Kun vastaus ei kelpaa

[Neuvoton]

Miehelläni on inhottava tapa kysyä joku kysymys, ja sitten kun vastaan siihen niin hän suuttuu. Käsittämätöntä että hän ensin ottaa asian itse puheeksi ja sitten suuttuu kun vastaan siihen, miksi sitten edes kysyy jos ei vastaus kelpaa? Kyse on vielä yleensä aivan mitättömistä asioista, tuntuu että hän tahallaan hakee syytä suuttua minulle. Taas äsken kävi niin, en osannut hänen mielestään vastata kysymykseen "oikein", nyt murjottaa toisessa huoneessa. Hänhän käyttäytyy kuin teini-ikäinen vaikka ikää on jo yli 30!! Uskomatonta!!

 

[neuvollinen]

Osta sivistyssanakirja. Tivaa joka päivä jokin vaikeampi suomalainen sivistyssana, kysy häneltä, mitä se tarkoittaa. Jos oikeaa vastausta ei löydy, paiskot ovia, huudat ja heittelet astioita seinään. Kuukauden kun jatkat, mies joko tajuaa pointin tai on muuttanut pois.Ongelmasi on ratkennut.

 

[hyvä neuvo]

Osta sivistyssanakirja. Tivaa joka päivä jokin vaikeampi suomalainen sivistyssana, kysy häneltä, mitä se tarkoittaa. Jos oikeaa vastausta ei löydy, paiskot ovia, huudat ja heittelet astioita seinään. Kuukauden kun jatkat, mies joko tajuaa pointin tai on muuttanut pois.Ongelmasi on ratkennut.

Onpa hyvä neuvo. Vaikeuskerrointa voisi lisätä piilottamalla sivistyssanakirjan ja tehdä eston googleen ja kirjastoon.

 

[Idotea]

Siis mitä hän kyselee? "Mikä on Filippiinien pääkaupunki?" vai "Tykkäätkö enemmän kokiksesta vai pepsistä?" vai "Onko pettäminen mielestäsi ok?" En nyt oikein tajunnut. Ensimmäisessä tapauksessa on aika vaikea ymmärtää jos hän suuttuu vastauksesta, viimeisessä ei niin vaikea...

Mitä jos yrittäisit vaikka puhua asiasta hänen kanssaan? Mihin hän pyrkii?

 

[Madonna]

Aikoinani (80-luvun lopulla) törmäsin tuollaiseen asiaan,
mutta silloin Mies oli se joka väitti, että "naisilla on tapana kysellä kaiken maailman asioita,
ja vastasi niihin miten tahansa, niin vastaus on aina väärä".
Se oli miesten tapa syyttää naisia "akkamaisesta käytöksestä".

Olisiko nyt löytynyt mies, joka todistaa, että mieskin voi olla "akkamainen"?

 

[kompromissejä]

Jospa vastaisit hänelle, että en tiedä, mutta kultaseni "kilauta kaverille", eli pyydä häntä syöttämään Goolelle hakusanaksi häntä askarruttava kysymys. Näin ei pääse syntymään turhia riitoja.

"Hiekkalaatikkokiusaaminen". Usein käy niin, että kun lapset leikkivät hiekkalaatikolla, niin joku lapsista suuttuu jostakin ja alkaa kiukuttelemaan "minä otan nukkeni. ämpärini, lapioni, autoni pois, enkä koskaan enään leiki sinun kanssasi , koska et tee niinkuin minä tahdon,-meidän isä on vahvempi, kuin teidän isä, ja meillä on parempi auto kuin teillä".

Minusta Saarioisten ruokamainoksessa, jossa lapset väittelevä hiekkalaatikolla, kenenkä äiti tekee parasta ruokaa- "Meidän äiti tekee parempaa ruokaa, kuin teidän äiti. -Kisan voittaa se ihana pikkutyttö joka toteaa, mutta meidämpäs äiti tekee ruokaa kaikkien teidän äideille" ja kaikki lapset hiljenee, on oiva esimerkki "hiekkalaatikkoväittelystä", jota monet harrastavat vielä aikuisenakin. Heillä kasvu ja kehitys on jäänyt "hiekkalaatikkotasolle".

