Kun suhteesta puuttuu intohimo..?

["Harmaa"]

Voiko suhde jossa ei ole lainkaan intohimoa toimia? Meillä on tilanne ajautunut siihen ettei sitä himoa tunnu enää olevan. En muista koska viimeksi ollaan edes koskettu toisiimme.. Oikeastaan koko ajatus tuntuu jo ihan vieraalle ja jopa inhottavalle :| Ollaan oltu vuosi naimisissa ja meillä on 1 lapsi. Muuten kaikki on hyvin, mutta välillä tuntuu että olemme enemmänkin kämppiksiä kun aviopari ja ymmärrän toki että tämmöisiä kausia voi suhteessa tulla, mutta tätä on kestänyt jo yli ½ vuotta... Onko tämmöisellä parisuhteella mitään tulevaisuutta?

 

[vieraas]

eiköhän suurin osa keski-ikäisten avioliitoista ole kuvaamasi kaltaisia. Ja jos vaan on yhtään sen tyyppinen ihminen, niin pysyvät loppuelämänsä yhdessä. Tuttu ja turvallinen kämppis riittää joillekin. Jotkut taas kaipaavat intohimoa ja eroavat. Tai he tekevät luvallisia tai luvattomia syrjähyppyjä ja pysyvät avioliitossa.

 

[hr]

tuo voi olla ohimenevääkin. kannattasko jutella sen puolison kanssa aiheesta?

 

[ap]

Nostan eilistä avausta.. Onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta ja onko asia ratkennut millään tavalla?

 

[-Lonely-]

Tietkö. Olin justiinsa aikeissa kirjoittaa IHAN vastaavasta.
Me ollaan oltu yhdessä iät ja ajat. Ihan kakaroista saakka. Meillä kolme lasta, kaikki jo koululaisia.
Mies ei ole koskaan ollut tunteitansa näyttävää sorttia. On sellainen sulkeutuva ja töksäyttelijä. Itse olen tosi sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut.
Meillä on seksiä,2-3krt/kk. Mutta se on HYVIN säännönmukaista. Siihen ei sisälly oieastaan ikinä suutelemista. En oikeastaan edes muista, koska oltaisiin oikeesti suudeltu viimeksi.
Hellyyttä meillä ei ole. Ei vaan yskinkertaisesti ole. Ikinä hän ei tule halaamaan.Ikinä ei pyydä kainaloon. Saattaa läppästä takapuoleen, tai kutittaa jalkapohjaa sohvalla. Muuta ei.
Synttärinäni en ole saanut halia/suukkoa vuosiin. Tänävuonna hän huomasi että "oho,ainiin sulla on synttärit" ja that´s it.
Hän menee aikaisten työaikojen takia nukkumaan jo klo 21 ja minä joskus puolenyön maissa. Viikonloppuna lauantai on mahdollinen "seksipäivä".

Ja nyt, nyt minuun on ihastunut "eräs". Voi luoja, miten se jo pelkkänä ajatuksena tuntuu ihanalle.
MIKSI minä olen tässä. MIKSEN lähde??? Jaa-a. En halua loukata. Enkä edes tiedä mitä asuntovelan kanssa tehtäisiin...Mutta me todellakin olemme toistemme kämppiksiä vaan.
Silti sisälläni huutaa kysymys ;haluanko elää näin loppuelämäni??! Mitä sitten kun lapsetkin lentävät pesästä? Haluanko olla sisältä kuollut jo alle nelikymppisenä?
Mutta sitten taas toisaalta iskee huoli, että haluaisiko mua enää ketään? Olisinko sitten yksin? Voi että, minä NIIN ymmärrän sun tunteet. *halaus*

 

[SEXSEXSEX]

voi voi ja voi SEKSIÄ SEKSIÄ vaan mitään muuta ei ole NYKYÄÄN ihmisillä mielessä!!! voi saastat sentää onko se himo ja seksi KAIKKEIN tärkeintä maailmassa. Kaikki BB pullollaan vaan kaikkia seksinälkäisiä nuoria, vai että sisäisesti kuollut jo 4kymppisenä kun ei saa seksiä,,,, voi luoja paratkoon.

