Kun uusi vauva tulee taloon...

Kertokaa hyvät kanssasisaret, kuinka alle 2v esikoisenne on suhtautunut pienempään sisarukseen?
Meillä tyttö nyt 1v6kk ja juhannuksena ehkä jo isosisko. Jänskättää hiukan, miten sopeutuu uuteen tilanteeseen! Puolitoistavuotiasta on kait turha suuremmin valmistella tulevaan, koska on vielä niin pieni odottaakseen sisarusta :/ Vauvasta ollaan kyllä puhuttu ja näytetty vauvan tavaroita, pinnasänkyä ym, mutta neitille tuntuu olevan vielä aivan sama puhunko vauvasta vai lentokoneesta....
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia, miten äiti on suostuttu jakamaan ilman traumoja tai traumojen kanssa! Niin ja vinkit, joiden avulla esikoinen sopeutuisi paremmin ovat enemmän kuin tervetulleita!

 

Meidän tyttö oli 1v11kk kun saimme pojan.Tyttö oli aika mustis ja itkuinen kun tulimme vauvan kanssa kotiin.Kannattaa antaa tytön osallistua vauvan hoitoon.Esim.tuoda vauvalle vaippoja tai tuttia.Lisäksi kannattaa leikkiä ja touhuta tytön kanssa aina kun mahdollista ja on aikaa niin että lapsi tuntee olevansa yhtä tärkeä kun ennenkin.

 

Meillä esikoinen oli 2v2kk, kun pikkusisko syntyi. Mustasukkaisuus alkoi vasta, kun sisko rupesi liikkumaan eli valtasi enemmän reviiriä. Keskimmäinen oli vasta 1v3kk, kun kuopus syntyi. Pientä mustasukkaisuutta oli, kun imetin, mutta vauvaa kohtaan ei vielä tänäkään päivänä ole mitään vakavampaa terroria kohdistunut. Joskus on mennyt tönäsemään syöttötuolissa istuvaa pikkusiskoa, kun olisi itse siihen halunnut. Niin ja välillä tuo lattialla ryömivä mittarimato tahtoo jäädä tuon nyt parivuotiaan "alle"... Silmät pitää olla selässäkin. :/

 

mulla oli tyttö 1v5kk, kun veli syntyi, ja siitä alkoi HELVETTI, sisko yritti tukehduttaa, lyödä, hypätä päälle, tiputtaa sitteristä/vaunuista, ja koska olin yksin, ja veli sairaalloinen ja huusi aina, ei jäänyt aikaa tytölle, ja tilanne jatkuu vieläkin, tyttö 12v, veli 10 ja puol, onneksi osaa jo puolustautua.

 

Meillä tytöillä ikäeroa 1 v. ja 4 kk. Ihan kivasti on menny, hurjin muutos vanhemmalla tuli, kun huomasi, että eihän tuo vauva lähdekään enää ollenkaan takasin sinne, mistä tuli... Silloin siis alkoivat kiukuttelu, äittely, tappelu, riehuminen... Pikkusiskoa kohtaan alkoivat läpsimiset, tönimiset, repimiset, puremiset suunnilleen niitä aikoja, kun tämä rupesi liikkumaan ja tunkeutumaan isomman leikkeihin. Ja homma jatkuu edelleen, toki välillä halitaan, hoidetaan, leikitään, pidetään hyvänä ja suukotellaan. Mutta kun se pienemmän huudattaminen alkaa yleensä jo heti kun aamulla silmät auki saa...
Että semmosta. Pitkää pinnaa vaan...

 

meillä oli tyttö 1v5kk kun poika tuli kotiin..
sairaalassa vierasti minua!!!!
kotona kurkki vauvaa innoissaan,toi vaippoja minulle ja oli muutenkin mukana.
voin rehellisesti sanoa ettei meillä mustasukkaisuutta ole vieläkään,ja poika nyt 1v2kk,tyttö syyskuussa 3v.
ovat kuin paita ja peppu,aina yhdessä ja halailemassa,tosi suloisia
meillä sitten päästiin näin helpolla,
tyttö ei edes ole leluistaan mustis vaikka veikka niillä leikkii,vaan antaa pojulle lelut mitkä poika haluaa ja on muutenkin melkein liian kiltti

 