Googlen haulla >transaktioanalyysi< löytyy ihan mielenkiintoisia aiheita, kuten Eric Berne -transaktioanalyysi, -Suomen Finta Ry tranaskitioanalyysi, -Kehittyvä vanhemmuus ym mielenkiintoisia näkemyksiä ihmisten välisiin vuorovaikutuskäyttäytymisiin liittyvistä kommunikaatio-ongelmista.

Eric Bernen transaktioanalyysissä tarkastellaan ihmisen käyttäytymistä erilaisissa vuorvaikutustilanteissa. Me itsekukin olemme tallentaneet henkilökotaisen tietsikkamme keskusmuistiin, eli aivoihimme jo kohdussa, sekä syntymämme jälkeen, kaiken näkemämme, kuulemamme ja kokemamme. Olennaisinta ja tärkeintä on se, mitä sinne tietsikkamme keskusmuistiin on tallentunut. Tämä on se pääoma ja malli, joka meillä on käytettävissämme, jota voimme tietysti kyseenalaistaa ja jalostaa koko elämämme ajan.

Eric Bernen transaktioanalyysi lähtee siitä teoriasta, että meissä kaikissa on Vanhempi minä, -Aikuinen minä, -ja Lapsi minä. Olennaista on se että ymmärrämme, tiedostamme ja kontrolloimme käyttäytymistämme, ettemme päästä suustamme "sammakoita", joita joudumme ehkä katumaan.
On helppo ymmärtää tämä Bernen teoria, ajattelemalla ihmisten välistä vuorovaikutuskäyttäytymistä. Jos tiedostamme toimimmeko "Aina oikessa olevan Vanhemman" - "Kiukuttelevan Lapsen" , -"Vai kypsän taspainoisen Aikuisen tavoin".

Kaikki ne, jotka jaksoivat lukea kirjoituksen loppuun saakka saavat palkinnoksi linkin "Kotkansydän" sivustolle, jossa löytyy paljon mielenkiintoisia ja viisaita ajatuksia.
http://www.healigeagle.net/indexfi.html

Muistakaa olla kilttejä, sillä tontut kurkistelee jo ikkunoista.

 

[ap]

Siis mitä hän kyselee? "Mikä on Filippiinien pääkaupunki?" vai "Tykkäätkö enemmän kokiksesta vai pepsistä?" vai "Onko pettäminen mielestäsi ok?" En nyt oikein tajunnut. Ensimmäisessä tapauksessa on aika vaikea ymmärtää jos hän suuttuu vastauksesta, viimeisessä ei niin vaikea...

Mitä jos yrittäisit vaikka puhua asiasta hänen kanssaan? Mihin hän pyrkii?

Esimerkki: mies näyttää lappua jolle on kirjoitettu jotain käsin, mutta ei minun käsialallani. Kysyy: haluatko säilyttää tämän? Vastaan: ei ole minun kirjoittamani (=en tarvitse sitä). Mies suuttuu: eikö voi vastata suoraan juu tai ei?!?! Miten minä voin muka määrätä mikä toisen kirjoittama lappu on tärkeä ja mikä ei?

Toinen esimerkki: Otetaanko pullaa a vai b? Vastaus: kumpikin käy (koska todellakin ei minulle ole mitään väliä enkä pahemmin edes välitä pullasta, kysyjä saa päättää koska itse otti asian puheeksi ja haluaa sitä pullaa). Mies suuttuu koska en sanonut suoraan a tai b (kamala tuska kun joutuu itse päättämään?).

Kolmas esimerkki: mies ei ollut tehnyt asiaa jonka lupasi tehdä koska oli kiireinen, en ollut asiasta vihainen lainkaan koska kyseessä ei ollut niin tärkeä asia. Hän otti itse asian puheeksi illalla ja pyyteli anteeksi. Vastasin hyvin nätisti että ei se haittaa mitään, mutta voisi olla fiksua olla lupailematta asioita joista tietää etukäteen ettei niitä ehdi tehdä. No suuttui tietysti vaikka itse oli ottanut asian puheeksi, itse olin melkein unohtanut jo koko jutun. Olisi varmaan pitänyt vaan hyssytellä ja antaa se käsitys ettei lupauksia tarvi pitää.

