Lausuin nopeasti rukouksen kun olin tippumassa ja sitten uni loppui.

Olin usein unissani joutunut puolustamaan itseäni kun minua yritetään tappaa. Usein juurikin puukotan toista vatsaan. Kerran olen myös joutunut hakkaamaan äitiäni kirveellä päähän. Se oli kauheaa, mutta hän yritti tappaa minut.

Olen myös kokenut unissani kaikkien läheisteni kuolemat. Pikkuisen olen aina ollut helpottunut kun herään.
 
En oo muistaakseni kuollu unessa. Jos on käymässä huonosti niin herään ennen sitä.
Kerran minuun törmäsi piirretty härkä, se ei oikeestaan edes sattunut mut kun heräsin niin olo oli vähän "yliajettu". Tuo taitaa olla pahin uni, jossa miulle itelleni on sattumassa jotain..mut paljon pahempia on ne, joissa joku läheinen kuolee tai muuten lähtee pois :(
 
Olen kuollut unissani, eikä uni loppunut. Kerran esimerkiksi olin joukkueen johtajana sodassa ja yritettiin valloittaa viholliselta takaisin mun vanhaa alakoulua. Hyökättiin hienosti urheilukentän takaa, mutta vihollisella oli valtava ylivoima. Mua ammuttiin selän läpi sydämeen ja se sattui aivan saatanasti. Multa katosi siinä kuoleman hetkellä muut aistit paitsi näkö, koska silmät jäivät auki. Näin sitten, miten johtamani joukkue tuhoutui vihollisen tulituksessa yrittäessään päästä hakemaan mua keskeltä taistelukenttää pois. Luulivat kai, että olin haavoittunut.
 
Jännä kysymys ap, kiitos tästä! Pohdin kaikenlaista välillä ja enpä ole tullut ajatelleeksi tätä asiaa. Itse uskon kuolemanjälkeiseen elämään, mutta enpä muista että olisin koskaan kuollut unessani. Sen sijaan joskus olen kokenut unissa jonkun toisen kuoleman. Ehkä se kuolema on ihmisille yleensä sen verran pelottava ja kaukainen asia, että sitä ei uskalla unessaankaan kokea?
 
En ole kuollut siten, että olisin kokenut, miltä se kuolema tuntuu. Sellaisia putoamisunia ja olen hukkumaisillani unia olen kyllä nähnyt. Ja yhden painajaisen, joka oli kamalaa. Siinä kuolin, mutta en sitten ollutkaan kuollut, siis tunsin siinä olevani fyysisesti hengissä. Minua ei unessa haudattu, sitä mitä kuolleeksi oletetuetulle ruumilleni tehtiin, ei unessa kerrottu. Mutta olin siis elossa, mutta kukaan ei nähnyt minua, kukaan ei kuullut.. unessa liikuin kadulla, ja yritin pysäytää ihmisiä, mutta olin näkymätön. Yhteen ainoaan ihmiseen sain lopulta yhteyden, mutta hänkin vain totesi, ettei juttelle kuolleille ja lähti pois. Se oli tunnelmaltaan hyvin painostava uni.
 

Yhteistyössä