kun vauvakuume "sattuu"...

["kuumeinen"]

Minulla on muutaman vuoden ollut kova vauvakuume, tunne että olisin jo oikeasti henkisesti valmis. Emme ole voineet yrittää fyysisen sairauteni vuoksi jota on hoidettu leikkaushoidoin.

Mua sattuu kun kaipaan omaa nyyttiä jo niin paljon. Joka puolelta satelee muiden vauvauutisia. Olen tottakai onnellinen muiden puolesta eikä muiden vauvat ole minulta pois. Mutta mua sattuu kuulla muiden odotuksesta kun itsekin haluaisi jo yrittää.

Ikää on melkein 30v. ja siksi ei tietysti ihmekään että ympärillä kaikki saa vauvoja kun kaikki suunnilleen samaa ikäluokkaa..

Millä tätä tuskaa voi hellittää?

 

[dww]

Ei ehkä millään muulla kuin toivolla ja tekemällä mahd. paljon asioita, joihin et pysty pienen vauvan kanssa.
Kokeile sitä, herkuttele pitkillä unilla, juo kahvia hitaaaasti ja katsele ulos; kuuntele hiljaisuutta, halaile miestäsi ja tehkää yhdessä niin paljon kuin haluatte ja voitte.

TIEDÄN, ettei nuo korvaa lasta, koskaan. Mutta voi edes vähän helpottaa... se oma-aika, yhteinen aika, mikä vähenee lapsen tultua...

 

["a.p"]

Olen viikon sisällä kuullut jo kolmen tuttavan odottavan lasta..

Tuntuu jo koomiselta.. Jokainen elää omaa elämäänsä, tiedän.. Eikä edelleen ole multa pois.. Mut tunteet ja järki sanoo nyt eri asioita..

Mua sattuu. Ja kukaan ei ymmärrä.

 

["a.p"]

täältäkään ei taida tukea löytyä...

 

[tiiru]

No ainakin tiedän miltä tuntuu vauvakuume, joka sattuu jo fyysisestikin. Vauvan saaminen oli ainoa lääke, en saanut sitä hellittämään kuin muutamaksi päiväksi. Tuttavapiirissä ei paljoa vauvoja kyllä syntynyt silloin, joten ei ollut tuota asiaa satuttamassa enkä tiedä miten olisin reagoinut vai olisinko edes??
Onko tiedossa voisitteko milloin yrittää? Vai ettekö ollenkaan?
En tiedä muita keinoja kuin yritä tehdä jotain mistä nautit, että edes hetkeksi unohtaisit. :hug:

 

["a.p"]

No ainakin tiedän miltä tuntuu vauvakuume, joka sattuu jo fyysisestikin. Vauvan saaminen oli ainoa lääke, en saanut sitä hellittämään kuin muutamaksi päiväksi. Tuttavapiirissä ei paljoa vauvoja kyllä syntynyt silloin, joten ei ollut tuota asiaa satuttamassa enkä tiedä miten olisin reagoinut vai olisinko edes??
Onko tiedossa voisitteko milloin yrittää? Vai ettekö ollenkaan?
En tiedä muita keinoja kuin yritä tehdä jotain mistä nautit, että edes hetkeksi unohtaisit. :hug:

Joskus voimme alkaa yrittämään, kunhan käyn läpi vielä kolme leikkausta ennen sitä.. Onneksi kaksi niistä on pienempiä.

Ei vaan jaksaisi enää odottaa..

 

[tiiru]

[QUOTE="a.p";25600201]Joskus voimme alkaa yrittämään, kunhan käyn läpi vielä kolme leikkausta ennen sitä.. Onneksi kaksi niistä on pienempiä.

Ei vaan jaksaisi enää odottaa..[/QUOTE]

Okei, eli hyvä lääke olisi saada aika kulumaan mahd nopeasti. Rajoittuuko tekemiset paljonkin sairauden takia? Voisitteko esim lähteä matkoille tai mistä ikinä pidättekään?

 

["a.p"]

Okei, eli hyvä lääke olisi saada aika kulumaan mahd nopeasti. Rajoittuuko tekemiset paljonkin sairauden takia? Voisitteko esim lähteä matkoille tai mistä ikinä pidättekään?

Rajoittaa liikkumista aika paljon tällä hetkellä vielä. En pysty olemaan työelämässä vielä. Eli päivät olen kotona vain, mies on paljon töissä. Kotona yritän vähän jumpata ja keksiä jotain tekemistä. Tykkään lukea, siinä saa hieman ajatuksia muualle.

Tuntuu tyhmältä kun ruokaa laittaessakin tulee mieleen miten olisi kiva kun olisi lapsi mukana touhuissa. Pyykkiä laittaessa tulee mieleen miten olisi kiva viikata pieniä vaatteita..

Kuulostan varmaan hullulta?

