Kun ruoka ei kelpaa....miehelle?

[Huspati Huta]

Missä vaiheessa yleensä tiedät, että mies haluaakin jotain eri ruokaa? Siinä vaiheessa, kun ruoka on jo pöydässä vai siinä vaiheessa, kun alat laittaa ruokaa? Mietin, voisitko käyttää miehen osuuden ostamastasi ruuasta esim seuraavan päivän ruokaan tai yksinkertaisesti joko pakastaa valmiin annoksen tai raaka-aineet? Salaatti kannattaa tarjota niin, ettei sekoita kaikkia aineksia keskenään vaan laittaa ne eri kulhoihin. Salaatinkastike sitten vasta lautasella kunkin kasaaman salaattikeon päälle. Näin sä voit laittaa yli jääneet kasvikset jääkaappiin ja käyttää seuraavana päivänä.

Minusta se olisi sellaista pelleilyä, johon en viitsiytyisi. Ei se tietenkään, että laittaa salaattiaineksia eri kulhoihin (paitsi tiskin kannalta ) Mutta tämä keskustelu on taas oiva esimerkki siitä, miten monella tapaa asioista voi ajatella, oikein pistää miettimään, hyvällä tapaa siis.

 

[Oisku]

Anteeksi nyt mutta miehesi kuulostaa tosi lapselliselta. Tekeekö hän muutenkin kaiken ihan hetken mielijohteittensa mukaan? Mä lakkaisin murehtimasta kotitöiden tasapuolisuudesta ja siirtäisin kauppa ja kokkausvastuun kokonaan miehen harteille. Jos ei kerran muuten kelpaa niin olkoon ilman ja tehköön itse paremmin.

 

[ap]

Meillä vähän saman suuntaista. Minä teen ruoan, jota syön lasten kanssa. Jos miehelle ei kelpaa, hän tekee itselleen omat ruoat. Ylimääräisen voi laittaa pakkaseen. Useimmiten tosin mies tekee meillä kaikki ruoat, joten kovin suuri ongelma tämä ei ole. Kannattaisi teilläkin harkita miehen siirtämistä pääkokiksi.

Niin no varmaan mies tilastollisesti ajatellen enemmän ruokaa meillä tekeekin, ja on "pääkokki". Mutta työvuorojen ja muiden takia hänkin haluaa että minä hoidan osan kauppareissuista ja kokkauksista. Esimerkiksi hänellä saattaa olla koko viikonloppu töitä ja minä olen kotosalla, joten on ihan normaalia että minä laittaisin ruuan valmiiksi kun tulee, mutta kun ei se välttämättä sitten kelpaakaan.

Olisiko hirveän lapsellista jos ensi kerralla kun hän on ruuan laittanut toteaisin että tänään tekeekin lohipastaa mieli ja lähtisin kauppaan? Tekisi mieli nimittäin katsoa mikä on reaktio. Tiedän ettei tuollainen venkoilu kovin aikuismaista olisi jos noin teen...

Kyllähän tässä tietysti moni on sanonut että mitäs valitan jos mies ruuan tekee, mutta eikö sitten tosiaan ole muuta vaihtoehtoa kun syödä miehen maun mukaan tai pitää kahden kattilan taloutta?

En tiedä. Pieni asiahan tämä on. Harmittaa vaan kun tänäänkin sitten menee ruokaa taas hukkaan.... sama koskee esim. jugurtteja, leipiä jne. Vaikka ostan hänen lempimerkkiään, saatan loppuviikosta heitellä niitä pilaantuneina roskiin kun nyt ei niitä tehnytkään mieli vaan kaupasta toista merkkiä.

 

[x]

Mun mielestä toisaalta sun ei tarvitse loukkaantua, koska ruokavaliolla ravitaan yksilöllisiä tarpeita ja kaikille ei sovi aina samat. Ihminen saa itselleen sopivimmat ravintoaineet kun seuraa omia mielihaluja eikä syö mitä vain tuutista annetaan. MIksi haluaisit rajoittaa miehesi kulinarismia?

En minä kulinarismia halua rajoittaa vaan ruuan hukkaan menoa. Minulle sopii varsin mainiosti että mies päättää joka päivä ruuan, mutta kun tosiaan hän taas haluaa että vuorotellen hoidettaisiin.

