Kun tuntuu ettei isovanhempia kiinnosta

[vierailijarrrrrr]

kyse siis mun vanhemmista. Sama kokemus mun isosiskolla ja isoveljellä. Lapsenlapset kiinnostaa vaan kun ne on vauvoja tai taaperoita. Meidän kaikkien lapset ovat jo iältään 7-12-vuotiaita ja vaikka isovanhemmat asuu 100km säteellä, eivät he tapaa lapsenlapsiaan kuin ehkä kaksi kertaa vuodessa. Nytkin olisivat tulossa kylään ensi viikonloppuna, kun mun lapset eivät ole kotona.

Meidän pikkusisko asuu virolaisen miehensä kanssa Tallinnassa ja siellä isovanhemmat vierailee joka kuukausi ollen useita öitä. Pikkusiskolla on 2,5v poika ja syntymässä toinen lapsi. Heistä ja noista lapsenlapsista isovanhemmat puhuu jatkuvasti täälläkin ollessaan. Pikkusisko on minua 2v nuorempi eli 33v, töissäkäyvä ja taloudellisestikin hyvin pärjäävä.

Jotenkin vaan surettaa lasten puolesta. Nykin ärsyttää, että ovat tulossa kylään just sinä viikonloppuna kun lapset eivät ole minulla....eivät ensi viikolla missään nimessä että näkisivät lapsiani.

Ja kyseessä siis 65-vuotiaat eläkkeellä olevat ihmiset, joiden aikataulua ei sido mikään.

 

[vierailija]

Sanot että sinusta "tuntuu ettei kiinnosta". Eihän noita selvästi kiinnostakaan. Kyseessä ei ole siis pelkkä tunne. Perseestä, mutta ihmiset monesti on. Etsikää lapsillenne muita läheisiä aikuisia.

 

[vierailija]

Miten paljon opetat lapsiasi olemaan yhteyksissä isovanhempiinsa? Kiitättekö lahjoista, jos isovanhemmat sellaisia antavat? Laitatteko kuvia lapsista? Kerrotko lasten uutisia tai laitat lapset kertomaan soittamalla mummolle/vaarille? Skypetelläkin voi, jolloin naamat tulevat tutuiksi.

Kyse ei ole aina välinpitämättömyydestä. Jospas vanhempasi haluavat antaa teille kotirauhanne? Ja odottavat, että sinä teet lastesi suhteen aloitteen heitä kohtaan? Ehkä heidän arvomaailmaansa kuuluu odottaa nuoremmilta aloitekykyä, kunnioitusta ja huomaavaisia tapoja heitä kohtaan?

Olen minäkin täti, mutta ei tulisi mieleenikään tupata sisaruksieni koteihin höösäämään lapsista. Muistan synttärit, kutsun meille jouluisin, mutta jos lapsille ei opeteta ottamaan huomioon myös minua, niin minkäs teen? Kiitos lahjasta olisi aivan ihana yllätys, enkä kehtaa kysellä oliko se ok vai aivan kauhea. Minä vain olen se pakollinen otus siellä lasten juhlissa, jolle ei välttämättä tarvitse edes sanoa hei ennen kuin minä käyn sanomassa hei lapsille.

 

[viera.s]

Lapsenlapsia taitaa olla melkoinen liuta, kun teitä sisaruksiakin ainakin neljä ja kaikilla lapsia. Läheisten välien ylläpitäminen kaikkiin olisi aika aikaavievää ja varsinkin jos asia on lähinnä isovanhempien vastuulla. Kouluikäisiä lapsia kannattaisi rohkaista olemaan itse yhteydessä isovanhempiinsa.

Veikkaan, että käyvät tuolla Tallinnassa niin usein myös lomailumielessä ja tekemässä edullisia ostoksia. Jos sama perhe asuisi jossain Suomen tylsässä pikkukaupungissa, niin tuskin viitsisivät montaa yötä joka kuukausi kylässä notkua.

 

[Peyote]

Miten paljon opetat lapsiasi olemaan yhteyksissä isovanhempiinsa? Kiitättekö lahjoista, jos isovanhemmat sellaisia antavat? Laitatteko kuvia lapsista? Kerrotko lasten uutisia tai laitat lapset kertomaan soittamalla mummolle/vaarille? Skypetelläkin voi, jolloin naamat tulevat tutuiksi.