Mua jännittää kans miten esikoispoikamme suhtautuu uuteen tulokkaaseen. On silloin noin 2 v ja 4 kk. Nyt ainakin "hoitaa" vauvaa masussa, puhuu siitä, on kantanut pehmolelunsa yhtä koiraa lukuunottamatta vauvan sänkyyn jne. Saa tiedä miten mieli muuttuu... =)

 

\

mulla oli tyttö 1v5kk, kun veli syntyi, ja siitä alkoi HELVETTI, sisko yritti tukehduttaa, lyödä, hypätä päälle, tiputtaa sitteristä/vaunuista, ja koska olin yksin, ja veli sairaalloinen ja huusi aina, ei jäänyt aikaa tytölle, ja tilanne jatkuu vieläkin, tyttö 12v, veli 10 ja puol, onneksi osaa jo puolustautua.

Huh huh,oliskohan kasvatuksessa jotain vikaa eihän lapsi voi olla noin riiviö?

 

ei siinä kasvatuksessa tartte olla mitään "vikaa" yleensä eikoiselle on vaan kova pala kun ei olekaan enää kaikkien silmäterä ja äiti ja isä ei heti aina kerkee vastaamaan pyyntöihin....

eli toiset lapset kokevat uuden sisaruksen tulon kovempana kuin toiset... se on ihan jo luonteen sanelemia piirteitäkin.
ja alle 2v lapsi ei aina ymmärrä omia rajojaan ja et toista voi kovastikkin sattua just esim. lyönti... kun pieni lapsi ei hallitse vielä voimiaan ja tunteen purkauksiaan...
voimia jokaiselle tulevalle ja jo oleville äideille...

 

Meillä esikoinen oli 1v8kk, kun seuraava syntyi ja meillä ei kyllä koskaan tullut erityistä mustasukkaisuutta esiin. En tiedä, menikö kaikki sitten poikkeuksellisen hyvin, kun näitä muita juttuja lukee...
Erityistä mustasukkaisuutta ei tullut edes siinä vaiheessa, kun pienempi alkoi liikkua tms.

Esikko otti pienemmän heti "omakseen" ja alusta asti oli huolehtiva iso-sisko ja on sitä edelleen vuosia myöhemmin!

Annoimmekin tytön osallistua alusta asti pienemmän hoitoon ihan niin paljon kuin hän vain osasi ja halusi, vaikka joittenkin sukulaisten mielestä häntä olisi pitänyt kieltää paijaamasta ja koskemasta vauvaan! Tyttö myös monesti esim. imetti omia nukkevauvojaan vieressä, kun minäkin vauvaa. =) Ja me annoimme tytölle niin paljon omaa huomiota kuin mahdollista.

Eikä mitään mustasukkaisuuspuuskia ole ollut sitten seuraavillakaan kerroilla ikäerosta riippumatta. Kaikki lapset on erilaisia ja käsittelee asioita erilailla, eikä etukäteen kannata ainakaan murehtia!

 

meillä esikoispoika oli 1v.7kk kun tuli kuopuspoika taloon. Ei mitään mustasukkaisuusjuttuja, on paljon nämä jutut lapsen omasta luonteesta kiinni. Nyt kun vauva on pian 7kk ja osaa ryömiä, ovat pojat keksineet leikkejä yhdessä ym. eikä vieläkään ole mustisjuttuja. On vain noita omien lelujen puolustamista ja kovakouraista leikkiä, kun ei esikoinen ymmärrä että pieneen voi sattua. Mutta mitään en mustasukkaisuuden aiheuttamaksi oo kokenu. Että kaikki voi mennä hyvinkin ilman mustisjuttuja Anna paljon aikaa esikoiselle, niin eiköhän se mene! Mäkin pidän aina väh. kerran vkossa illan, jolloin lähden esikon kanssa kahden jonnekki, yleensä pyöräilemään tai uimaan, pääasia on että vietän aikaa KAHDEN esikoispoikani kanssa, ilman vauvaa.

 

Vaikka mustasukkaisuus on rasittavaa, se on lapsen terve tapa suhtautua uuteen tulokkaaseen. Olen samaa mieltä edellisten kanssa, että sisko vain mukaa vauvanhoitoon ja välillä ihan omaakin huomiota! Jos mustasukkaisuus jää täysin kokematta, se luultavasti hyppää silmille myöhemmin, tavalla tai toisella!