Tämmöisiä ihme juttuja tulee vastaan vähän väliä. Menee kyllä nopeasti ohi ja tietää itsekin olevansa hieman kohtuuton, pyytää yleensä aina anteeksi jälkeenpäin, mutta kieltämättä rasittaahan se suhdetta tuollainen tyhjästä räjähtely.

 

[Jaakko]

Jos kysytään, että otetaanko pullaa ja mieli tekisi jotain muuta...

 

[vaimoke]

Siis mitä hän kyselee? "Mikä on Filippiinien pääkaupunki?" vai "Tykkäätkö enemmän kokiksesta vai pepsistä?" vai "Onko pettäminen mielestäsi ok?" En nyt oikein tajunnut. Ensimmäisessä tapauksessa on aika vaikea ymmärtää jos hän suuttuu vastauksesta, viimeisessä ei niin vaikea...

Mitä jos yrittäisit vaikka puhua asiasta hänen kanssaan? Mihin hän pyrkii?

Esimerkki: mies näyttää lappua jolle on kirjoitettu jotain käsin, mutta ei minun käsialallani. Kysyy: haluatko säilyttää tämän? Vastaan: ei ole minun kirjoittamani (=en tarvitse sitä). Mies suuttuu: eikö voi vastata suoraan juu tai ei?!?! Miten minä voin muka määrätä mikä toisen kirjoittama lappu on tärkeä ja mikä ei?

Toinen esimerkki: Otetaanko pullaa a vai b? Vastaus: kumpikin käy (koska todellakin ei minulle ole mitään väliä enkä pahemmin edes välitä pullasta, kysyjä saa päättää koska itse otti asian puheeksi ja haluaa sitä pullaa). Mies suuttuu koska en sanonut suoraan a tai b (kamala tuska kun joutuu itse päättämään?).

Kolmas esimerkki: mies ei ollut tehnyt asiaa jonka lupasi tehdä koska oli kiireinen, en ollut asiasta vihainen lainkaan koska kyseessä ei ollut niin tärkeä asia. Hän otti itse asian puheeksi illalla ja pyyteli anteeksi. Vastasin hyvin nätisti että ei se haittaa mitään, mutta voisi olla fiksua olla lupailematta asioita joista tietää etukäteen ettei niitä ehdi tehdä. No suuttui tietysti vaikka itse oli ottanut asian puheeksi, itse olin melkein unohtanut jo koko jutun. Olisi varmaan pitänyt vaan hyssytellä ja antaa se käsitys ettei lupauksia tarvi pitää.

Tämmöisiä ihme juttuja tulee vastaan vähän väliä. Menee kyllä nopeasti ohi ja tietää itsekin olevansa hieman kohtuuton, pyytää yleensä aina anteeksi jälkeenpäin, mutta kieltämättä rasittaahan se suhdetta tuollainen tyhjästä räjähtely.

Öh, jos minulle vastaisit kysymyksiini noin kun olet vastaillut miehellesi niin kyllä minuakin harmittaisi (ja olen kuitenkin nainen), varsinkin tuo ensimmäinen esimerkki "haluatko säilyttää tämän?" "ei ole minun käsialaani"... Eihän se ole edes vastaus kysymykseen, mistä ihmeestä tuosta pitäisi päätellä haluatko säilyttää sen vai et?? Ja jos kysytään haluatko pullaa a vai b, niin todella ärsyttävää on vastata kumpikin käy, koska silloin pistät tarjoajan päättämään puolestasi, lisäksi noissa tilanteissa usein käy niin, että se valittu pulla ei olekkaan oikea...

 

[ap]

Öh, jos minulle vastaisit kysymyksiini noin kun olet vastaillut miehellesi niin kyllä minuakin harmittaisi (ja olen kuitenkin nainen), varsinkin tuo ensimmäinen esimerkki "haluatko säilyttää tämän?" "ei ole minun käsialaani"... Eihän se ole edes vastaus kysymykseen, mistä ihmeestä tuosta pitäisi päätellä haluatko säilyttää sen vai et?? Ja jos kysytään haluatko pullaa a vai b, niin todella ärsyttävää on vastata kumpikin käy, koska silloin pistät tarjoajan päättämään puolestasi, lisäksi noissa tilanteissa usein käy niin, että se valittu pulla ei olekkaan oikea...