Kyse ei ole aina välinpitämättömyydestä. Jospas vanhempasi haluavat antaa teille kotirauhanne? Ja odottavat, että sinä teet lastesi suhteen aloitteen heitä kohtaan? Ehkä heidän arvomaailmaansa kuuluu odottaa nuoremmilta aloitekykyä, kunnioitusta ja huomaavaisia tapoja heitä kohtaan?

Olen minäkin täti, mutta ei tulisi mieleenikään tupata sisaruksieni koteihin höösäämään lapsista. Muistan synttärit, kutsun meille jouluisin, mutta jos lapsille ei opeteta ottamaan huomioon myös minua, niin minkäs teen? Kiitos lahjasta olisi aivan ihana yllätys, enkä kehtaa kysellä oliko se ok vai aivan kauhea. Minä vain olen se pakollinen otus siellä lasten juhlissa, jolle ei välttämättä tarvitse edes sanoa hei ennen kuin minä käyn sanomassa hei lapsille.

Ei lapset pakottamalla kenestäkään välitä. Jos isovanhemmat välittää, lapset kyllä tietää sen ja silloin ei tartte yksin vanheta.

Pitää ottaa lapseen kontaktia itse. Lapsen kiintymys ei ole lajottavissa. Esim. mun veljen pojat odottaa aina näkevänsä mun miestä, ei niinkään mua. Se vaan leikittää niitä eniten ja niillä on sen kanssa hauskinta.
Mun vanhemmilla lastenlapset käy itse omatoimisesti viikoittain vaikka osa on jo aikuisia. Kun sinne saa aina mennä (ei todellakaan ole mitään kotirauhakäsitettä). Mun 16 vuotiaskin käy siellä usein ihan itse ja 11 vuotiaskin pyöräilee mummolaan. Mutta se johtuu siitä että mummo ja pappa on itse lapsista kiinnostuneita ja lapsille tuttuja.

Sen sijaan toisiin isovanhempiin välit ei ole läheiset koska heille ei voi mennä milloin vaan ja kaikki sopiminen on aina hankalaa ja heillä on hirveästi omia menoja. Eikä lapset tunne heitä. Ei me jaksetä heitä koko aika kyörätä että millon nähdään kun on niin hankalaa eivätkä he itse ole koskaan aloitteellisia.

 

[vierailija]

Olen minäkin täti, mutta ei tulisi mieleenikään tupata sisaruksieni koteihin höösäämään lapsista. Muistan synttärit, kutsun meille jouluisin, mutta jos lapsille ei opeteta ottamaan huomioon myös minua, niin minkäs teen? Kiitos lahjasta olisi aivan ihana yllätys, enkä kehtaa kysellä oliko se ok vai aivan kauhea. Minä vain olen se pakollinen otus siellä lasten juhlissa, jolle ei välttämättä tarvitse edes sanoa hei ennen kuin minä käyn sanomassa hei lapsille.

Olen minäkin täti, ja tuppaan siskolleni saunaan ja kylään vähintäänkin kerran viikossa. Vien siskon koulu- ja tarhaikäisiä lapsia retkille, juttelen heidän kanssaan paljon, ja tarpeen vaatiessa hoidankin heitä, kun siskoni tai hänen miehensä ei ehdi. Lahjoja en heille anna, koska heillä on jo ihan riittävästi krääsää muutenkin, vaan vien heidät lahjan sijasta vaikka kylpylään tai huvipuistoon. Kiitoskirjeitä tms. on tuon ikäisiltä ihan turha odottaa, pienet eivät vielä muista sellaista, näitäkin saa aina käskeä kiittämään, kun eivät muuten muista. Vieraiden tervehtiminen aina heidän saapuessaan on asia, johon lapsia myös pitää käskeä. Minäkin sujuvasti komennan ja käsken siskon lapsia noudattamaan tapoja, enkä odota, että se tapahtuisi itsestään.

En halua olla etäinen ja passivinen täti, kuten sinä, ja siskoni on myös erittäin tyytyväinen tästä. Etenkin nyt, kun lapset alkavat olla isompia, saan heihin ihan erilaisen keskusteluyhteyden kuin heidän vanhempansa. Minulle voi puhua silloinkin, kun omat vanhemmat eivät kelpaa. Toivottavasti hyvä yhteys säilyy myös läpi teini-iän.