Hän ei esimerkiksi itse halua ostaa kerralla viikonlopun ruokia, koska perjantaina ei voi tietää mitä sunnuntaina tekee mieli. Minä taas tykkään hoitaa isommat ostokset kerralla, että ei tarvitse päivittäin mennä kauppaan.

Minusta mies saa olla kulinaristi jos haluaa enkä sitä rajoita, mutta pitääkö minun sen vuoksi käydä päivittäin kaupassa?

Sopikaa sitten niin, että kumpikin hoitaa omat syömiset itse, jos miehesi ei kerran kykene tekemään päätöksiä pariksi päiväksi.
Ja jos haluaa jatkaa tuota vuoro systeemiä, niin sitoutuu sitten syömään sitä mitä on.
Ja tietenkään ei sitten syö sinun ruokiasi, jos ei tuota noudata, vaan menee kauppaan vaikka sun ruuat just sinä päivänä olisi maistuneetkin.

 

[Keittiönoita]

Minusta se olisi sellaista pelleilyä, johon en viitsiytyisi. Ei se tietenkään, että laittaa salaattiaineksia eri kulhoihin (paitsi tiskin kannalta ) Mutta tämä keskustelu on taas oiva esimerkki siitä, miten monella tapaa asioista voi ajatella, oikein pistää miettimään, hyvällä tapaa siis.

Mä teen yleensä aina salaatin juuri noin tai sitten vaan pilkon salaattiainekset suoraan kunkin lautaselle. Hyvin harvoin teen valmiiksi sekoitettua salaattia - varsinkaan salaatinkastikkeen kera - koska se ei säily. Mutta mä olen opetellut tämän tavan vasta sen jälkeen, kun perheessä alkoi olla kahdenlaisia ruokia syöviä ja nyt, kun ollaan pojan kanssa kaksin, tapa tuntuu entistä järkevämmältä.

 

[asd]

laita miehes kuriin ei ruualla leikitä ... soikoon !! mies tossun alle tällasessa asiassa jos sä näät vaivaa tehä sen ruuan ni syö tai tekee sit täst eteenpäin ruuat teillä

 

[Keittiönoita]

Vielä ap:lle.... jos meillä jää yli vaikka muutama peruna ja kupillinen lihakastiketta, hyödynnän ne tekemällä iltapalaksi niistä piirakan. Esim piirakkapohja, peruna kuutoiksi, sipulia, purkki herkkusieniä, se soosi sekoitettuna kermaviiliin tai tomaattimurskaan ja piirakan päälle juustoraastetta.

 

[simpu]

No tehkää yhdessä ruokalista ja kaupanlista

 

[Huspati Huta]

Onko teillä ap lapsia?

 

[Rukoilijasirkka]

Älä käy kaupassa, vaan anna miehen käydä. Anna sen myös tehdä ruoka, niin asia on täysin ratkaistu.

 

[dsfdf]

En tiedä. Pieni asiahan tämä on. Harmittaa vaan kun tänäänkin sitten menee ruokaa taas hukkaan.... sama koskee esim. jugurtteja, leipiä jne. Vaikka ostan hänen lempimerkkiään, saatan loppuviikosta heitellä niitä pilaantuneina roskiin kun nyt ei niitä tehnytkään mieli vaan kaupasta toista merkkiä.

Tämä ongelma on meillä ratkaistu niin, että ostan vain omaan ja lasten tarpeisiin jugurttia ja leipää. Leivästä laitan osan aina pakkaseen, koska muuten menee vanhaksi.

 

[Keittiönoita]

Tämä ongelma on meillä ratkaistu niin, että ostan vain omaan ja lasten tarpeisiin jugurttia ja leipää. Leivästä laitan osan aina pakkaseen, koska muuten menee vanhaksi.

Mä laitan myös leipää pakkaseen. Tänään ostin syysmarkkinoilta pari kassillista tuoretta leipää ja pakastin sopivina annoksina.

Ap:lle...jugurttia voi pakastaa. Helppoja ja nopeita jäädykkeitä, kun tekee mieli jotain hyvää.

 

[ap]

Onko teillä ap lapsia?

Yksi lapsi on, vielä niin pieni että minun tekemä kyllä kelpaa. Sitä mietinkin että kun poika kasvaa, niin syökö hän sitten minun vai isänsä ruokia vai oppiiko peräti sille että hänkin saa päättää mitä tekee mieli? Sittenkö on kolmet eri ruuat vai syönkö minä jomman kumman mielen mukaan?

