kun toinen ei halua puhua

[apua tarvitseva]

tämä voi olla aika yleinen ongelma enpä tiedä, mutta toivoisin jotta joku osaisi sanoa pari auttavaa sanaa.
odotan esikoistani, LA juhannuksena. mieheni kanssa mietimme kovasti eri vaihtoestoja kun tajusin olevani raskaana. minulla oli jo jopa aika raskauden keskeytykseen, mutta Päätimme perua sen. mies kertoi ensin päätöksensä jonka pohjalta minä sitten tein päätökseni eli olimme yhtä mieltä jotta lapsi pidettäisiin.
Kävimme yhdessä ensimmäisessä ultrassa ja pystyimme puhumaan asiasta.
viimeiset pari kolme viikkoa mies ei ole halunnut puhua asiasta ja olen tuntenut olevani yksin koko asian kanssa. :/ eilen sain hänet vihdoin puhumaan tunteistaan ja hän kertoi kuinka häntä oksettaa kaikki vauva lehdet ja keskustelut aiheesta. kun kysyin haluaako hän yhä lapsen hän sanoi haluavansa eli kaikki olisi periaateessa hienosti, mutta hän ei edelleenkään halua puhua.
viikkoja on vasta 13+6 joten kai minun täytyy vain uskoa että ajan kanssa hänkin rupeaa puhumaan..

 

[mammutti]

Ajan kanssa kuin itse sanot! Nainen on mielestäni enemmän ajatteleva ja puhuva ihminen kuin mies. Mies on taas tekemisen kautta oppiva.. ainakin meillä. Eli kun vauva konkreettisesti tulee taloon on mies varmasti lumoissaan. Lapsen kasvuhan näkyy sinussa, äidissä vatsan kasvamisessa ja muotojen muutossa. Ostatte yhdessä tulokkaalle tavaroita jne. jne. Mutta kun vauva syntyy mies on varmasti lumoissaan!

 

[isäntä 77]

\

tämä voi olla aika yleinen ongelma enpä tiedä, mutta toivoisin jotta joku osaisi sanoa pari auttavaa sanaa.
odotan esikoistani, LA juhannuksena. mieheni kanssa mietimme kovasti eri vaihtoestoja kun tajusin olevani raskaana. minulla oli jo jopa aika raskauden keskeytykseen, mutta Päätimme perua sen. mies kertoi ensin päätöksensä jonka pohjalta minä sitten tein päätökseni eli olimme yhtä mieltä jotta lapsi pidettäisiin.
Kävimme yhdessä ensimmäisessä ultrassa ja pystyimme puhumaan asiasta.
viimeiset pari kolme viikkoa mies ei ole halunnut puhua asiasta ja olen tuntenut olevani yksin koko asian kanssa. :/ eilen sain hänet vihdoin puhumaan tunteistaan ja hän kertoi kuinka häntä oksettaa kaikki vauva lehdet ja keskustelut aiheesta. kun kysyin haluaako hän yhä lapsen hän sanoi haluavansa eli kaikki olisi periaateessa hienosti, mutta hän ei edelleenkään halua puhua.
viikkoja on vasta 13+6 joten kai minun täytyy vain uskoa että ajan kanssa hänkin rupeaa puhumaan..

Hankala juttu...Puhumattomuus vo vierä hulluuren partaalle.
Mahtaako äijä muista asioosta puhua?
Aikaa jourut antamahan,muttei tuo voi jatkua kovin pitkällen!!!
Painostamalla ei ainakaa pääse etiäppäin,menöö nimittään lukkuhun lopunki.

 

[apua tarvitseva]

kiitos vastauksista :hug:
eipä mulla muuta vaihtoehtoa taida olla kuin antaa ajan kulua ja toivoa parasta. Hyvää joulua :xmas:

 

[Melli]

Meillä ekan raskauden keskivaiheilla muistan mieheni olleen vähän äkäisen tuntuinen koko raskaustouhusta. Raskaus oli suunniteltu, asiat kunnossa. Itse olin tietty kovin herkkis-tyyppinen koko raskauden ajan ja pelkäsin ettei mies haluakaan lasta. Muistan kerrankin kun mies kirosi ja oli todella hermostuneen oloinen valmennuksista (ei osallistunut) ja synnytyksestä, valitti kavereilleen ettei kiinnosta yhtään..Ja mä itkeä vollotin sitä ja mies oli kuin mä olisin ilmaa, ei reagoinut mitenkään... Loppuvaiheilla vasta alkoi odottelemaan että koskahan se vauva syntyy, kumpi tulee jne. Luulen että se kaikki hössääminen ja tuleva vastuu ja sitoutuminen vauvaan ja sen rytmiin pelottaa ja ahdistaa joitakin miehiä.Miehestä tuli ylpeä isä; tosin laiska hoitaja oli vauva-aikana mutta sittemmin lapsen tultua leikki-ikään on kovasti kaikkeen touhuun ottamassa poikaa mukaan. Toinenkin poika meille syntyi ja taas minä hoidan enemmän vauvaa mutta kovin jo isä ja isoveli odottavat että vauva kasvaa mukaan touhuilemaan.

 

[isäntä 77]

\

Meillä ekan raskauden keskivaiheilla muistan mieheni olleen vähän äkäisen tuntuinen koko raskaustouhusta. Raskaus oli suunniteltu, asiat kunnossa. Itse olin tietty kovin herkkis-tyyppinen koko raskauden ajan ja pelkäsin ettei mies haluakaan lasta. Muistan kerrankin kun mies kirosi ja oli todella hermostuneen oloinen valmennuksista (ei osallistunut) ja synnytyksestä, valitti kavereilleen ettei kiinnosta yhtään..Ja mä itkeä vollotin sitä ja mies oli kuin mä olisin ilmaa, ei reagoinut mitenkään... Loppuvaiheilla vasta alkoi odottelemaan että koskahan se vauva syntyy, kumpi tulee jne. Luulen että se kaikki hössääminen ja tuleva vastuu ja sitoutuminen vauvaan ja sen rytmiin pelottaa ja ahdistaa joitakin miehiä.Miehestä tuli ylpeä isä; tosin laiska hoitaja oli vauva-aikana mutta sittemmin lapsen tultua leikki-ikään on kovasti kaikkeen touhuun ottamassa poikaa mukaan. Toinenkin poika meille syntyi ja taas minä hoidan enemmän vauvaa mutta kovin jo isä ja isoveli odottavat että vauva kasvaa mukaan touhuilemaan.

Näihän se monasti menööö