 

[Peyote]

Ihan esimerkkinä, mun tyttö soitti mummolle että haluaisi mennä niille. Ne oli suunnitelleet menevänsä metsään puolukoille. Sen sijaan että olisivat sanoneet että voi voi kultapieni kun meillä on nyt menoja, ottivat tytön mukaansa sinne puolukoille. Olisivat tietysti voineet myös uhriutua ja perua puolukoillemenon, mutta se ei oo heidän tapa. Heille voi aina mennä, mutta siellä ei ole erikoisjärjestelyä vaan normaalia elämää heidän omassa tahdissa. Lapsilla on siellä sängyt, sinne mahtuu 2 nukkumaan sänkyihin ja toiset 2 patjoille.

 

[vierailija]

Täällä mummo kutsuu lapsenlapsia "vahingoiksi". Ei muista merkkipäivinä tai muulloinkaan. Aikanaan kun kävi kylässä, sai juuri tervehdittyä. Jostain syystä en ole kutsunut kylään enää. Mummo asuu 500m päässä eikä tervehdi lapsenlapsia vaikka tapaisivat kaupassa. En ymmärrä mutta kurjalta tuntuu.

Toisen puolen isovanhemmat ovat läsnä elämässämme, onneksi.

 

[viera.s]

Ei lapset pakottamalla kenestäkään välitä. Jos isovanhemmat välittää, lapset kyllä tietää sen ja silloin ei tartte yksin vanheta.

Pitää ottaa lapseen kontaktia itse. Lapsen kiintymys ei ole lajottavissa. Esim. mun veljen pojat odottaa aina näkevänsä mun miestä, ei niinkään mua. Se vaan leikittää niitä eniten ja niillä on sen kanssa hauskinta.
Mun vanhemmilla lastenlapset käy itse omatoimisesti viikoittain vaikka osa on jo aikuisia. Kun sinne saa aina mennä (ei todellakaan ole mitään kotirauhakäsitettä). Mun 16 vuotiaskin käy siellä usein ihan itse ja 11 vuotiaskin pyöräilee mummolaan. Mutta se johtuu siitä että mummo ja pappa on itse lapsista kiinnostuneita ja lapsille tuttuja.

Niin, mutta ei isovanhemmatkaan pakolla välitä ja pienten lasten kanssa mahdollisuus olla kontaktissa lapsenlapsiin on pitkälti vanhempien varassa. Jotta silloin syntyisi läheinen suhde, pitäisi molempien osapuolten olla aktiivisia. Kumpikaan tuskin jaksaa ängetä ja seuraansa tyrkyttää, jos toisen osapuolen asenne on täysin passiivinen tai jopa negatiivinen. Sitten kun lapset ovat siinä iässä, että voivat olla isovanhempien kanssa tekemisissä ilman että vanhemmat asiaa mitenkään edesauttaa, on jo aika myöhäistä alkaa rakentamaan läheisiä välejä.

Aloittajan tapauksessa ei taida kuitenkaan mikään pyörämatka olla isovanhemmille, ainakin veikkaisin että alle 100 km tarkoittaa lähes tuota sataa kilometriä. Ettei sitä niin vain puolin tai toisin käväistä kylässä.

Mutta jos kumpakaan osapuoli ei nyt sitten ole kiinnostunut, ei lapset eikä isovanhemmat, niin ehkä paras vaan antaa olla ja lopettaa asian harmittelu. Läheiset suhteet isovanhempiin on hyvä juttu, mutta ilmankin lapset pärjää.

 

[Peyote]

Niin, mutta ei isovanhemmatkaan pakolla välitä ja pienten lasten kanssa mahdollisuus olla kontaktissa lapsenlapsiin on pitkälti vanhempien varassa. Jotta silloin syntyisi läheinen suhde, pitäisi molempien osapuolten olla aktiivisia. Kumpikaan tuskin jaksaa ängetä ja seuraansa tyrkyttää, jos toisen osapuolen asenne on täysin passiivinen tai jopa negatiivinen. Sitten kun lapset ovat siinä iässä, että voivat olla isovanhempien kanssa tekemisissä ilman että vanhemmat asiaa mitenkään edesauttaa, on jo aika myöhäistä alkaa rakentamaan läheisiä välejä.

Aloittajan tapauksessa ei taida kuitenkaan mikään pyörämatka olla isovanhemmille, ainakin veikkaisin että alle 100 km tarkoittaa lähes tuota sataa kilometriä. Ettei sitä niin vain puolin tai toisin käväistä kylässä.

Mutta jos kumpakaan osapuoli ei nyt sitten ole kiinnostunut, ei lapset eikä isovanhemmat, niin ehkä paras vaan antaa olla ja lopettaa asian harmittelu. Läheiset suhteet isovanhempiin on hyvä juttu, mutta ilmankin lapset pärjää.

Isovanhemmat voisivat ottaa lapsia luokseen jos haluavat.
Se on vähän niinkuin itsestäänselvyys että isovanhempien kuuluu välittää.

 

[p@ula]

Täällä mummo kutsuu lapsenlapsia "vahingoiksi". Ei muista merkkipäivinä tai muulloinkaan. Aikanaan kun kävi kylässä, sai juuri tervehdittyä. Jostain syystä en ole kutsunut kylään enää. Mummo asuu 500m päässä eikä tervehdi lapsenlapsia vaikka tapaisivat kaupassa. En ymmärrä mutta kurjalta tuntuu.

Toisen puolen isovanhemmat ovat läsnä elämässämme, onneksi.

Onpa törkeää, mutta kuka kuvittelikaan ikinä, et ihmisestä tulisi iän myötä jotenkin partempi tai että aikuiset olisivat aina oikeassa? Se pettymys on varmaan suuri järkytys monelle. Varmaan parempikin, jos ei kaikien kanssa ole tekemisissä? Mut aluksi ajattelin, et joillakin voi olla kamala kiire koko ajan, kun on kaikenlaisia ulkoapäin ohjattuja juttuja, joihin täytyy osallistua, kuten esim kolesterolikontrollit ja marevankontrollit. Niihin on tosiaan pakko mennä, koska ne katsotaan "hoidoksi". Mut todellisuudessa statiinien käyttö löytyy haimatulehdusten takaa...

https://www.thl.fi/fi/-/hyvinvointikompassi-taydentyi-uusilla-indikaattoreilla/

Ihan älytöntä, kun systeemi menee noin...

 

[Peyote]

Onpa törkeää, mutta kuka kuvittelikaan ikinä, et ihmisestä tulisi iän myötä jotenkin partempi tai että aikuiset olisivat aina oikeassa? Se pettymys on varmaan suuri järkytys monelle. Varmaan parempikin, jos ei kaikien kanssa ole tekemisissä? Mut aluksi ajattelin, et joillakin voi olla kamala kiire koko ajan, kun on kaikenlaisia ulkoapäin ohjattuja juttuja, joihin täytyy osallistua, kuten esim kolesterolikontrollit ja marevankontrollit. Niihin on tosiaan pakko mennä, koska ne katsotaan "hoidoksi". Mut todellisuudessa statiinien käyttö löytyy haimatulehdusten takaa...

https://www.thl.fi/fi/-/hyvinvointikompassi-taydentyi-uusilla-indikaattoreilla/

Ihan älytöntä, kun systeemi menee noin...

Jälkeen kerran kommentti joka ei liity aiheeseen. Sulle kuuluis bannit.

 

[p@ula]

Sori, se tiedotteen linkki oli kamalan pitkä, mut tässä se, mihin niiden isovanhempien täytyy sopeutua, holhousyhteiskunnassa:
http://www.hyvinvointikompassi.fi/fi/web/hyvinvointikompassi/

Ei sitä aikaa välttämättä riitä, varsinkin jos haluaa säilyttää juoksutason ja hyväksyttävän siisteystason

Eikä se mikään naurun aihe ole:-(

 

[vierailija]

Täällä mummo kutsuu lapsenlapsia "vahingoiksi". Ei muista merkkipäivinä tai muulloinkaan. Aikanaan kun kävi kylässä, sai juuri tervehdittyä. Jostain syystä en ole kutsunut kylään enää. Mummo asuu 500m päässä eikä tervehdi lapsenlapsia vaikka tapaisivat kaupassa. En ymmärrä mutta kurjalta tuntuu.

