Kun suhteessa ei ole romantiikkaa...

Onko muita kohtalotovereita? Miksi mies ei osoita kiintymystään romanttisilla teoilla. Aina ystäviltä ja sisarilta saa kuulla toinen toistaan upeampia kertomuksia siitä, kuinka he ovat viettäneet vuosipäiväänsä, syntymäpäiviä yms.

En ole koskaan saanut ruusuja tai suklaata. Minua ei ole viety koskaan sviittiin, missä odottavat ruusut ja shamppanja sekä poreamme. Tai edes syömään hienoon ravintolaan. Alan jo olla tuskastunut ja tästä olen puhunut miehellenikin. Olen romanttinen pikkusielu ja nämä asiat ovat tärkeitä. Vaikka vain yksi ruusu tai suklaarasia! Kyllästyttää tehdä parisuhteen eteen kaikkensa, kun toinen ei vaivaudu. Olenko itsestäänselvyys, eikö minun takiani kannata vaivautua!

Yhdessä ollaan oltu jo kauan ja taas petyin. Mökötän taas tovin ja mies ei ymmärrä mitään. Onko mieheni vain laiska vai enkö merkitse hänelle mitään? Hellyyttä kyllä suhteessa on ja olemme toistemme parhaat kaverit. Suhteemme ei niinkään ole intohimoinen vaikka seksi välillä vie jalat alta molemmilta.

Itse teen aina kaiken mahdollisen alkupaloista ""jälkiruokaan"".

 

Lainaus ap:ltä: Hellyyttä kyllä suhteessa on ja olemme toistemme parhaat kaverit.

Tuohan se on suhteessa tärkeitä, ei mitkään teennäiset kukat ja ""romanttiset"" illalliset.

Herää pahvi!

Moni huonossa parisuhteessa kärvistelevä antaisi mitä vain että olisi tuollainen suhde.
Nykynaiset on liikaa katsoneet saippuasarjoja joissa on tätä teennäistä ""romantiikkaa"".
Arvostaisit miestäsi!

 

Arvostankin miestäni todella paljon. Olen vain yltiö romanttinen pikkusielu. Tympii kuunnella toisten juttuja ja levelilyä. Mieheni osaa kyllä itse vaatia lahjoja ynnä muita asioita. Ehkä pitäsi vain antaa asian mennä. Tuntuu vain, ettei kellään muulla ole miestä joka ei ymmärrä näitä naisten hemmottelukeinoja.

Olis vain joskus kiva yllättyä todella. Toinen olis vaikka sytyttänyt ne kynttilät ja hierois vaikka vähän hartioita. Ehkä olen tehnyt väärin siinä, että itse passaan ja hemmottelen miestäni. Ehkä se luulee, että asiat menee vain niin.

 

Etkö voisi itse järjestää romanttista hotelliviikonloppua ja tilata itse ruusuja ja kuohuviiniä? Usko pois, mukavaa se voi olla silti, vaikka joudut itse ottamaan aloitteen omiin käsiisi.

 

Tuttu tilanne, itse ostin itselleni 15v hääpäivälahjsksi sormuksen, no sainpahan valita mieleiseni, ja rahat otin mieheni tililtä....
Koskaan hän ei osta joululahjoja ne ovat aina minun huolenani, minulle toisinaan jotain, toisinaan ei (kun ei kuulemma ehtinyt)
No syntymäpäivänä ja äitienpäivänä saan kyllä yleensä jonkun kukkasen. Hääpäivänä en mitään....
No se on vain hänen tapansa, olen sitä yrittänyt nyt 25 vuotta muuttaa, mutta kai se on vain hyväksyttävä.
(ai niin sainhan viimejouluna ulkolämpömittarin!!! Se vasta oli romanttinen lahja)

 

VAikka kuinka monta kertaa ja omasta pussista on kaikki maksettu. Onhan se mukavaa kun näkee, että toinen nauttii ja saahan siinä sitä romantiikkaa

Olen kyllä itse hemmotellut mieheni piloille. Kylpylä-, hotelli- ja laivareissuja on tehty. Ja niille ei oltais päästy jos en olis ollut OMA-ALOITTEINEN!!!!

