Toggle sidebar

Kun saatte lahjan...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "YsTävä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Y

"YsTävä"

Vieras
Kiitättekö vielä erikseen? Mulla eräs ystävä, jonka kanssa olen törmännyt seuraavaan. Kun hän saa lahjan ( vaikka kylään mentäessä). Se pistetään avaamattomana syrjään. Eikä hän myöskään myöhemmin mitenkään palaa asiaan. Eka kerralla ajattelin, että asia on epähuomiossa unohtunut tms. Mutta näin on käynyt uudelleenkin. Kieltämättä tulee mieleen, ettei ole lahjoista pitänyt ja vaikenee siksi. Itse avaan lahjat ja tuomiset heti ja kiitän samantien. Tai jos jostain syystä antaja ei ole paikalla, kiitän kun näemme tai laitan vaikka tekstiviestin, että kiitos kivasta lahjasta. Näin olen myös häntä kiittänyt sieltä tulleista lahjoista. Pitäiskö siis ottaa vihjeestä vaari ja tästä lähin olla antamatta mitään. Menee rahat hukkaan ellei saaja kuitenkaan ilahdu vaan lahja menee vaikka suoraan roskiin.
 
Toiset on vaan niin mölöjä etteivät saa sanaa suustaan kun kiittää pitäisi. Mitäs jos hänelle sanoo jonkun kohteliaisuuden, tyrmääkö sen vaan? Normaali ihminenhän kiittää kun saa lahjan ja kiittää kun kuulee kohteliaisuuden, mutta suomalaisissa on aika paljon sellasia jotka ei kumpaakaan osaa.
 
Kiitän aina!
Kiitän kun saan lahjan käteeni ja lähes aina avaan sen heti ja saatampa kiittää vielä uudelleenkii.
Kiitän myös ruuasta aina ja kaikkialla, silloinkin kun olen yksin kotona ja syön, päätteeksi sanon kiitos.
Pien sana eikä tuo oo kulumaan päässy vaikka sitä paljon käytänkin.
Lapsetkii sanoo kiitos, saa ne mitä tahansa, keltä tahansa, aina syömisen jälkeen jokapaikassa...

Tunnen myös tapauksen joka ei ole ikinä sanonut kiitos kun hälle on jotain annettu tms. Parin kymmenen vuoden aikana en ole sitä sanaa hänen suustaan kuullu kertaakaan!
 
kiitän aina ruuan/kahvin jälkeen ja vielä kun lähden kyläpaikalta. jos joskus tulee äkkilähtö ja unohdan kiittää sen tokan kerran niin tulee morkkis. :ashamed:
 
Siis sen kaavan mukaan menee, että kun saa vaikka nimpparilahjan, anna lahjan ja onnittelen "hyvää nimipäivää" sanoo kiitos. Pistää lahjan avaamattomana syrjään. Juodaan kahvit. Lähden kotiin, enkä ikinä enää kuule lahjasta mitään. Näitä tilanteita on siis monta. Samassa tilanteessa, joko avaan lahjan heti ja kiitän siitä. Sanon ehkä jotain " onpa kiva". Tai jos avaankin jostain syystä myöhemmin, palaan pienesti asiaan kun ollaan yhteyksissä. Itseasiassa, useimmat tutut kiittävät sekä saadessaan, että palaavat vielä myöhemmin vaikka tekstarilla "pääsittekö hyvin kotiin, kiva kun kävitte, ja kiitos vielä hauskasta lahjasta". Mutta tämä ei ikinä sano mitään. En edes tiedä onko avannut lahjoja. Kun sitä kai ei voi oikein kysyä? Mutta tavallaanhan hän kyllä kiittää siinä onnitteluista.
 