Mutta kiitos kaikille vastanneille, halusin nimenomaan peilailla omia ajatuksia muihin, ja nyt opin että on muitakin joiden mielestä syödään sitä mitä mieli tekee. Esim. tuo Keittiönoidan systeemi varmaan sopisi miehelle hyvin. Tietty erona että Keittiönoita tekee ruuat pojalleen, mutta minä kun en ihan yhtä joustavaksi viitsisi alkaa.

Ainahan minä voin niitä jugurtteja pakastella helpoiksi jäädykkeiksi, mutta mitäpä se auttaa kun en itse niitä syö (minulle tarvii olla laktoositonta). Sielläpä ne sitten pakkasessa asuisi kun mies ostaisi sitä mitä mieli tekee.

Ja kyllähän minä pakkasta osaan käyttää, sehän homman juuri hankalaksi tekee. Jos otan vaikka lihat pakkasesta niin ei niitä enää ruuan laiton jälkeen voi pakastaa, kun mies muuttaa mielensä. Kahdesti en pakasta mitään.

 

[Huspati Huta]

Yksi lapsi on, vielä niin pieni että minun tekemä kyllä kelpaa. Sitä mietinkin että kun poika kasvaa, niin syökö hän sitten minun vai isänsä ruokia vai oppiiko peräti sille että hänkin saa päättää mitä tekee mieli? Sittenkö on kolmet eri ruuat vai syönkö minä jomman kumman mielen mukaan?

Mutta kiitos kaikille vastanneille, halusin nimenomaan peilailla omia ajatuksia muihin, ja nyt opin että on muitakin joiden mielestä syödään sitä mitä mieli tekee. Esim. tuo Keittiönoidan systeemi varmaan sopisi miehelle hyvin. Tietty erona että Keittiönoita tekee ruuat pojalleen, mutta minä kun en ihan yhtä joustavaksi viitsisi alkaa.

Ainahan minä voin niitä jugurtteja pakastella helpoiksi jäädykkeiksi, mutta mitäpä se auttaa kun en itse niitä syö (minulle tarvii olla laktoositonta). Sielläpä ne sitten pakkasessa asuisi kun mies ostaisi sitä mitä mieli tekee.

Ja kyllähän minä pakkasta osaan käyttää, sehän homman juuri hankalaksi tekee. Jos otan vaikka lihat pakkasesta niin ei niitä enää ruuan laiton jälkeen voi pakastaa, kun mies muuttaa mielensä. Kahdesti en pakasta mitään.

Tämä on ollut oikein hyödyllinen keskustelu. Tullut monta kanttia esille Minä olin aluksi, että pois tuollaiset turhat vekslaamiset, mutta vähän liennyin

 

[Keittiönoita]

Niin...syy siihen, miksi teen pojalle eri ruuat on yksinkertaisesti se, etten aikoinaan halunnut pakottaa 11 vuotta sekasyöjänä ollutta poikaa kasvissyöjäksikään. Joten poika sai liharuokansa, vaikka minä ja tyttö syötiinkin kasvisruokaa. Kyllä meilläkin menee niin, että jos poika ei ole erikseen toivonut jotain tiettyä ruokaa eikä mun laittamani ruoka kelpaisikaan - mitä ei tosin ole vielä koskaan tapahtunut - joutuisi sitten laittamaan itse oman ruokansa.

Lisäys: Ja joskus mun vaan yksinkertaisesti tekee ihan sairaasti mieleni jotain ruokaa, mitä toi kuopus ei voi syödä. Meillä on molemmilla laktoosi-intoleranssi, mutta jos kuopuksella on seuraavana päivänä koulua ja mulla etätyöpäivä, vain minä voin silloin syödä vuohenjuutotäytteisiä uunipaprikoita ja istua seuraavan päivän vessassa.

 

[vieras]

meillä minä olen pää-ja ainoa kokki. Otan kaupassa käymiset ja kokkaamiset täysin omalle vastuulle. kyselen kyllä perheen mielipiteitä ennen kuin menen kauppaan. Tämä on luontevinta näin koska olen todella tarkka ruoasta itse. Tuo teidän systeemi vaatii vain hiomista, ei kummempaa.

 

[bdt]

Herran jumala, anna äijän ravata ja tarkemmin ottaen sälytä koko ruuanlaitto hänelle, sehän on ihan helkkarin hyvä ratkaisu tuohon "onglemaan ".