Mies halusi ostaa pullaa koska HÄN halusi pullaa, eli minun olisi pitänyt päättää hänen puolestaan. Ja tosi on, jos olisin päättänyt, valintani ei olisi kelvannut. Siitäkin on kokemusta. Jos vastaan suoraan, hän tekee juuri päinvastoin kun mitä olen sanonut (vaikka ensin kysyy minulta miten tehdään), jos vastaan epämääräisesti, suuttuu. Eli vastaan miten suoraan tahansa, tai kierrellen, tai jotain siltä väliltä, mikään vastaus ei kelpaa, sehän tässä olikin pointtina.

Tuosta käsialajutusta: jos sinulta kysytään että haluatko säilyttää tavaran A, vastaat että se ei ole minun, niin eikö se silloin tarkoita juuri sitä: se ei ole minun eli en voi päättää asiaa? Se on ihan asiallinen vastaus, ei tuossa tapauksessa voi vastata kyllä tai ei niinkuin kuulemma olisi pitänyt.

 

[putkiaivo]

Tuosta käsialajutusta: jos sinulta kysytään että haluatko säilyttää tavaran A, vastaat että se ei ole minun, niin eikö se silloin tarkoita juuri sitä: se ei ole minun eli en voi päättää asiaa? Se on ihan asiallinen vastaus, ei tuossa tapauksessa voi vastata kyllä tai ei niinkuin kuulemma olisi pitänyt.

Miehet on putkiaivoja. Ei ne osaa vetää johtopäätöksiä siitä, että on sun käsialalla kirjoitettu -> et halua säilyttää. Miehet vaan menee sekaisin, että mitä ihmettä se muija nyt tarkoittaa

 

[Idotea]

Hmh, taidan minäkin olla miehen aivoilla varustettu... Tai sitten olen vain samanlainen kuin sinun miehesi.

Jos minulle vastaat "Ei ole minun käsialaani" niin kyllä minäkin vastaan "Niin? En minä sitä kysynyt. Kysyin että HALUATKO SÄILYTTÄÄ sen?" Vastaa kysymykseen niin, ettei jää tulkinnanvaraa. Miten ihmeessä käsiala liittyy siihen, tarvitsetko lappua?

Pullakysymykseen voi vastata "En mä halua pullaa, ota vaan itsellesi mitä haluat".

Ja siihen lupaamisjuttuun voisi vaan sanoa "No ei sillä ole niin kiire, mutta olisi kiva jos tekisit sen jossain vaiheessa." Kyllä se mies itsekin tietää ettei ole pitänyt lupausta, juuri siksihän mies pyysi anteeksi. Vastauksesi kuullostaa siltä, että olet kuitenkin vihainen toisen unohduksesta vaikka hän pyysi anteeksi ja sanoit ettei se haittaa.

 

[Vastaajavaimo1970]

Pakko myös naisena vastata että ehkä nämä esimerkkisi olivat huonoja mutta minä olen samaa mieltä että vastaukset jättivät kyllä toivomisen varaa.

"Ei ole minun käsialaani" ei ole vastaus säilytykseen. Voisihan sinulla olla kaverisi kirjoittama lappu jonka haluat säilyttää.

"Kumpikin käy" (pullaa vai ei). Siihenkin voi täsmentää että osta itsellesi jos haluat, minä en tarvitse. Tässä kohtaa voisin kyllä ajatella että yleinen tyylisi vastata kysymyksen vierestä saa miehen herkäksi kaikkiin vastauksiisi. Eli jos normaalisti vastaisit täsmällisemmin esitettyyn kysymykseen, ei "kumpikin käy" olisi skaalassa niin punaisella kuin nyt.

"fiksua olla lupailematta asioita" on minusta täysin tarpeeton lisäys. Miehesi pahoittelee virhettään ja sinä niittaat vielä päälle että äläs lupaile jos et niitä pidä. Miehesi käyttäytyi ystävällisesti ja sinä vastasit karttakepillä sormille.

Että näin.

 

[ap]

Selvä, en siis osaa vastata oikein niinkuin jo todettu, täytyypä yrittää parantaa tapani...

