P
puhisten eteenpäin
Vieras
Raskaus... Se ihana aika, joka käsittää kaikkea laidasta laitaan...????
Mutta entäs jos kaikki ei vaan olekaan sitä ruusuilla olemista ja nauttimista???
Tämä viides ja viimeinen raskauteni on kaikkea muuta kuin nautinnollista... Olenkovaan tullut niin vanhaksi, ettei kroppa jaksa?? Toinen jalka täynnä suonikohjuja,joihin aamulla vetelen hirudoidit ja tukisukat päälle, silti ne kintut ovat kipeät ja nilkoissa tuntuu sydämen syke... Alaselkä ei pidä pitkistä kävelyreissuista, ei tosin istumisestakaan... Päätä särkee yhtä mittaan ja kilot senkun hiipii päälle jälleen.. Rakastan suunnattomasti jo neljää ihanaa mussukkaani, mutta silti tulee huudettua ja sanottua pahasti, tai käyttäydyttävä juurikin "ei äidillisesti" . Johtuneeko väsymykseni pienistä unista, joita ei viimeaikoina paljon ole tullut otettua, liikunnan puutteesta, huonosta ruokavaliosta vai liika syömisestä?
Vielä olisi kymmenisen viikkoa matkaa etappiin, mutta miten voi nauttia raskaudesta, ja samalla jo lapsistaan, kun ei mitään pysty tekemään ja kaikki kaatuu vaan päälle...?
Olen hiton huono pyytään apua, mutta siihenkään ei aina edes ole mahdollisuutta.Osa isovanhemmista asuu niin kaukana, osa on vielä töissä, yksi sairaseläkkeellä selästään...
Neuvottu on osteleen helppoja valmisruokia, juu ja niin olen ajoittain myös tehnytkin, pidän kuitenkin ruoanlaitosta ja nautin kun saan antaa omaa ruokaa... Siivoilut olen jättänyt minimiin, koksa mieheni kyllä hoitaa ne, ilman pyytämättäkin.
Mutta tämä tunne, joka sisälläni jyllää ja palaa suurella liekillä, ei ole sitä mitä haluaisin olla!!! Se surettaa aivan vietävästi, tahto olla ja tehdä lasten kanssa kaikkea on suuri, mutta kun ei kroppa jaksa, niin ei jaksa.
Eniten tähän asiaan varmasti on vaikuttanut ulkopuolisten kommentit... Jotka satuttaa pahasti ainakin minua raskaana ollessani... Minulla on suuren suuri vatsa, juuri sellainen roikkuva kuin olisin jumppapallon sinne pumpannut... ja kyllä laskettuun on todellakin se kymmenisen viikkoa ainakin... ja voi kauhistus, kuin iso olen, ja ne lääppimiset... Perheenjäseneni saavat koskea, mutta en vain pidä muiden ja varsinkin vieraiden koskettelusta masuuni...
Tahdon saada oman hyvän ja energisen oloni takaisin, päästä nauttimaan vauva-ajasta isompien lasteni kanssa!
Mutta entäs jos kaikki ei vaan olekaan sitä ruusuilla olemista ja nauttimista???
Tämä viides ja viimeinen raskauteni on kaikkea muuta kuin nautinnollista... Olenkovaan tullut niin vanhaksi, ettei kroppa jaksa?? Toinen jalka täynnä suonikohjuja,joihin aamulla vetelen hirudoidit ja tukisukat päälle, silti ne kintut ovat kipeät ja nilkoissa tuntuu sydämen syke... Alaselkä ei pidä pitkistä kävelyreissuista, ei tosin istumisestakaan... Päätä särkee yhtä mittaan ja kilot senkun hiipii päälle jälleen.. Rakastan suunnattomasti jo neljää ihanaa mussukkaani, mutta silti tulee huudettua ja sanottua pahasti, tai käyttäydyttävä juurikin "ei äidillisesti" . Johtuneeko väsymykseni pienistä unista, joita ei viimeaikoina paljon ole tullut otettua, liikunnan puutteesta, huonosta ruokavaliosta vai liika syömisestä?
Vielä olisi kymmenisen viikkoa matkaa etappiin, mutta miten voi nauttia raskaudesta, ja samalla jo lapsistaan, kun ei mitään pysty tekemään ja kaikki kaatuu vaan päälle...?
Olen hiton huono pyytään apua, mutta siihenkään ei aina edes ole mahdollisuutta.Osa isovanhemmista asuu niin kaukana, osa on vielä töissä, yksi sairaseläkkeellä selästään...
Neuvottu on osteleen helppoja valmisruokia, juu ja niin olen ajoittain myös tehnytkin, pidän kuitenkin ruoanlaitosta ja nautin kun saan antaa omaa ruokaa... Siivoilut olen jättänyt minimiin, koksa mieheni kyllä hoitaa ne, ilman pyytämättäkin.
Mutta tämä tunne, joka sisälläni jyllää ja palaa suurella liekillä, ei ole sitä mitä haluaisin olla!!! Se surettaa aivan vietävästi, tahto olla ja tehdä lasten kanssa kaikkea on suuri, mutta kun ei kroppa jaksa, niin ei jaksa.
Eniten tähän asiaan varmasti on vaikuttanut ulkopuolisten kommentit... Jotka satuttaa pahasti ainakin minua raskaana ollessani... Minulla on suuren suuri vatsa, juuri sellainen roikkuva kuin olisin jumppapallon sinne pumpannut... ja kyllä laskettuun on todellakin se kymmenisen viikkoa ainakin... ja voi kauhistus, kuin iso olen, ja ne lääppimiset... Perheenjäseneni saavat koskea, mutta en vain pidä muiden ja varsinkin vieraiden koskettelusta masuuni...
Tahdon saada oman hyvän ja energisen oloni takaisin, päästä nauttimaan vauva-ajasta isompien lasteni kanssa!