 

[Jenis]

No tehkää yhdessä ruokalista ja kaupanlista

Jees, näin meillä tehdään. Riippumatta siitä, kuka on ruuanlaittovuorossa.

Ja meillä mä oon se nirsompi, mies syö mitä vaan mutta mä en syö jollei tee sitä ruokaa mieli. Siksi siis sovitaan yhdessä ja etukäteen. Vkloppuisin myös lapsilla on sananvaltaa.

 

[ruttis]

Me tehdään molemmat omat ruokamme ja likka syö molempien ruokia, kumpi sattuu paremmin sopimaan.

Ja tämä siis siksi, että mun mies on nirso. Hälle kelpaa vaan tietyt ruoat tietyllä tavalla valmistettuna, joten minun mielestäni on oma ongelmansa saada vatsa täyteen. Ennen kuin aloitin karppaamisen, syötiin usein molemmat sitä miehen tekemää ruokaa, mutta nykyään tosiaan molemmat hoitaa itsensä. Hyvin se onnistuu näinkin, koska ei ole mitään lapsellisia pelleilyjä eikä toisen pomottamista, kuten ap:lle vaikuttaisi olevan..

 

[.]

Nirsoista lapsista puhutaan usein, mutta mitä tehdä kun mies on nirso?

Äsken juuri lähti pihasta kauppaan, kun minun viikonlopuksi tekemät ruokaostokset ei kelvanneet. Ja en siis ostanut mitään kummallista tai eksoottista, ruokia joita hän kyllä itsekin joskus syö mutta nyt ei vaan tehnyt "mieli".

Esim. jos ostan ainekset pitsaan, pitsa kelpaa mutta saattaa lähteä kauppaan hakemaan eri täytteet. Tai jos vaikka aion tehdä kana-fetasalaattia, tulee kauppareissu kun hänen tekee mieli savulohisalaattia.

Arvatkaa huvittaako edes käydä kaupassa?

Tietty voisin tehdä sen ruuan minkä aionkin, mutta sitten tulee kaksi ruokaa tehtyä ja kukas sen kaiken syö. Miehen mielestä ei ole mitään ongelmaa, koska itsehän sen ruuan hakee ja vielä tekee, joten hänen mielestään nipotan turhasta.

Onko tämä vähän outoa? Kyllä ymmärrän että joku päivä saattaa vaikka tehdä mieli sitä fetaa vaikka toinen on ostanut vuohenjuustoa, mutta eikö sitä voisi ostaa vaikka seuraavalla kerralla?

Minä voin tehdä parikin ruokaa, jos sopii ja huvittaa. Mies on tehnyt aina joskus omat ruokansa, eikä siinä mitään. Mutta jos tuo on jatkuvaa, niin kyllä se vähän ihmetyttäisi. Eihän aikuisen ihmisen tarvitse AINA saada kaikkea heti. Koittakaa sopia enemmän yhdessä, että mitä ostetaan ja syödään.

 

[ihime]

Ainoa ongelma on että olet jostain kalastellut moisen vetelyksen vaivoiksesi. Naurettava tyyppi.

 

[höh]

Nirsoista lapsista puhutaan usein, mutta mitä tehdä kun mies on nirso?

Äsken juuri lähti pihasta kauppaan, kun minun viikonlopuksi tekemät ruokaostokset ei kelvanneet. Ja en siis ostanut mitään kummallista tai eksoottista, ruokia joita hän kyllä itsekin joskus syö mutta nyt ei vaan tehnyt "mieli".

Esim. jos ostan ainekset pitsaan, pitsa kelpaa mutta saattaa lähteä kauppaan hakemaan eri täytteet. Tai jos vaikka aion tehdä kana-fetasalaattia, tulee kauppareissu kun hänen tekee mieli savulohisalaattia.

Arvatkaa huvittaako edes käydä kaupassa?

Tietty voisin tehdä sen ruuan minkä aionkin, mutta sitten tulee kaksi ruokaa tehtyä ja kukas sen kaiken syö. Miehen mielestä ei ole mitään ongelmaa, koska itsehän sen ruuan hakee ja vielä tekee, joten hänen mielestään nipotan turhasta.

Onko tämä vähän outoa? Kyllä ymmärrän että joku päivä saattaa vaikka tehdä mieli sitä fetaa vaikka toinen on ostanut vuohenjuustoa, mutta eikö sitä voisi ostaa vaikka seuraavalla kerralla?

höh. minusta kotityöt voisi tuossa tilanteessa jakaa enemmän tasan. jos miehellä on aikaa kulinarismiin ja tuollaiseen nirsoiluun, hän voisi tehdä enemmän kotitöitä. hoitaa ne kaupat ja ruoanlaitot aina.

onko teillä yksi lapsi?