 

loputtomiin oma-aloitteisuutta. Viimeisen kerran näytän oma-aloitteisuuteni ja kannan tavarani toiseen osoitteeseen. Mulla nyt vaan on oikeus saada lämpöä, huomiota... kaikki perkeleen sukulaisetkin saa lähes kuninkaallista käytöstä osakseen, kotiorja vaan ""anna pi**ua""

 

Olipahan kuin mun elämästä...
Eikö ukot tosiaankaan tajua vai eikö ne viitti vaivautua!
Pitävät vaan itsestäänselvyytenä kaikkee...

 

Mä taas luulisin, että suurimman osan ukot on juuri tuollaisia kuin sinun. On niitä sellaisiakin jotka muistaa ja tuo kukkia huvikseenkin, mutta niitä on varmaan alle puolet. Luulisin.

 

Luulen myös että suurin osa miehistä on juuri tuollaisia. Sellainen meilläkin on kotona, ei kannata kadehtia Ehkä ne jotka huomionosoituksilla leveilevät, eivät kaikki kerro ihan koko totuutta. Esim. siskoni sai aikanaan mieheltään kukkia ja koruja kun oli pari iltaa niitä vaatinut ja huutanut ja kiristänyt. Muille sitten kerrottiin vain se osa että ""katso kuinka ihanan korun sain X:ltä....""

 

Juttelin taas asiasta mieheni kanssa. Hän vain on niin ""järkevä"" ja elämä on hänen mielestään ihan hyvä tallaisenakin, ilman mitään ylimääräistä hömppää. Sanoi rakastavansa ja sanoi vielä, että on vain tällainen, ei oikein ymmärrä noiden juttujen päälle . Ymmärtää kyllä nyt että ne on tärkeitä mulle

Antoi sitten rahaa, että saan ostettua jotain kivaa itselleni. Ei kauhean romanttista, mutta käytännöllistä sentään. Rahat sijoitan taas seuraavaan reissuun, yhteisiin menoihin, kun ei niitä takaisin huolinut. Ajatteli varmaan, että rahalla saa mulle hyvän mielen.

Olisin vaikka ennemmin ottanut aikaa meille molemmille. Aikakin kun on kortilla meidän suhteessa, molemmilla pitkät työpäivät. Arkista on jokainen päivä.

No yksi hyvä puoli tässä kai on, ettei hän myös millekään salarakkaalleenkaan ostele mitään. Jos jotain huumoria tähän nyt täytyy lisätä.

 

Uskon myös että suurin osa suomalaisista miehistä on sellaisia perusjäyhiä. Tunteiden osoittaminen ei välttämättä ole niin luontevaa kulttuurissamme. Itse olen ajatellut, että kaikkea ei voi saada ja kannattaa olla tyytyväinen siitä mitä on. Oma mieheni ei ole erityisen romanttinen, eikä ainakaan oma-alotteisesti. Kaipaan tunneihmisenä sitä puolta kovasti, mutta toisaalta mieheni on kiltti ja kunnollinen. Ei ryyppää tai ole väkivaltainen, pitää perheestään huolta, on hyvä isä lapsillemme. Se että ei ole hirveän romanttinen on mielestäni näihin asioihin verrattuna pieni paha. Koitan muistaa iloita näistä asioista enkä jää "itkemään" hempeiden sanojen ja suitsutuksen perään, vaikka se välillä kurjalta tuntuukin.

 

Minua eivät häiritse yhtään muiden vaimojen lahjat, sillä ei se kerro mitään suhteen laadusta. Hyvin moni vaimonpuoli sitä paitsi ilmoittaa hyvin suorasukaisesti, että nyt ostat minulle sitä tai tätä lahjaksi. Toki sentään joku mies ostelee lahjoja ihan antamisen ilostakin, vaikkakin tuskailee välillä valinnan vaikeutta.

Minusta lahjasta saa iloita, mutta ehkä ei ole kovin fiksua paistatella niillä ylenpalttisesti.

Kumpikin puoliso voi ilahduttaa toista oman luonteensa mukaisesti. Meillä se voi olla vaikka pullaa, jota olen itse leiponut tms., joskus toki kaupastakin hankittua, mutta yleensä tarpeellista. Samoin minäkin olen saanut sellaisia lahjoja mieheltäni, kun hän on havainnut, että tarvitsisin sellaisen. "Lahjamme" ovat kuitenkin usein muuta kuin tavaraa ja arvostamme sitä kumpikin.

 

läheisyyttä kerran on niin ole onnellinen.mulla ei sitäkään.Sano sille asiasta. muistuta. ei ne muute osta mitään.