Kuolemaa kohdanneen vauvan odotus ja kuolema ajatukset

[Heili Karjalasta]

Onkos palstalla muita, jotka ovat läheltä nähneet ihmisen kuolevan tai muuten kohdannut kuoleman ja odotusaikana miettii sitä?

Minä eilen laitoin ekaa kertaa tulevalle vauvalle tavaroita järjestykseen ja mietin siinä samalla, että taidanpa laittaa niin että mieskin ne löytää tuosta jos minä satun kuolemaan.

Samana päivänä olin raskaana olevan, myöskin leski niinkuin minä, ystäväni kanssa puhumaan aiheesta, että entä jos uusi mies kuoleekin ennen kun vauva syntyy. Mitkä on vauvan lailliset oikeudet? Saako lapsen eläkettä ja isyyden jotenkin "vahvistettua" kun ei kumpikaan naimisissa olla..

Edellistä vauvelia kun odottelin, minä järjestelin asiat niin, että jos kuolen, raha-asiat on kunnossa ja rakkaimpani perivät minut (testamentti siis)..Ja samalla järjestelin esikoiselle, jonka isä siis kuollut, asiat niin, että jos hän jää orvoksi, niin uusi mies saa hänen huoltajuutensa. Asiahan kun ei itsestään selvästi näin mene, mikäli minä kuolisin. (oheishuoltajuus).

Onkos meitä muita kuoleman miettijöitä olemassa?

Missään mielessä en ole masentunut, enkä masennuksen kanssa ollut tekemisissä hurjasta historiasta huolimatta, enkä mitenkään ahdistuneesti noita asioita käsittele. Niinkuin "normaali"-ihminen voisi ajatella. Jotkut jopa säikähtää kun tuolllaisista alkaa puhumaan ääneen..

 

[piprane ema]

Minusta tuo kuulostaa aika tavalliselta kun on raskaana. Käsittääkseni aika monelle tulee mieleen samankaltaisia ajatuksia.

Itse näin vain kamalia painajaisia, joissa aina minua ajettiin takaa mitä kummallisemmissa paikoissa...

 

[topsehiini]

Ollaan miehen kanssa sovittu esim missä vaiheessa piuhat vetästään irti jos niin sattuu käymään ,elvytys kiellot ym...

Raskaus aikana tuli paljonkin mietittyä vauvan kuolemaa koska kaverini vauva kuoli kolme kuukautta ennen kuin omani syntyi

 

[Heili Karjalasta]

Minä kun ajattelin, että tuo miun leskeys vaikuttaa näihin ajatuksiin. Mutta ilmeisesti sitten myös pelkkä raskauskin. Esikoista odottaessa ei käynyt mielessäkään mikään tuollainen.. :/

Kaipaan ystävääni, Melleä, jos joku muistaa palstalta. Ja tänään lueskelin häneltä saamiani yyvee-viestejä ja mietin, miten paljon olisi hänelle kerrottavaa.. Siinäkin mielessä "kuolema" taas pyörinyt enemmän päässä..

 

[RouvaRajatapaus]

Mitä tuttavien kanssa on juteltu asiasta, niin tuo on hyvin yleistä, juuri raskaana ollessa. Kai se uuden elämän kantaminen tuo mieleen sen elämän toisenkin puolen, kuoleman. Tai jotain sinnepäin, en tiedä.

 

[Nokoma]

Minusta tuo on aika normaali ajatus raskausaikana. Raskaana ollessa tuntuu, että on vastuussa koko maailmasta!! Minäkin pelkäsin esikoista odottaessa, että menehdyn ja mies joutuu jäämään lapsen kanssa lahden. Sitten pelkäsin, että lapsi kuolee je muuta ikävää. Synnytyksen jälkeen kaikki "hassut" mietteet poistu mielestä.

 

[Heili Karjalasta]

Mitä tuttavien kanssa on juteltu asiasta, niin tuo on hyvin yleistä, juuri raskaana ollessa. Kai se uuden elämän kantaminen tuo mieleen sen elämän toisenkin puolen, kuoleman. Tai jotain sinnepäin, en tiedä.

Ilmeisesti joo, alitajunta työskentelee elämää suurempien asioiden kanssa.

 

[Mantatyttö82]

No kun minä aloin odottamaan esikoistani, niin miehen äiti kuolikin yllättäen, emmekä ehtineet iloista uutista hänelle kertoa. Pari kuukautta tämän jälkeen kuoli miehen vaari ja siitä kuukausi eteenpäin niin menetimme myös esikoisemme. Eli tulihan sitä kuolemaa mietittyä....liikaakin. Tuo raskausaika menikin ristiriitaisissa tunnelmissa kun suri, mutta kuitenkin iloitsi uudesta elämästä. Kaikenlaiset pelot valtas mielen.
Nyt kun meillä on lapsi, niin kyllä välillä mietin näitä juttuja, mutta sitten toisaalta taas ei jaksa eikä uskalla miettiä. Minullakun tulee niin herkästi sitten ahdistus ja paniikki.

 

[Heili Karjalasta]

No kun minä aloin odottamaan esikoistani, niin miehen äiti kuolikin yllättäen, emmekä ehtineet iloista uutista hänelle kertoa. Pari kuukautta tämän jälkeen kuoli miehen vaari ja siitä kuukausi eteenpäin niin menetimme myös esikoisemme. Eli tulihan sitä kuolemaa mietittyä....liikaakin. Tuo raskausaika menikin ristiriitaisissa tunnelmissa kun suri, mutta kuitenkin iloitsi uudesta elämästä. Kaikenlaiset pelot valtas mielen.
Nyt kun meillä on lapsi, niin kyllä välillä mietin näitä juttuja, mutta sitten toisaalta taas ei jaksa eikä uskalla miettiä. Minullakun tulee niin herkästi sitten ahdistus ja paniikki.

Hei muuten, asiasta kukkaruukkuun, sinulle on sähköpostia.. :wave:

Ja otan osaa suruunne vielä näin jälkikäteen. Rankkoja juttuja tuollaiset.

 

[RouvaRajatapaus]

Mitä tuttavien kanssa on juteltu asiasta, niin tuo on hyvin yleistä, juuri raskaana ollessa. Kai se uuden elämän kantaminen tuo mieleen sen elämän toisenkin puolen, kuoleman. Tai jotain sinnepäin, en tiedä.

Ilmeisesti joo, alitajunta työskentelee elämää suurempien asioiden kanssa.

Noin se varmaan menee.

 

[Mantatyttö82]

No kun minä aloin odottamaan esikoistani, niin miehen äiti kuolikin yllättäen, emmekä ehtineet iloista uutista hänelle kertoa. Pari kuukautta tämän jälkeen kuoli miehen vaari ja siitä kuukausi eteenpäin niin menetimme myös esikoisemme. Eli tulihan sitä kuolemaa mietittyä....liikaakin. Tuo raskausaika menikin ristiriitaisissa tunnelmissa kun suri, mutta kuitenkin iloitsi uudesta elämästä. Kaikenlaiset pelot valtas mielen.
Nyt kun meillä on lapsi, niin kyllä välillä mietin näitä juttuja, mutta sitten toisaalta taas ei jaksa eikä uskalla miettiä. Minullakun tulee niin herkästi sitten ahdistus ja paniikki.

Hei muuten, asiasta kukkaruukkuun, sinulle on sähköpostia.. :wave:

Ja otan osaa suruunne vielä näin jälkikäteen. Rankkoja juttuja tuollaiset.

Joo kiitos sain postin. Vastaan heti kun oon selvittänyt sulle sen jutun josta puhuttiin

Ja kiitos osanotoista ja sinulle myös osanotot :hug:

 

[Heili Karjalasta]

No kun minä aloin odottamaan esikoistani, niin miehen äiti kuolikin yllättäen, emmekä ehtineet iloista uutista hänelle kertoa. Pari kuukautta tämän jälkeen kuoli miehen vaari ja siitä kuukausi eteenpäin niin menetimme myös esikoisemme. Eli tulihan sitä kuolemaa mietittyä....liikaakin. Tuo raskausaika menikin ristiriitaisissa tunnelmissa kun suri, mutta kuitenkin iloitsi uudesta elämästä. Kaikenlaiset pelot valtas mielen.
Nyt kun meillä on lapsi, niin kyllä välillä mietin näitä juttuja, mutta sitten toisaalta taas ei jaksa eikä uskalla miettiä. Minullakun tulee niin herkästi sitten ahdistus ja paniikki.

Hei muuten, asiasta kukkaruukkuun, sinulle on sähköpostia.. :wave:

Ja otan osaa suruunne vielä näin jälkikäteen. Rankkoja juttuja tuollaiset.

Joo kiitos sain postin. Vastaan heti kun oon selvittänyt sulle sen jutun josta puhuttiin

Ja kiitos osanotoista ja sinulle myös osanotot :hug:

Ookoo, tehdäänpäs näin. Miehelle näytin maileja ja sekin on samaa mieltä, että on hyvin samantapaisia jutut.