Kun tulevat vieraat ottaa päähän

Tai oikeammin, kun ahdistaa. Onko teillä kellään muulla niin, että kun on tulossa vieraita, alkaa ahdistaa ja ärsyttää? Ihan kuin juuri silloin olisi niin ihana olla kotona perheen kesken tai haluaisi tehdä jotain tiettyä juttua eikä passata vieraita.

Olenkohan mä ihan kummajainen? Kun sitten kuitenkin jälkeenpäin voi sanoa että ihan kivaahan se oli että joku kävi. Mutta ennen sitä voisin joskus oikein rähjätä siitä että en halua tänne ketään :ashamed:

 

Kuule...kuulostaa aika tutulta :snotty: :ashamed:

 

No on mulla tuota, mutta vain tiettyjen vieraitten kohdalla. Niitä ei ole montaa, mutta sen verran olen pulttia ottanut, että voin sanoa kuuluvani tähän joukkoon.
Toiset kyläilijät taas saisivat tulla vaikka yöllä, eikä haittaisi ollenkaan...

 

Joo. Omien sisarusten vierailu ei haittaa yhtään, mutta kaveripariskunnan tullessa kylään alkaa ahdistaa. Tai jos meidän pitää mennä heille. Jotenkin väkinäinen tunnelma aina.

 

Joskus käy kuvailemallasi tavalla.

 

muakin ahdistaa ja monesti keksin tekosyitä ihmisille et en oo kotona ym.

 

Aivan kuin mä =)

 

No on mulla tuota, mutta vain tiettyjen vieraitten kohdalla. Niitä ei ole montaa, mutta sen verran olen pulttia ottanut, että voin sanoa kuuluvani tähän joukkoon.
Toiset kyläilijät taas saisivat tulla vaikka yöllä, eikä haittaisi ollenkaan...

Juu toiset ei vaan ikinä voi tulla sellaseen aikaan että olis sopiva tai toiset taas ei voi tulla huonoon aikaan. =)

 

Joskus. Se on kai jotain ihme stressaamista ja ahdistusta, joka kyllä yleensä poistuu samantien kun vieras tulee ovesta sisään ja vierailun aikana ja jälkeen on vain mukavaa, että oli seuraa. Pitäisi opetella ottamaan rennommin näissäkin jutuissa.

 

No miehen siskon vierailut (ukko alkoholisti heillä, tappekluksi sanallisella tasolla aina heillä menee) ottaa niin pattiin, että parina viimeisenä vierailukertana olen painellut lasten kanssa mökille ja jättänyt ukon viihdyttämään sukulaisiaan

Parempi niin...

 

Kuule...kuulostaa aika tutulta :snotty: :ashamed:

sama juttu

 

Seurustelen vain ihmisten kanssa joista pidän. Ei ketään velvollisuudesta oteta. Nautin heistä ketä tapaan.

 

Seurustelen vain ihmisten kanssa joista pidän. Ei ketään velvollisuudesta oteta. Nautin heistä ketä tapaan.

En minäkään, mutta joskus vaan kehtuuttaa... Ei se tarkoita, ettenkö vieraistani oikeasti välittäisi

 

Seurustelen vain ihmisten kanssa joista pidän. Ei ketään velvollisuudesta oteta. Nautin heistä ketä tapaan.

no kyllä mun on ainakin pakko tavata anoppia lapseni vuoksi. Mummo on lapselle rakas, ja aikuisten tyhmyyksien takia mummon ja lapsenlapsen suhde ei saa kärsiä. Siksi siis otan vastaan myös vieraat, joita en haluaisi meille.

 

Sommarcat laitoin sulle yv:ta.

 

siis mulla on tuo tunne, jos meille on tulossa yövieraita. oikeasti en jaksa passata enkä katselle pitkään oikeastan ketään. jos taas vaan kahville tai max syömään niin ok. valitettavasti asutaan niin kaukana, että kaikki olisivat tulossa vaan yöksi, ja mä taas en halua kutsua ketään tästä syystä, kun tulevat vaan jos yön voi olla, niin meillä ei käy oikein ketään.
uusia tuttuja ei oikein löydy. pari lapsiperhettä on kutsuttu tutustumismielessä mutta yhteistä säveltä ei löydy. lapset kasvaa vapaaseen tyyliin, siis paikat paskaksi kun käyvät...

 

laitoin phoebs takaisin =) :wave:

 

siis mulla on tuo tunne, jos meille on tulossa yövieraita. oikeasti en jaksa passata enkä katselle pitkään oikeastan ketään. jos taas vaan kahville tai max syömään niin ok. valitettavasti asutaan niin kaukana, että kaikki olisivat tulossa vaan yöksi, ja mä taas en halua kutsua ketään tästä syystä, kun tulevat vaan jos yön voi olla, niin meillä ei käy oikein ketään.
uusia tuttuja ei oikein löydy. pari lapsiperhettä on kutsuttu tutustumismielessä mutta yhteistä säveltä ei löydy. lapset kasvaa vapaaseen tyyliin, siis paikat paskaksi kun käyvät...

ja yövierraatkin olisivat kai ok, jos olisi edes vähän enemmän tilaa, edes vähän yli 100 neliötä, niin tänne mahtuisi...

 

Juu, vaikka oikeasti olisin ihan innoissani kun saa tavata kivoja tuttuja.. niin silti ahistaa.

 

Seurustelen vain ihmisten kanssa joista pidän. Ei ketään velvollisuudesta oteta. Nautin heistä ketä tapaan.

no kyllä mun on ainakin pakko tavata anoppia lapseni vuoksi. Mummo on lapselle rakas, ja aikuisten tyhmyyksien takia mummon ja lapsenlapsen suhde ei saa kärsiä. Siksi siis otan vastaan myös vieraat, joita en haluaisi meille.

Sama juttu minulla anopin kanssa. Mielummin lähetän miehen ja lapset anoppilaan kylään kuin kutsun heitä meille.

En ole vieläkään toipunut anopin kahden vuoden takaisesta rähjäämisestä, enkä millään jaksa hänen väärinkäsityksiään ja marttyyriasennettaan. Tänään poikkesin anoppilassa pitkästä aikaa lasten kanssa ja anoppi otti henkilökohtaisena loukkauksena sen, kun sanoin, että minä en tule mukaan heille lomailemaan viikoksi mieheni ja lasten kanssa. Minä en saanut omaa lomaa lasten takia viiteen vuoteen, kun taas mies on huidellut viikon mittaisilla lomareissuilla ulkomaita myöten monta kertaa vuodessa. Nyt minulla on kerrankin tilaisuus olla peräti viikko YKSIN ja haluan viettää sen ihan vain kotona rästihommia tehden ja rentoutuen. Viiden vuoden aikana olen ollut vain kolme viikonloppua erolla lapsistani. Ei mielestäni ole liikaa vaadittu, että saan olla nyt hetken yksikseni.

 

Miehen veli vaimoineen ja heidän tyttärensä mies. Pakko kuitenkin kutsua. Viimeksi jäivät tulematta pojan synttäreille ja hyvä niin, ei tarvinnut ottaa henkisiä pultteja. Ovat tyyppejä jotka lapsen synttäreilläkin vaahtoavat vain omista tekemisistään, tai minun näkökulmastani mielikuvituksettomasta elämästään. Mies saa hoitaa seurustelun.

 

onkohan meillä sama anoppi? Voi kauhistus!! :hug: Sympatiahalit!

 

Seurustelen vain ihmisten kanssa joista pidän. Ei ketään velvollisuudesta oteta. Nautin heistä ketä tapaan.

no kyllä mun on ainakin pakko tavata anoppia lapseni vuoksi. Mummo on lapselle rakas, ja aikuisten tyhmyyksien takia mummon ja lapsenlapsen suhde ei saa kärsiä. Siksi siis otan vastaan myös vieraat, joita en haluaisi meille.

No eihän nuo ihan ystäviä aina ole, eri asia. Tottahan sukua joutuu tapaamaan ainakin lasten kanssa vaikkei niin välittäisi. Hyvä kun jaksat lapsen vuoksi vaivautua.
Tarkoitin lähinnä ystäviä, ketään en pitkin hampain tapaa.

 

Kuule...kuulostaa aika tutulta :snotty: :ashamed:

sama juttu

Kuin myös. Toisinaan vaan on niin.

 

Minullakin on juuri tuollaista,ja sekin kun olen menossa kylään voi 'ottaa päähän ja ärsyttää' että tulikin luvattua. Itselläni tämä liittyy jonkinmoiseen jännittämiseen, sosiaalisen tilanteen pelko. Mutta, tosiaan sitten kun on kyläilyt tehty on mukava olo ja sitä miettii, että miksi pitää olla 'näin outo'