No, mulle on kotona opetettu, että on epähienoa avata lahjat hetipaikalla. Otan siis vastaan lahjan, kiitän, laitan lahjapöydälle (jos oikein juhlat) ja avaan sitten huomaamattomammin lahjan pöydälle muidenkin "ihailtavaksi". Tietysti avaan lahjan heti jos vaan ystäväni tulee kylään ja antaan lahjan, mutta heti lahjan saadessani en luultavasti sitä avaa vaan juhlan aikana huomaamattomasti. Kiitän kyllä vielä yleensä jälkikäteen kivasta lahjasta:)
 
Kokemusta on vastavasta. Itse kiitän, olen iloinen lahjasta ja tilanteen mukaan avaan heti.

Vein isän uudelle naisystävälle tarkkaan valitun lahjan ja laitoin hyvän viinipullon vielä kassiin mukaan. Pakkaus oli kaunis, sellainen kuin Pentikillä aina pyydettäessä tehdään ja koin erityisesti onnistuneeni valinnassa. No tää nainen otti lahjan ja laski sen lattialle nurkkaan jossa se saattaa vieläkin kököttää. :(
 
Jos ystäväsi on saanut niin noloja lahjoja, ettei uskalla paineessa avata lahjaa antajan nenän edessä, ettei joutuis teeskentelemään ilahtunutta? Mulle tulee aina väkinäinen fiilis, kun joudun avaamaan anopin ostamia lahjoja sen nenän edessä....
 
Meillä on miehen sukulaisilla osalla tuollainen tapa ja on äärimmäisen raivostuttavaa edes yrittää ostaa mitään kun ei saa mitään reaktiota lahjan saajalta. Jotenkin epäkiitollista minusta, etenkin kun ovat erittäin varakkaitta eivätkä periaatteessa mitään tarvitse, tulee väkisinkin sellainen olo ettei meidän hankkima lahja kelpaa ja näin ollen sitä ei edes avata... :(
 
[QUOTE="Miina";24013664]Jos ystäväsi on saanut niin noloja lahjoja, ettei uskalla paineessa avata lahjaa antajan nenän edessä, ettei joutuis teeskentelemään ilahtunutta? Mulle tulee aina väkinäinen fiilis, kun joudun avaamaan anopin ostamia lahjoja sen nenän edessä....[/QUOTE]

Sen verran pitää osata esittää, kuuluu tapoihin! Opettele. Mä olen asemassa missä lahjoja tulee, lähinnä miehelle, mutta minä ne avaan ja mun tehtävä on olla aina yhtä ilahtunut.
Laittakaa kamat kiertoon tai kirpparille mut ilmaisen tavaran ei edes tarvitse olla perintökalu.
Ja vaikka laittaisi kutsuun, ei lahjoja, niitä vaan tulee ja ne on otettava vastaan.
 
Mulla on jotenkin vaivaantunut olo aina lahjoja saadessani. Avaisin ne mieluiten yksin. Olen aina kiitollinen, jo pelkästä muistamisestakin. Mutta jotenkin vaivaannun, jos mun reaktioita seurataan esim. lahjoja avatessa. Kiitän kyllä aina.
 
Hienommissa piireissä lahja otetaan vastaan, kiitetään ja laitetaan avaamattomana syrjään. Toki jälkikäteen kuuluisi vielä mahdollisesti kiittää.
Lahjan avaaminen heti kuuluu pienten lasten syntymäpäiväjuhlille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiimarinvihko harmaana:
Mulla on jotenkin vaivaantunut olo aina lahjoja saadessani. Avaisin ne mieluiten yksin. Olen aina kiitollinen, jo pelkästä muistamisestakin. Mutta jotenkin vaivaannun, jos mun reaktioita seurataan esim. lahjoja avatessa. Kiitän kyllä aina.
Click to expand...

Tunnistan etäisesti tunteen. :D Mielessä pyörii joskus, hohhoijaa jokotaas, mutta suusta tulee aikunihana, mä tiedänkin tälle paikan. :D Elämä on. Pääasia että vieraat ovat tyytyväisiä niin juhlilla ja tapaamisilla on silloin hyvät mahdollisuudet onnistua.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa