Varmaan monelle tuttu tunne, kun aika vaan kuluu niin nopeasti ja tuntuu, että mitään ei ole saanut tehtyä.
Yhteydenpito läheisiin jää taka-alalle, kun vasta yöllä tulee hetki aikaa soittaa, eikä silloin enää kehtaa. Sitten tuntee itsensä huonoksi ystäväksi, kun ei ole soitellut aikoihin vaikka ystävät ovatkin mielessä olleet.
Kodin epäjärjestys kasvaa, kun ei meinaa ehtiä aina siivotakaan. Toki "pakolliset" hommat tulee hoidettua, mutta kaappiensiivousprojekti tuntuu jämähtäneen paikoilleen.
Onko teillä muilla samanlaista?
Yhteydenpito läheisiin jää taka-alalle, kun vasta yöllä tulee hetki aikaa soittaa, eikä silloin enää kehtaa. Sitten tuntee itsensä huonoksi ystäväksi, kun ei ole soitellut aikoihin vaikka ystävät ovatkin mielessä olleet.
Kodin epäjärjestys kasvaa, kun ei meinaa ehtiä aina siivotakaan. Toki "pakolliset" hommat tulee hoidettua, mutta kaappiensiivousprojekti tuntuu jämähtäneen paikoilleen.
Onko teillä muilla samanlaista?