Kuoleman jälkeen - mitäs sitten?

Jos tietoisuus voi toimia ruumiin ulkopuolella, sillä on syvä vaikutus

Viisi tutkimusta on vahvistanut itsenäisesti saman löydöksen: ihminen vaikuttaa käsittelevän tietoa kliinisen kuoleman aikana.

Monet henkiinjääneiden potilaiden tarkat kuvaukset ovat lisänneet kiinnostusta rajakokemuksen tutkimukseen"

Sam Parnio tekee systemaattista rajakokemustutkimusta 25 amerikkalaisen ja eurooppalaisen sairaalan kanssa.

Ruumiistapoistumisilmiön kokeneista suurin osa vaikuttaa keskittyvänsä itseensä. Siksi olemme asettaneet tiettyjä kuvia sängynpäädyn yläpuolelle. Jos väitteet ovat totta, potilas saattaisi huomata kuvat.

Projekti kestää viisi vuotta ja keskittyy 1500 henkiinjääneen potilaan rajakokemuksiin.

Jos tarkkoja ruumiistairtaantumiskokemuksia voidaan dokumentoida käsityksemme tietoisuudesta voi muuttua.

Tämä haastaa monien tutkijoiden vanhat käsitykset. Vaikuttaa siltä, että ihmismieli ja tietoisuus - joka siis on olemassa - on materiaalista, ei aineetonta eikä maagista. Se on olemassa. Mutta se ei ehkä ole aivosolujen luomus sellaisena kuin on luultu."

Rajakokemuksia voi olla helpompi selittää, jos muutamme näkemystämme tietoisuudesta.

Siinäpä merkillinen kysymys: voiko tietoisuutta olla ilman ruumista? "Kyllä voi, minä koin sen. Olin 20 minuuttia tietoinen ja oma itseni, mutta olin 10 metriä ruumiini ulkopuolella"

Jos tietoisuus voi toimia ruumiin ulkopuolella, sillä on syvä vaikutus. Ei vain tieteeseen, vaan maailmankuvaamme. Se tukisi ainakin osittain suurten maailmanuskontojen väitettä. Että fyysisen ruumiin kuolema ei ole kaiken loppu

 

Uskon että on taivas ja helvetti. Toivon että mahdollisimman moni menee sinne taivaaseen. Kristittynä uskon että pahat teot tunnustamalla Jumala armahtaa ja ihminen pääsee taivaaseen. On olemassa hyvä henki, Pyhä Henki joka voi suojella ja antaa ihmiselle armolahjoja, joista puhutaan raamatussa. Nämä todella toimivat joissakin kristityissä seurakunnissa. Se todistaa ainakin minulle, että henkimaailman jutut ovat totta. Se panee uskomaan myös, että on olemassa myös paha henki. Raamatussa kerrotaan, että alakerran ukko (Saatana) yrittää eksyttää ihmisen niin, ettei ihminen uskoisi Jumalaan ja Jeesukseen vaan joutuisi helvettiin. Ite kuvittelisin että nää meedio-jutut, spiritismi ym. voisi viitata siihen, olla jonkinlaista eksytystä. Raamatussa (valitettavasti) tää on ilmeisesti aika mustavalkoista. Mutta en uskalla olla uskomattakaan siihen, koska haluaisin päästä taivaaseen kun kuolen. Ei sitä kukaan oikeesti pysty sanomaan mitä tapahtuu, ennen kuin kuolee. Eikä kellään muulla kun Jumalalla ole tuomiovalta tässä asiassa. Nää on uskon asioita, ja siksi näistä on turha kiistellä; jokainen uskoo tavallaan.

 

Olisi mukavaa ajatella että tiede antaisi meille kuolemattomuuden ja ratkaisisi pulmat terveyden, väkivallan ja ravinnon suhteen.

Edit: Olisi myös mukavaa ajatella että keijuja, luonnonhenkiä ja taikuutta olisi olemassa. Se ei tee niistä kuitenkaan totta.

Niin, mikä sitten kenellekin on totta. Itselleni esim. henkimaailma on täyttä totta.

Eikä tässä kukaan kai ole puhunut kuolemattomuudesta mitään. Vai onko? Itse ainakin puhun kuoleman jälkeisestä olotilasta, henkimaailmasta. Eikä varmasti minkään valtakunnan tiede voi antaa kenellekään kuolemattomuutta, eikä tarvitsekaan. Se olisi itseasiassa aika kamalaa. Siitä olen kanssasi samaa mieltä.

 

[QUOTE="vieras";25550291]Miksi sitten nuo hypnotisoidut ihmiset ovat kertoneet jostain ihan muusta? He ovat kertoneet yhteneväisesti mitä on tapahtunut kuoleman jälkeen ja mihin heidän sielu on mennyt ja kuinka he ovat syntyneet uudelleen maan päälle. Toisistaan tietämättä ovat kertoneet samankaltaisia juttuja. Suosittelen lämpimästi noita kirjoja. Avartaa hieman näkemystä asiaan.[/QUOTE]

No jos he kerran ovat kokemuksistaan pystyneet kertomaan, niin eivät ole kuolleet? Vaikka nuo hypnotisoitujen puheet siis uskoisin, se ei poissulje uskoani taivaaseen ja kadotukseen.

 

Kun ihminen kuolee, hänen tietoisuutensa katoaa ja ihminen lakkaa olemasta. Jäljelle jää vain ruumis, joka sekin katoaa ajan myötä.

En usko minkäänkaltaiseen kuolemanjälkeiseen elämään. Ihminen jää elämään toisten muistoihin, mutta harva meistä jää oikeasti ihmiskunnan muistiin laajemmin. Se on karua, mutta totta.

 

[QUOTE="yksvaan";25550469]Niin, mikä sitten kenellekin on totta. Itselleni esim. henkimaailma on täyttä totta.

Eikä tässä kukaan kai ole puhunut kuolemattomuudesta mitään. Vai onko? Itse ainakin puhun kuoleman jälkeisestä olotilasta, henkimaailmasta. Eikä varmasti minkään valtakunnan tiede voi antaa kenellekään kuolemattomuutta, eikä tarvitsekaan. Se olisi itseasiassa aika kamalaa. Siitä olen kanssasi samaa mieltä.[/QUOTE]

Miksi kuolemattomuus olisi kamalaa? Siis siinä tapauksessa että sen voisi lakkauttaa halutessaan. Uskonnoissa on harvemmin tätä mahdollisuutta.

En tosin usko että tiede voisi ainakaan meidän aikanamme poistaa vanhenemista. Eikä tietoisuuden sammuminen kuolemassa ole paha asia.

 

Kun ihminen kuolee, hänen tietoisuutensa katoaa ja ihminen lakkaa olemasta. Jäljelle jää vain ruumis, joka sekin katoaa ajan myötä.

En usko minkäänkaltaiseen kuolemanjälkeiseen elämään. Ihminen jää elämään toisten muistoihin, mutta harva meistä jää oikeasti ihmiskunnan muistiin laajemmin. Se on karua, mutta totta.

Niin. Ja loppujen lopuksi koko ihmiskunta katoaa maapallolta, eikä meistä jää mitään jäljelle. Edes muistoja. Maapallokin sulautuu aurinkoo ja koko aurinko hiipuu pois.

 

Kun ihminen kuolee, hänen tietoisuutensa katoaa ja ihminen lakkaa olemasta. Jäljelle jää vain ruumis, joka sekin katoaa ajan myötä.

En usko minkäänkaltaiseen kuolemanjälkeiseen elämään. Ihminen jää elämään toisten muistoihin, mutta harva meistä jää oikeasti ihmiskunnan muistiin laajemmin. Se on karua, mutta totta.

Ihminen ei ole yksilö vaan geeniperimän jatkumo. Keho on kertakäyttöinen kuori, geenien väliaikainen säilytyspaikka.

Kuorella on joskus liian suuret luulot itsestään kun se kuvittelee että tietoisuudella on joku suurempikin merkitys. Käytönnössä aivotoiminta on vain keino parantaa geenien selviytymis- ja kehitysmahdollisuudet.

 

Ihminen ei ole yksilö vaan geeniperimän jatkumo. Keho on kertakäyttöinen kuori, geenien väliaikainen säilytyspaikka.

Kuorella on joskus liian suuret luulot itsestään kun se kuvittelee että tietoisuudella on joku suurempikin merkitys. Käytönnössä aivotoiminta on vain keino parantaa geenien selviytymis- ja kehitysmahdollisuudet.

Elämälle ylipäätään laitetaan paljon merkitystä. Ei geenit ole sen tärkeämpiä kuin me ihmiset tai vaikkapa eläin. Asioilla on vain se merkitys jonka me annamme niille. Sen merkityksen antamiseen tarvitaan tietoisuus ja kyse on täysin subjektiivisesta asiasta.

Elämä on väliaikaista, jopa kokonaisuutta ajatellen.

 

Elämä on väliaikaista, jopa kokonaisuutta ajatellen.

Totta kyllä.. silti vaikeata keksiä merkityksellisempää tekemistä kuin vaalia omia geeniejä ja niiden elinympäristöä, ja toivoa että ne joskus kehittyy niin pitkälle että pääsevät levittäytymään muualle galaksiin

Siinä sivussa voi tietenkin pitää vähän hauskaakin.