 

[-Lonely-]

Ap, ootko paikalla?

 

["vieras"]

Tietkö. Olin justiinsa aikeissa kirjoittaa IHAN vastaavasta.
Me ollaan oltu yhdessä iät ja ajat. Ihan kakaroista saakka. Meillä kolme lasta, kaikki jo koululaisia.
Mies ei ole koskaan ollut tunteitansa näyttävää sorttia. On sellainen sulkeutuva ja töksäyttelijä. Itse olen tosi sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut.
Meillä on seksiä,2-3krt/kk. Mutta se on HYVIN säännönmukaista. Siihen ei sisälly oieastaan ikinä suutelemista. En oikeastaan edes muista, koska oltaisiin oikeesti suudeltu viimeksi.
Hellyyttä meillä ei ole. Ei vaan yskinkertaisesti ole. Ikinä hän ei tule halaamaan.Ikinä ei pyydä kainaloon. Saattaa läppästä takapuoleen, tai kutittaa jalkapohjaa sohvalla. Muuta ei.
Synttärinäni en ole saanut halia/suukkoa vuosiin. Tänävuonna hän huomasi että "oho,ainiin sulla on synttärit" ja that´s it.
Hän menee aikaisten työaikojen takia nukkumaan jo klo 21 ja minä joskus puolenyön maissa. Viikonloppuna lauantai on mahdollinen "seksipäivä".

Ja nyt, nyt minuun on ihastunut "eräs". Voi luoja, miten se jo pelkkänä ajatuksena tuntuu ihanalle.
MIKSI minä olen tässä. MIKSEN lähde??? Jaa-a. En halua loukata. Enkä edes tiedä mitä asuntovelan kanssa tehtäisiin...Mutta me todellakin olemme toistemme kämppiksiä vaan.
Silti sisälläni huutaa kysymys ;haluanko elää näin loppuelämäni??! Mitä sitten kun lapsetkin lentävät pesästä? Haluanko olla sisältä kuollut jo alle nelikymppisenä?
Mutta sitten taas toisaalta iskee huoli, että haluaisiko mua enää ketään? Olisinko sitten yksin? Voi että, minä NIIN ymmärrän sun tunteet. *halaus*

Tää on lähes pilkulleen mun elämääni!!! Tiedän niin mistä puhut

 

["emmi"]

Meillä juuri päinvastoin. Suhteessa on VAIN intohimoa, siis seksuaalista. Kaikki muu tuntuu olevan kadonnut jonnekin. Eikai pelkkä seksi voi pitää kauan yhdessä? Siis sitä henkistä yhteyttä kaipaan minä!

 

[:p]

voi voi ja voi SEKSIÄ SEKSIÄ vaan mitään muuta ei ole NYKYÄÄN ihmisillä mielessä!!! voi saastat sentää onko se himo ja seksi KAIKKEIN tärkeintä maailmassa. Kaikki BB pullollaan vaan kaikkia seksinälkäisiä nuoria, vai että sisäisesti kuollut jo 4kymppisenä kun ei saa seksiä,,,, voi luoja paratkoon.

No voi kuule sinä kärttyinen vanhapiika, toiset vaan haluavat nauttia elämästä ja siihen kuuluu osana seksuaalisuus.

 

[R]

Meillä myös sama tilanne kuin "lonelylla" ja ap:lla. Mutta mulla on tässä ihan hyvä, en nyt juuri kaipaakaan muuta. Mies ei ehkä ole se elämäni mies, ja tuntuu siltä ettemme välttämättä vietä loppuikäämme yhdessä. En silti koe että nämä vuodet mitenkään hukkaan menisivät. En halua lapsille mitään isä- tai äitipuolia, näillä mennään niin kauan kuin se hyvältä tuntuu ja sopu säilyy.

Sitten +nelikymppisenä, kun lapsetkin ovat jo melkein aikuisia on elämää vielä paljon jäljellä. Ehkä lähden sitten etsiskelemään sitä intohimoa jos nykysuhteesta sitä ei löydy ja asia alkaa tuntua tärkeältä. Voi tietysti olla että mies lähtee ensin, who knows.........