Toisen puolen isovanhemmat ovat läsnä elämässämme, onneksi.

Voi vitsi mitkä isovanhemmat, ihan hyvä etteivät tuonkaltaiset ihmiset ole yhteydessä….

 

[viera.s]

Isovanhemmat voisivat ottaa lapsia luokseen jos haluavat.
Se on vähän niinkuin itsestäänselvyys että isovanhempien kuuluu välittää.

Eihän niitä lapsia niin vain oteta. Jos ei vanhemmat anna. En minäkään ole isälleni antanut ja minulla on kyllä siihen hyvät syyt (liiallinen alkon käyttö, arvaamattomuus, väkivaltatapauksia historiassa), mutta jotkut voi kevyemminkin perustein kieltäytyä. Ja vaikka isovanhemmat olisi ihan ok, ei kovin pienenä lapsia anna yökylään varsinkaan jonnekin kauemmas läheskään kaikki.

Aina ei lasten ja vanhempien välitkään ole kunnossa ja silloin on vaikea rakentaa myöskään läheisiä välejä isovanhempien ja lastenlasten välille.

 

[aaaapeee]

Miten paljon opetat lapsiasi olemaan yhteyksissä isovanhempiinsa? Kiitättekö lahjoista, jos isovanhemmat sellaisia antavat? Laitatteko kuvia lapsista? Kerrotko lasten uutisia tai laitat lapset kertomaan soittamalla mummolle/vaarille? Skypetelläkin voi, jolloin naamat tulevat tutuiksi.

Kyse ei ole aina välinpitämättömyydestä. Jospas vanhempasi haluavat antaa teille kotirauhanne? Ja odottavat, että sinä teet lastesi suhteen aloitteen heitä kohtaan? Ehkä heidän arvomaailmaansa kuuluu odottaa nuoremmilta aloitekykyä, kunnioitusta ja huomaavaisia tapoja heitä kohtaan?

Olen minäkin täti, mutta ei tulisi mieleenikään tupata sisaruksieni koteihin höösäämään lapsista. Muistan synttärit, kutsun meille jouluisin, mutta jos lapsille ei opeteta ottamaan huomioon myös minua, niin minkäs teen? Kiitos lahjasta olisi aivan ihana yllätys, enkä kehtaa kysellä oliko se ok vai aivan kauhea. Minä vain olen se pakollinen otus siellä lasten juhlissa, jolle ei välttämättä tarvitse edes sanoa hei ennen kuin minä käyn sanomassa hei lapsille.

Lapset ovat olleet yhteydessä isovanhempiin ja pienempinä soitelleetkin. Kun isovanhemmat ovat kylässä, istuvat ne vain sohvalla, kun taas lapset toivoisivat että heidän kanssaan puuhattaisiin jotain. No, nuorempi on ikionnellinen jos ukki täyttää joskus hänen kanssaan ristikoita ja auttaa niissä. Tuntuu, etteivät oikein jaksa sit isompia lapsia, joiden huomiota ei voi aina kätevästi viedä muualle tilanteen mukaan.

 

[aaaapeee]

Lapsenlapsia taitaa olla melkoinen liuta, kun teitä sisaruksiakin ainakin neljä ja kaikilla lapsia. Läheisten välien ylläpitäminen kaikkiin olisi aika aikaavievää ja varsinkin jos asia on lähinnä isovanhempien vastuulla. Kouluikäisiä lapsia kannattaisi rohkaista olemaan itse yhteydessä isovanhempiinsa.

Veikkaan, että käyvät tuolla Tallinnassa niin usein myös lomailumielessä ja tekemässä edullisia ostoksia. Jos sama perhe asuisi jossain Suomen tylsässä pikkukaupungissa, niin tuskin viitsisivät montaa yötä joka kuukausi kylässä notkua.

Nyt kyllä meni hyvä veikkauksesi ihan metsään Isovanhemmat ovat todella pihejä, heillä on tuolla Tallinnan-laivallakin omat eväät mukana. Eivät shoppaile ja lomaile.

Ja kyllä, olen tarjoutunut maksamaan bensakulut meille ja ollaan vierailtu heillä. Heillä on vaan tosi pieni kerrostalokaksio, jossa täytyy olla hipihiljaa villasukat jalassa koko ajan, ettei naapurit häiriinny