E
Emma(vierailija)
Vieras
Usein kuulee, että lapsen saaneesta tuntuu siltä, että ystävät (ainakin osa heistä) kaikkoaa ympäriltä. Mutta onko kuinka monelle käynyt toisin päin? Minusta tuntuu, että hyvä ystäväni on raskautensa myötä selkeästi työntämässä minua pois.
Olemme olleet ystäviä yli kaksikymmentä vuotta, mutta nyt tuntuu ettei oma ystävyyteni enää riitä hänelle. Olen itse tahattomasti lapseton, ja ystävälläni on vuosien yritys ja lapsettomuushoidot takana. Oli katkera kaikille raskautuneille, ja silloin jo heräsi pieni epäilys, että tukeutuu voimakkaasti minuun juuri siksi, että minä en ainakaan voi ilmoittaa hänelle olevani raskaana ja näin ollen pahoita hänen mieltään.
Nyt tuo tuntemus on vain kasvanut. Ystäväni on siis viimein raskaana vuoden kestäneiden lapsettomuushoitojen jälkeen, ja yhtäkkiä hän onkin alkanut viettää aikaa vain sellaisten ystävien kanssa, jotka voimakkaasti elävät hänen kanssaan vauvakuplassa, hypistelevät yhdessä vauvanvaatteita, -tarvikkeita, vatsaa ja kaikki pyörii hänen raskautensa ympärillä, muusta ei puhuta. Ja toki siis myös ymmärrän, että vauvakuplassa herkästi kaikki sen raskauden ympärillä omassa mielestä varmasti pyöriikin.
Olen itse ihan vilpittömästi onnellinen hänen raskaudestaan, mutta en itse ole koskaan ollut minkään asian suhteen mikään voimakas hypettäjä, ja rehellisesti oma tilanteeni huomioon ottaen minun on vaikea puhua pelkästään hänen raskaudestaan ja eläytyä voimakkaasti hänen vauvakuplaansa. Raskaudesta ja kaikesta siihen liittyvästä puhuminen ei ole minulle ongelma, tottakai voin keskustella hänen kanssaan näistä asioista. Mutta se voimakkaasti hänen vauvakuplaansa eläytyminen on minulle ajatuksena vaikeaa. Olen sinut oman tilanteeni kanssa, eikä hänen raskautensa ole millään tavalla minulta pois, mutta ystävyys tuntuu nyt vähän yksipuoliselta.
Viime viikot on harmittanut kovasti, miten hän hehkuttaa kuinka oli milloinkin kenenkin kanssa kahvilla, syömässä, viettämässä tyttöjen iltaa jne. Muutama näistä henkilöistä on sellaisia, jotka ovat raskaana tai pienten lasten vanhempia, ystäväni laittoi heihin välit poikki erinäisistä syistä ennen raskautumistaan mutta nyt kun ei tarvitse olla heille enää katkera, on heidät voinut taas ottaa takaisin ystäväpiiriin. Kun itse yritän kysellä milloin ehtisimme nähdä, saan vastaukseksi vain miten pitää koittaa repiä jostain aikaa. Nytkin oli tarkoitus nähdä viikonloppuna, ja olen saanut häneltä vain viestejä, ettei vielä tiedä viikonlopun aikatauluja eikä ole varma tuleeko viikonloppuna jotain niin ei uskalla sopia minun kanssani mitään. Eli siis minun kanssani ei voi edes sopia tapaamista, jos nyt vaikka sattuukin tulemaan jotain muuta.
Olemme olleet ystäviä yli kaksikymmentä vuotta, mutta nyt tuntuu ettei oma ystävyyteni enää riitä hänelle. Olen itse tahattomasti lapseton, ja ystävälläni on vuosien yritys ja lapsettomuushoidot takana. Oli katkera kaikille raskautuneille, ja silloin jo heräsi pieni epäilys, että tukeutuu voimakkaasti minuun juuri siksi, että minä en ainakaan voi ilmoittaa hänelle olevani raskaana ja näin ollen pahoita hänen mieltään.
Nyt tuo tuntemus on vain kasvanut. Ystäväni on siis viimein raskaana vuoden kestäneiden lapsettomuushoitojen jälkeen, ja yhtäkkiä hän onkin alkanut viettää aikaa vain sellaisten ystävien kanssa, jotka voimakkaasti elävät hänen kanssaan vauvakuplassa, hypistelevät yhdessä vauvanvaatteita, -tarvikkeita, vatsaa ja kaikki pyörii hänen raskautensa ympärillä, muusta ei puhuta. Ja toki siis myös ymmärrän, että vauvakuplassa herkästi kaikki sen raskauden ympärillä omassa mielestä varmasti pyöriikin.
Olen itse ihan vilpittömästi onnellinen hänen raskaudestaan, mutta en itse ole koskaan ollut minkään asian suhteen mikään voimakas hypettäjä, ja rehellisesti oma tilanteeni huomioon ottaen minun on vaikea puhua pelkästään hänen raskaudestaan ja eläytyä voimakkaasti hänen vauvakuplaansa. Raskaudesta ja kaikesta siihen liittyvästä puhuminen ei ole minulle ongelma, tottakai voin keskustella hänen kanssaan näistä asioista. Mutta se voimakkaasti hänen vauvakuplaansa eläytyminen on minulle ajatuksena vaikeaa. Olen sinut oman tilanteeni kanssa, eikä hänen raskautensa ole millään tavalla minulta pois, mutta ystävyys tuntuu nyt vähän yksipuoliselta.
Viime viikot on harmittanut kovasti, miten hän hehkuttaa kuinka oli milloinkin kenenkin kanssa kahvilla, syömässä, viettämässä tyttöjen iltaa jne. Muutama näistä henkilöistä on sellaisia, jotka ovat raskaana tai pienten lasten vanhempia, ystäväni laittoi heihin välit poikki erinäisistä syistä ennen raskautumistaan mutta nyt kun ei tarvitse olla heille enää katkera, on heidät voinut taas ottaa takaisin ystäväpiiriin. Kun itse yritän kysellä milloin ehtisimme nähdä, saan vastaukseksi vain miten pitää koittaa repiä jostain aikaa. Nytkin oli tarkoitus nähdä viikonloppuna, ja olen saanut häneltä vain viestejä, ettei vielä tiedä viikonlopun aikatauluja eikä ole varma tuleeko viikonloppuna jotain niin ei uskalla sopia minun kanssani mitään. Eli siis minun kanssani ei voi edes sopia tapaamista, jos nyt vaikka sattuukin tulemaan jotain muuta.