 

[oke]

Kyllä ap:n vastaukset vaikuttaa näsäviisailta ja tuo viimeinen varsinkin ällöttävän opettavaiselta. Eli katso peiliin, kuten niskojasi nakellen jo aioitkin.

 

[Hmm]

Vaikea tässä on ulkopuolisena sanoa, millä äänenpainolla vastaukset on annettu vai onko niin, että AP ei tajua kuulostavansa näsäviisaalta, kun taas mies kokee ne näsäilynä. Joka tapauksessa minusta ongelma on kuitenkin kommunikoinnissa. Jos mies hermostuu AP:n vastauksesta, niin ratkaisu ei ole mököttäminen, vaan se, että sanoo silloin suoraan, että hänen vastauksensa ärsyttää. Kun tilanteen käsittelee samantien rakentavasti huutamatta ja ovia paiskomatta, niin sen voi päättää anteeksipyyntöön ja halaukseen. Oliskohan niin, että sekä AP:llä että hänen miehellään olisi vielä opeteltavaa kommunikoinnista?

 

[KK]

Tosi pimeeltä kuulostaa ap:n äijä. Tai sitten se on aikaisemmassa suhteessa tottunut johonkin pirttihirmumuijaan, joka päättää kaikesta ja jolta kysymättä ei saa päättää pienintäkään asiaa.

Vastaisin itse ihan samalla tavalla kysymyksiin joita ap luetteli. Jos asia ei kiinnosta itseä tai sillä ei ole mitään merkitystä, niin miksi hemmetissä pitäisi ottaa kantaa joka pikkutyhmään asiaan. Äijä yrittää vaan sysätä tylsiä jokapäiväisiä päätöksiä naiselle tyyliin "mitä tänään syödään".

Tai sitten äijä on vain tympiintynyt sinuun ja yrittää saada tahallaan riitaa aikaiseksi. Jos olet liian lepsu etkä ota kantaa mihinkään asiaan tai sano mielipidettäsi, voi olla vaikeaa kunnioittaa sinua. Mutta tämä koskee vain vähän tärkeämpiä asioita kuin pullaa..

 

[Zii]

Tottahan se on, että jos haluaa tulkita toisen kysymyksen tai vastauksen tai minkä tahansa sanomisen väärin, niin sehän onnistuu. Ja helposti. Jos mieheni sanoo, että näytän tänään kauniilta, voin loukkaantua tyyliin "ai jaa, eilen en sit näyttänyt, vai?". Jos sanon miehelleni, että harmi, ettei meillä ole yhtään piimää, hän ottaa itseensä ja kivahtaa: "Anteeks nyt vaan, etten tajunnut sitäkin ostaa. Mun vika taas." Meiltähän tämä käy. Tahallaan väärin ymmärtäminen ja pahantahtoinen tulkinta onnistuu missä ja milloin vain. Kokeilkaa vaikka.

 

[Ihanalila]

Just noin se menee ja kun teemme tätä vielä lapsillekin. Annamme jatkuvaa kaksoisviestiä. Äiti kysyy lapselta, tahtooko lapsi siniset vai vihreät äidin ostamat housut. Lapsi sanoo, että tahtoo vihreät ja äiti siihen, että et sitten tykkää lainkaan noista sinisistä.
Tämä on ikävä kaksoisviesti.
Pitää ottaa vastatessaan myös huomioon, että viestinnästämme vain 5-7% on sanallista viestintää.Voi ilmaista öykkäröinriä muullakin tavoin kuin vastaamalla, ettei ole sinun käsialaa. Minusta tuo esimerkki on alentuvasta ylivallastasi kertova vastaus. Ymmärrän miestäsi paremmin kuin sinua. Tarkistamisen varaa?

 

[Kummallista]

Voi ilmaista öykkäröinriä muullakin tavoin kuin vastaamalla, ettei ole sinun käsialaa. Minusta tuo esimerkki on alentuvasta ylivallastasi kertova vastaus. Ymmärrän miestäsi paremmin kuin sinua. Tarkistamisen varaa?

Onkohan tuo lila nyt niin ihana, ainakaan teksteistä päätellen?
Tsykoloogisesti ottaen mikä sinä olet arvioimaan Ziitä "alentuvasta ylivallasta"?