kun tajuaa tehneensä väärän päätöksen

Mitä jos tekee väärän päätöksen, esimerkiksi eroaa mutta tajuaa uusien miesten kautta että ei olisi koskaan pitänyt erota? mistä tietää jos tulee huonompi mies vastaan.. tai myöhemmin ajattelee että ero johtui epäkypsyydestä..

 

Juurikin näin on mulle käynyt...pitkän prosessin jälkeen erosin toisen miehen vuoksi ja nyt olen kyllä minta kertaa katunut , mutta paluuta entiseen ei ole, enkä sitäkään kyllä haluaisi, mut kaduttaa kyllä...ei aina, mutta...

 

Niinpä. Kun ei voi etukäteen tietää.

Elämä on valintoja. Niiden valintojen kanssa on vain elettävä. Valinnat kannattaa tehdä sekä järjellä että sydämelle. Niistä ei voi ketään muuta syyttää ja myöhemmin on turha valittaa tai jossitella.

 

Mä sellaisen virheen joku vuosi sitten tein... tai no siis en nyt eronnut toisen miehen takia mut oli mulla sit joku ihastus siinä välillä... kun sitten muutaman kuukauden päästä palattiin yhteen mieheni kanssa.
Syyskuussa erottiin ja joulukuussa ruvettiin selvitteleen mein suhteen mutkia ja sit siinä keväällä alettiin taas viettää enempi aikaa yhdessä. :heart:

Tai en mä tiedä voiko sitä oikeestaan virheeksi sanoa koska se teki hiton hyvää mein suhteelle, ja siis molemmat olemme sitä mieltä.
Silloin meillä ei ollut lapsia ja nyt kun meillä on yksi lapsi ja toinen tulossa niin olemme jo kokeilleet että mitä se erossa olo on ja että se uusi puoliso ei välttämättä muuta asiaa miksikään.
Mä kyllä jo eroessani tiesin että rakkauden loppumisesta ei ollut kyse.

 

Toki noinkin voi käydä.. Mut entäs jos löytää paljon paremman miehen ja järkyttyneenä miettii jälkeenpäin miksi alunperinkään oli sairaassa suhteessa jossa oli kamalat riidat ja onneton olo?
Näin kävi mulle, luulin et olin normaalissa ja kivassa suhteessa ja et rakastin avokkiani, mut kun pääsin irti siitä suhteesta tajusin et se oli ollut ihan kamalaa alistamista, riitaa, epäluottamusta jne. Ja nykyään mulla on mies jonka kanssa on samanlaiset elämänarvot, ei riidellä kuin tosi harvoin ja elämä on tosi onnellista!
Asiat kun ei oo ihan yksinkertaisia.. Nyrkkisääntönä:jos suhteessa on vaikea olo, ja kokee et joutuu koko ajan taistelemaan et arki sujuis ja et oma elämä olis siedettävää, on hyvä hakea apua ja jos toinen ei siihen suostu tai tilanne ei muutu niin sit kannattaa mietiä miten haluaa elämänsä käyttää!(ja ei en oo kovin ero myönteinen, mut kun muutamaan keski-iän ylittäneen täysin katkeroituneen ihmisen/parin on tuntenut, niin ei se kovin houkutteleva tulevaisuudenkuva ole)

 

Niin..

Sille ei sitten voi mitään, mutta entisten miesten numeroita ei varmaan koskaan kannata kokonaan heivata. Ties vaikka myöhemmin tapaisi uudelleen. Eiköhän maailmassa oo kuitenki monia hyviä miehiä? pelkää vaa että vastaan tulee joku alkoholisti tai väkivaltanen.. mut ei sitä varmaan näin voi ajatella..