 

[tiiru]

[QUOTE="a.p";25600263]Rajoittaa liikkumista aika paljon tällä hetkellä vielä. En pysty olemaan työelämässä vielä. Eli päivät olen kotona vain, mies on paljon töissä. Kotona yritän vähän jumpata ja keksiä jotain tekemistä. Tykkään lukea, siinä saa hieman ajatuksia muualle.

Tuntuu tyhmältä kun ruokaa laittaessakin tulee mieleen miten olisi kiva kun olisi lapsi mukana touhuissa. Pyykkiä laittaessa tulee mieleen miten olisi kiva viikata pieniä vaatteita..

Kuulostan varmaan hullulta?[/QUOTE]

Voi ei, tuo on paha. Sulla on selvästi liikaa aikaa miettiä tätä asiaa. Ei kuulosta hullulta vaan ihan luonnolliselta. Ala seuraamaan jotain uutta hömppäsarjaa ja vuokraa ne kaikki. Hmm mitäs muuta, KAIKKEA mistä nautit ja joka vie ajatukset pois. Lukeminen on kyllä hyvä, lisää kirjoja pinoon vaan! Kaikkea hyvää sinulle!:hug:

 

[tiktop]

Ei kuulosta hullulta. Itse surin kanssa useamman vuoden ja lopulta aloin itkeä kuultuani läheisten vauva uutisia. Nyt en malttaisi odottaa nyyttiä syliin. Vauvan kaipuu on jotain aivan kauheaa ja siihen ei tahdo mikään auttaa. Mä keräsin lopulta jo kirppareilta ja kaupoista tarvikkeita vauvaa varten kun en vaan jaksanut odottaa.

 

["a.p"]

Voi ei, tuo on paha. Sulla on selvästi liikaa aikaa miettiä tätä asiaa. Ei kuulosta hullulta vaan ihan luonnolliselta. Ala seuraamaan jotain uutta hömppäsarjaa ja vuokraa ne kaikki. Hmm mitäs muuta, KAIKKEA mistä nautit ja joka vie ajatukset pois. Lukeminen on kyllä hyvä, lisää kirjoja pinoon vaan! Kaikkea hyvää sinulle!:hug:

Kiitos.. Greyn anatomiaa olen ostellut, niihin olen jäänyt koukkuun Se on yksi keino saada ajatuksia muualle..

ehkäpä tämä tästä..

 

["a.p"]

Ei kuulosta hullulta. Itse surin kanssa useamman vuoden ja lopulta aloin itkeä kuultuani läheisten vauva uutisia. Nyt en malttaisi odottaa nyyttiä syliin. Vauvan kaipuu on jotain aivan kauheaa ja siihen ei tahdo mikään auttaa. Mä keräsin lopulta jo kirppareilta ja kaupoista tarvikkeita vauvaa varten kun en vaan jaksanut odottaa.

On lohdullista kuulla että muillakin on samanlaisia tunteita..

 

["viekku"]

Aika paljon samoja tunteita oli minullakin. Yritimme 3 vuotta vauvaa, välissä oli pari pahempaa romahdusta. Tuntu että sama minne katsoi, niin joka puolella oli vauvamasua. Ajatuksiin hiipi lopulta se, että olen huono ihminen kun minulle ei suoda vauvaa, olen varmasti joskus tehnyt jotain pahaa että minua rangaistaan lapsettomuudella. Välillä oli päiviä, etten edes noussut sängystä ylös.
Lopulta päästiin jonoon IVF-hoitoja varten, ja ennekuin aika IVF:ään ennätti tipahtaa postiluukusta, huomattiin että olenkin raskaana. :O Tuossa tuo tuhisee päikkäreitä tuo esikoinen ja toisen on määrä syntyä kahden kuukauden päästä. Uskon että kaikelle on aikansa, olen itse jo 35, esikoinen pikkasen päältä vuoden. Sinullekin tulee vauva, uskon näin. Nyt tekee kipeää, tekee varmasti vielä jonkin aikaa. Mutta jos edes yhtään tämä oma stoorini lohduttaa, niin hyvä. Ja muista, että välillä pitää saada romahtaa ja itkeä. Se itseasiassa auttaa, ainakin mua autto. Katse eteenpäin, ja anna itsellesi lupa tuntea sen mitä tunnet.