 

[xxx]

Onko teillä ap lapsia?

Yksi lapsi on, vielä niin pieni että minun tekemä kyllä kelpaa. Sitä mietinkin että kun poika kasvaa, niin syökö hän sitten minun vai isänsä ruokia vai oppiiko peräti sille että hänkin saa päättää mitä tekee mieli? Sittenkö on kolmet eri ruuat vai syönkö minä jomman kumman mielen mukaan?

Mutta kiitos kaikille vastanneille, halusin nimenomaan peilailla omia ajatuksia muihin, ja nyt opin että on muitakin joiden mielestä syödään sitä mitä mieli tekee. Esim. tuo Keittiönoidan systeemi varmaan sopisi miehelle hyvin. Tietty erona että Keittiönoita tekee ruuat pojalleen, mutta minä kun en ihan yhtä joustavaksi viitsisi alkaa.

Ainahan minä voin niitä jugurtteja pakastella helpoiksi jäädykkeiksi, mutta mitäpä se auttaa kun en itse niitä syö (minulle tarvii olla laktoositonta). Sielläpä ne sitten pakkasessa asuisi kun mies ostaisi sitä mitä mieli tekee.

Ja kyllähän minä pakkasta osaan käyttää, sehän homman juuri hankalaksi tekee. Jos otan vaikka lihat pakkasesta niin ei niitä enää ruuan laiton jälkeen voi pakastaa, kun mies muuttaa mielensä. Kahdesti en pakasta mitään.

voipas pakastaa. Jos sulla on rakaa lihaa pakkasessa, sulatat sen niin et voi pakastaa uusiksi. Mutta otat raa'an lihan pakkasesta, sulatat sen ja KYPSENNÄT niin kypsennyksen jälkeen voi hyvin pakastaa uusiksi.

 

[xxx]

Onko teillä ap lapsia?

Yksi lapsi on, vielä niin pieni että minun tekemä kyllä kelpaa. Sitä mietinkin että kun poika kasvaa, niin syökö hän sitten minun vai isänsä ruokia vai oppiiko peräti sille että hänkin saa päättää mitä tekee mieli? Sittenkö on kolmet eri ruuat vai syönkö minä jomman kumman mielen mukaan?

Mutta kiitos kaikille vastanneille, halusin nimenomaan peilailla omia ajatuksia muihin, ja nyt opin että on muitakin joiden mielestä syödään sitä mitä mieli tekee. Esim. tuo Keittiönoidan systeemi varmaan sopisi miehelle hyvin. Tietty erona että Keittiönoita tekee ruuat pojalleen, mutta minä kun en ihan yhtä joustavaksi viitsisi alkaa.

Ainahan minä voin niitä jugurtteja pakastella helpoiksi jäädykkeiksi, mutta mitäpä se auttaa kun en itse niitä syö (minulle tarvii olla laktoositonta). Sielläpä ne sitten pakkasessa asuisi kun mies ostaisi sitä mitä mieli tekee.

Ja kyllähän minä pakkasta osaan käyttää, sehän homman juuri hankalaksi tekee. Jos otan vaikka lihat pakkasesta niin ei niitä enää ruuan laiton jälkeen voi pakastaa, kun mies muuttaa mielensä. Kahdesti en pakasta mitään.

voipas pakastaa. Jos sulla on rakaa lihaa pakkasessa, sulatat sen niin et voi pakastaa uusiksi. Mutta otat raa'an lihan pakkasesta, sulatat sen ja KYPSENNÄT niin kypsennyksen jälkeen voi hyvin pakastaa uusiksi.



Mie tekisin varmaan ruuan vain itselleni ja lapselleni. Jos ukko alkais kitissä että miksi ei mulle ole kun tekisi mieli tuota niin sanoisin suoraan että yleensä sun osuus menee hukkaan kun sun tekee mieli jotain muuta etkä syö tätä niin en viitsinyt turhaan laittaa.

Ja mie oisin varmaan just niin lapsellinen että kun mies olisi tehnyt ruokaa niin valmista pöytää katsoessani sanoisin että mieleni tekeekin jotain muuta ja lähtisin kauppaan.