 

Totta kyllä.. silti vaikeata keksiä merkityksellisempää tekemistä kuin vaalia omia geeniejä ja niiden elinympäristöä, ja toivoa että ne joskus kehittyy niin pitkälle että pääsevät levittäytymään muualle galaksiin

Siinä sivussa voi tietenkin pitää vähän hauskaakin.

Minusta geeneillä ei ole väliä. Kannattaa pitää huolta itsestään, läheisistään ja muista, niin elämä muodostuu hyväksi ja nautittavaksi. Uteliaisuus ei ole pahasta, se pitää mielen virkeänä.

Kannatan ihmisen oikeutta päättää omasta kehostaan, enkä tuomitsisi geenimuuntelua ihmisen suhteen vaikka varovaisuus siinä on hyväksi.

 

Miksi kuolemattomuus olisi kamalaa? Siis siinä tapauksessa että sen voisi lakkauttaa halutessaan. Uskonnoissa on harvemmin tätä mahdollisuutta.

En tosin usko että tiede voisi ainakaan meidän aikanamme poistaa vanhenemista. Eikä tietoisuuden sammuminen kuolemassa ole paha asia.

No ainakaan itse en haluaisi elää täällä maan päällä ikuisesti. Voisi olla myös aika ikävää päättää itse oma kuolinpäivänsä, mikäli tuo mainitsemasi ehto toteutuisi. Mielestäni ihmisen elinkaari on juuri hyvän mittainen ja vanheneminen kuuluu ihmisen kehitykseen ja elämään.

Itse olen saanut paljonkin lohtua läheisteni kuollessa siitä tiedosta, että mahdollisesti tapaan heidät vielä uudestaan. Itse asiassa olin niin malttamaton että menin jo maan päällä ollessani heitä tapaamaan. Osa tuli paikalle, osa ei. Esim. 35 vuotta sitten kuollut isäni ei päässyt tulemaan, mikä tietysti harmittaa. 20 vuotta sitten kuollut mummini sen sijaan saapui, ja hänen kanssaan sain keskustella meedion välityksellä. Oli aika mukava kokemus.

Mutta joo, tämä "kuoleman jälkeinen tila" -asia selvinnee meille kaikille varmasti aikanaan =)

 

Minusta geeneillä ei ole väliä. Kannattaa pitää huolta itsestään, läheisistään ja muista, niin elämä muodostuu hyväksi ja nautittavaksi. Uteliaisuus ei ole pahasta, se pitää mielen virkeänä.

Keskittyminen omaan nautintoon kuulostaa vähän liiaan itsekkäältä - jos et ensisijaisesti ajattele tulevia sukupolvia ja niiden elinoloja niin olet jo haitaksi meidän muiden geenien selivitymiselle.

 

Maanpäällinen elämä on joka tapauksessa niin ainutkertainen että ei pidä antaa minkään uskonnon rajoittaa sitä. Kadotuksen pelossa eletty elämä on tuhlattu elämä.

 

Keskittyminen omaan nautintoon kuulostaa vähän liiaan itsekkäältä - jos et ensisijaisesti ajattele tulevia sukupolvia ja niiden elinoloja niin olet jo haitaksi meidän muiden geenien selivitymiselle.

Sinun esittämässäsi mallissa ihminen kilpailee geeniensä leviämisestä toisten kanssa, joten se on haitallista muille. Minä olen sitä mieltä että ihminen saa hyvän olon tunteen auttaessaan muita ja levittäessään hyvää oloa. Tämä koskee myös tulevien sukupolvien auttamista. Vaikka tiedostaisimme että elämällä ei ole väliä, niin ei se estä meitä tuntemasta. Tunteet tekevät elämästä elämisen arvoisen, järki on työkalu jolla voimme luoda suotuisat olosuhteet mieluisten tunteiden kasvulle.

 

Tuskin kuitenkaan tuollainen kyborgi, mutta kuitenkin keinotekoisesti muokattu.

 

Sinun esittämässäsi mallissa ihminen kilpailee geeniensä leviämisestä toisten kanssa, joten se on haitallista muille. Minä olen sitä mieltä että ihminen saa hyvän olon tunteen auttaessaan muita ja levittäessään hyvää oloa.

Jokainen yksilö tiedostaa (ainakin alitajuisesti) että yhteiskunnan etu on myös omien geenien etu ja toimiva yhteiskunta on edellytys omien geenien selivitymiselle. Siksi muiden auttaminen tuntuu mielekkäältä.

 

Jokainen yksilö tiedostaa (ainakin alitajuisesti) että yhteiskunnan etu on myös omien geenien etu ja toimiva yhteiskunta on edellytys omien geenien selivitymiselle. Siksi muiden auttaminen tuntuu mielekkäältä.

Tulevien sukupolvien suhteen ihminen on kuitenkin valitettavan lyhytnäköinen. Muuten olet oikeassa joitain poikkeusyksilöitä lukuunottamatta.

 

Virta venhettä vie.
Mihin päättyvi tie?
Lyö kuohut purren puuta ja talkaa.
Mikä ihminen on?
Virvaliekki levoton.
Jo hiekka heljä riiteleepi jalkaa.
Yksi syntyy riemuun ja toinen murheesen
ja kullakin on kellonsa pohjass' sydämen;
kun se seisahtaa, niin kuolon aika alkaa.

Virta venhettä vie.


Mihin päättyvi tie?
Niin synkehinä synnit ne uhkaa.
Hetken hehkuvi mies,
sitten tummuvi lies,
jääpi jäljelle pivo pieni tuhkaa.
Ja synnit ne kasvaa ja liittyy syntihin
ja poika perii kehdossa synnit isänkin
ja rinta täys on ruumenta ja ruhkaa.

Mihin päättyvi tie?


Virta venhettä vie.
Koko maailma mun purressani läilyy.
Meri ääretön, o!
Etkö joudukin jo,
suur' suvantoni, jossa pilvet päilyy.
Ois aika maata sunkin jo, suuri maailma,
ja vanhan valkopääsi jo lepoon laskea.
Katso, kuinka kuolon varjot häilyy.

Virta venhettä vie.


Mihin päättyvi tie?
Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään.
Meri, taivas ja maa
kaikki, kaikk' katoaa -
kuinka säilyisi sielu ihmisenkään?
Mut unessa niin armas on ajatella noin:
Viel' kerran kevät saapuu ja koittaa uusi koi
ja huomentuulet tuntureilta henkää.

Vaiko valhetta lie?


Mut noinpa mietin mie:
Katso, kerran koko maailma herää.
Susi lammast' ei syö,
veli ei veljeä lyö
eikä miesi tahko tapparan terää.
Mut kaikki kauniit aatteet, joit' täällä aatellaan,
ne silloin täyttyy töiksi ja peittävät maan.
Siis ihanteita, ihminen, kerää!

Vaiko valhetta lie?

Eino Leino : Virta venhettä vie
Aika tyhjentävästi pohdittu, ja jättää kivasti lopullisen vastauksen aukikin.

 

No jos he kerran ovat kokemuksistaan pystyneet kertomaan, niin eivät ole kuolleet? Vaikka nuo hypnotisoitujen puheet siis uskoisin, se ei poissulje uskoani taivaaseen ja kadotukseen.

Menivät siis hypnoosissa edellisen_elämänsä kuolinhetkeen ja kertoivat mitä sielulle tapahtui ja kuinka valitsivat uuden elämänsä.

 

Miksi kuolemattomuus olisi kamalaa? Siis siinä tapauksessa että sen voisi lakkauttaa halutessaan. Uskonnoissa on harvemmin tätä mahdollisuutta.

En tosin usko että tiede voisi ainakaan meidän aikanamme poistaa vanhenemista. Eikä tietoisuuden sammuminen kuolemassa ole paha asia.

Vaikka maapallon ylikansoittumisen vuoksi. Harva varmaan kuitenkaan pystyisi tekemän tuota "itsemurhapäätöstä".

 

Vaikka maapallon ylikansoittumisen vuoksi. Harva varmaan kuitenkaan pystyisi tekemän tuota "itsemurhapäätöstä".

Tässä viitattiin uskontoihin(kin), joten tuo kuolemattomuus varmaan sisältää myös hengellisen kuolemattomuuden.

 

Keskittyminen omaan nautintoon kuulostaa vähän liiaan itsekkäältä - jos et ensisijaisesti ajattele tulevia sukupolvia ja niiden elinoloja niin olet jo haitaksi meidän muiden geenien selivitymiselle.

Nyt kuulistaakin melkein hienolta!! Mutta kerro, milloin olet kieltänyt oman nautintosi? Jos kykenisit siihen, sinulla ei olisi sivusuhteita, joita usein mainostat. Puhut ristiriitaisuuksia...

Hiukan säälin sinua. Sulla on vaan tämä mikä näkyy, geenit, molekyylit ja alkuaineet. Entä rakkaus? Jos tuntisit rakkauden, osaisit elää epäitsekkäästi.

 

Kuollut jatkaa elämäänsä elävien muistoissa ja ajatuksissa - niin kauan kuin joku muistaa, ei ole poissa lopullisesti.

 

Kuolema lopettaa kaiken. Sen jälkeen on olemassa vain jälkeenjääneiden muistoissa.

Palkintoja tai rangaistuksia ei jakele mikään korkeampi taho, ei elämän aikana eikä sen jälkeen.

"Hyvän elämän", eli sen, että pyrkii toimissaan rakentamaan ja ylläpitämään välittävää ja toimivaa yhteisöä ja yhteiskuntaa, palkinto on se hyvä elämä.