 

["a.p"]

[QUOTE="viekku";25600392]Aika paljon samoja tunteita oli minullakin. Yritimme 3 vuotta vauvaa, välissä oli pari pahempaa romahdusta. Tuntu että sama minne katsoi, niin joka puolella oli vauvamasua. Ajatuksiin hiipi lopulta se, että olen huono ihminen kun minulle ei suoda vauvaa, olen varmasti joskus tehnyt jotain pahaa että minua rangaistaan lapsettomuudella. Välillä oli päiviä, etten edes noussut sängystä ylös.
Lopulta päästiin jonoon IVF-hoitoja varten, ja ennekuin aika IVF:ään ennätti tipahtaa postiluukusta, huomattiin että olenkin raskaana. :O Tuossa tuo tuhisee päikkäreitä tuo esikoinen ja toisen on määrä syntyä kahden kuukauden päästä. Uskon että kaikelle on aikansa, olen itse jo 35, esikoinen pikkasen päältä vuoden. Sinullekin tulee vauva, uskon näin. Nyt tekee kipeää, tekee varmasti vielä jonkin aikaa. Mutta jos edes yhtään tämä oma stoorini lohduttaa, niin hyvä. Ja muista, että välillä pitää saada romahtaa ja itkeä. Se itseasiassa auttaa, ainakin mua autto. Katse eteenpäin, ja anna itsellesi lupa tuntea sen mitä tunnet.[/QUOTE]

Kiitos. Välillä on tunne että olen tyhmä kun suren. Välillä pelkään että mieheni ei ymmärrä minua kun meinaan alkaa itkemään jokaisesta vauvauutisesta. Vaikka hänkin on jo sanonut että on kohtalon ivaa että usea tuttu ilmoittelee vauvauutisia juuri nyt.

 

[Cherry Maua]

Mulla oli valtavan kipeä vauvakuume jo 16-vuotiaasta asti. Kun sitten 18-vuotiaana löysin miehen, jonka kanssa menin naimisiin, sain 3 vuotta yrittää puhua miestä ympäri vauvan hankkimiseen. Vauvakuume tuntui ihan fyysisenä kipuna sydänalassa. Ja kun lapsettomuushoitojen jälkeen vihdoin raskauduin, voi sitä onnea! Huoli mahdollisesta keskenmenosta rv 8, kun alin vuotaa verta...jännitys pysyykö pikkuinen matkassa vai ei.

Nyt kun tuo esikoinen on 15 vuotias, niin yhtä kipeää tekee sydänalassa kun hän huutaa aikuistumisen tuskassaan "Miksi edes koskaan synnytit minut?!" Kun vastaan, halusin niin kovasti saada vauvan ja olin onnellinen hänestä, saan vastaukseksi "Niin, sinä halusit minut synnyttää, mutta minä en olisi halunnut syntyä!":'(

Ohimenevää, toivon....

Jaksamista sulle odotusta odottaessasi:hug:

 

["viekku"]

[QUOTE="a.p";25600437]Kiitos. Välillä on tunne että olen tyhmä kun suren. Välillä pelkään että mieheni ei ymmärrä minua kun meinaan alkaa itkemään jokaisesta vauvauutisesta. Vaikka hänkin on jo sanonut että on kohtalon ivaa että usea tuttu ilmoittelee vauvauutisia juuri nyt.[/QUOTE]

Miehillä on yleensä eri suhtautuminen tähän asiaan. Tottakai, kun eipä heillä ole mahdollisuutta kantaa vauvaa masussa niinkuin meillä. Kuitenkin ihanaa että miehesikin on huomannut itsessään sen kaipuun.
Älä pode huonoa omaatuntoa kun itku tulee. Itkun pitää nyt saada tulla, ja jossain vaiheessa ne kyyneleet ovat niitä onnenkyyneleitä. Sitten mieskin itkee ja ymmärtää viimeistään silloin, miksi.

 

[Heartless Bitch]

Sä tarvitset sisältöä elämään. Mikä tahansa varmaan kävisi siihen tarkoitukseen. Tee vaikka pari listaa. Eka mihin laitat kaikenlaiset asiat mitkä sua kiinnostaa ja mitä pystyt nykyisessä tilanteessa tekemään, kokeile uusia ruokaohjeita, kuluta aikaa netissä etsien superhalpoja ostoksia huutiksessa tai ebayssa, opettele soittamaan kitaraa, lue, katsele elokuvia ja sarjoja, ala harrastamaan valokuvausta, tai mitä ikinä keksit tehdä. Toiseen listaan sä voit laittaa asioita, mitkä liittyy siihen vauvakuumeiluun, esim. tee erilaisten vaunujen tai muiden tarvikkeiden vertailua, ota selvää mitä voit jo etukäteen tehdä valmistaaksesi itseäsi raskautta varten, suunnittele raskausajan terveellisiä elämäntapoja, ostele vauvanvaatteita, lue asiantuntijoiden ajatuksia lastenkasvatuksesta, ala virkkaamaan tai neulomaan lapsellesi peittoa tai pienenpieniä tossuja, tms.

Luulisin, että jos yrittää koko ajan olla ajattelematta jotain asiaa, niin se ei ikinä oikein onnistu, joten silloin tällöin kannattaa hukuttaa itsensä siihen ihan täysin. Kaipauksen ja tuskan alta ehkä löytyy jotain positiivisempia tunteita, koska tulevaisuudessa näkyy kuitenkin valoa.

Toivotan jaksamista sulle.