Kun raskautta varjostaakin pelko lapsen vammaisuudesta

Kaipaisin kipeästi kokemuksia teiltä,joilla on takana tai menoillaan ns. riskiraskaus, eli epäily lapsen vammaisuudesta.

Itselläni on tällainen tilanne, tosin mitään ei tiedä ennen kuin lv-näyte otettu,mutta riskiluku oli tosi suuri kaksoisseulan perusteella.

 

huoli sieltä voi kuitenkin tulla iha terve lapsi se stressaamine ei tee siitä lapsesta tervettä jos on vammainen. iloitse raskaudestasi jos vaan mahdollista. mikäs se sun riskiluku oli?

 

Niinhän sitä pitäisi yrittää ajatella,mutta kieltämättä toiveet lässähti tuon nt:n ja veriarvojen takia. Riskisuhde on 1:5 ,löysin googlettamalla et pitäs tässä iässä olla jotain 1/350 luokkaa

 

:attn:

 

mulla oli myös riskiluku 1:5 niskaturvotuksen perusteella, veriseula ei hälyttänyt. raskaus päättyi rv16, enkä saanut koskaan tietää mikä oli vikana. Turvotusta oli vaan joka paikassa ja se vaan lisääntyi koko ajan, kunnes vauvan sydän ei enää jaksanut. :'(

Mutta tuolla odotuspuolella on ketju sikiöseulonnoista, sieltä löytyy myös kannustavia tarinoita samalla riskiluvulla! paljon tsemppiä ja voimia, toivottavasti vauvallasi on kaikki hyvin!

 

http://kaksplus.fi/keskustelu/t614185 tässä sulle linkki siihen odotuspuolen keskusteluun.

 

Gardenia,kiitos kun vastasit :hug: Olen kovin pahoillani menetyksestäsi! Otettiinko sulta lv-näyte tai istukkanäytettä? Pelkään juuri tuota kohtaloa..kävin lukemassa seulakeskustelun, ja hieman tietysti tuo toivoa nuo suurella riskillä terveen lapsen synnyttäneet Mulla on nyt ultrasta pari viikkoa ja kätilö joka teki, ei kertonut oikein mitään. Ei sitä,oliko turvotusta muualla, oliko muuten rakenteet terveennäköisiä ym. Hieman mietin sitäkin,josko tilaisin vielä yksityiseltä ultra-ajan tässä punktiota odotellessa. Mutta ehkä se on sitä torjumista, yritän etsiä syitä,josko kuvaus olisi epäonnistunut tai muuta... Tulitko vielä raskaaksi keskeytyneen jälkeen,ja oliko siinä ongelmia? ei ole pakko vastata, jos on liian tungettelevaa,ymmärrän kyllä.

 

minä sain ajan ensin istukkabiopsiaan jota ei sitten voitu tehdä koska istukka oli niin pahassa paikassa---seuraavaksi sain ajan lv-punktioon mutta siinä vaiheessa lääkärin ennuste oli jo niin synkkä että päätiin ettei lv-näytettä kannata enää ottaa. sanoi suoraan ettei lapsi elä enää kuin muutaman päivän. Tulin vuosi tämän jälkeen uudestaan raskaaksi ja nyt minulla on ihana 3,5 kuinen tyttö. Raskauden jokainen päivä pelkäsin aivan hirveästi että jotain pahaa vielä tapahtuu enkä saa häntäkään maailmaan, mutta niin vain oli meidän vuoromme saada onnellinen loppu raskaudelle Mitään ongelmia ei ilmennyt, Luojalle kiitos siitä.
Kysy vain mitä vaan haluat, vastaan ihan mielelläni! muistan miten tärkeää vertaistuki oli tuossa tilanteessa. joka aamu heräsin ja huomasin että en nähnytkään painajaista vaan se oli totisinta totta.

 

Voi kun ihanaa lukea, että sait terveen tytön ,paljon onnea!!!
Se on ihan totta, että tietoa ja vertaistukea kyllä janoaa ihan suunnattomasti. Oliko sulla etukäteen "pahoja aavistuksia",että kaikki ei ole kunnossa? Jälkikäteen vain ihmettelen,kun itselläni oli sellaista jo heti alusta alkaen ja sinne ultraan meno oli niin vastenmielistä,eli pelkäsin jo valmiiksi. Pelottaa myös spontaani km, mutta eipä se keskeytyskään helppoa tule olemaan jos pahoja kromosomivirheitä todetaan. Nää on niitä asioita,joita ei etukäteen osaa pelätä,mutta varmasti seuraavissa raskauksissa sitäkin enemmän.

 

Turhaa sitä etukäteen stressaat.Kyllä vammainen lapsi on yhtä rakas lapsi kuin vammatonkin!

 

kiitos onnittelusta, olemme kyllä todella onnellisia tytöstä! minulla on myös poika joka syntyi 2006 lapsettomuushoidoilla, hänenkin raskausaika meni hyvin ja ilman ongelmia.


kyllä mulla oli paha tunne että kaikki ei ole kunnossa! en kertonutkaan raskaudesta kenellekään, juurikin sen vuoksi kun tunsin että joku nyt mättää. ja onneksi en onneani kuuluttanut, olis ollu niin raskasta selittää sitten lopputulosta kaikille. muutamalle hyvälle ystävälle kerroin sitten np-ultran tuloksesta ja tein "tukiverkon" keskenmenon jälkeiselle ajalle. sillä siitä surusta pääsi sitten yli, kun sai puhua tapahtuneesta uudestaan ja uudestaan kunnes sitten alkoi asiat päässä taas järjestyä. Ja mikäli raskaus ei olisi keskeytynyt itsestään, olisin keskeyttänyt sen koska lapsella oli todella huono ennuste eikä tosiaan olisi kestänyt raskauden loppuun asti hengissä.

milloin sulla on jatkotutkimuksiin meno? toivottavasti teille suodaan terve lapsi ja selviäisitte tästä säikähdyksellä!

 

Kahden viikon päästä olisi se lv-näytteenotto. kiitoksia ja hyvää jatkoa teille myös,Gardenia!

Onko muita haaviin jääneitä?

 

Niskaturvotus oli 4 mm, lvp olisi tehty muutenkin iän perusteella ja niin siinä kävi, että 17+4 keskeytettiin trisomia21:n takia helmikuussa =(

Elämäni kamalin päivä, elämäni kamalin vuosi tämä ollut...

Hakeudu enkelinkosketus foorumille, siellä saat tukea, ap!

 

Niskaturvotus oli 4 mm, lvp olisi tehty muutenkin iän perusteella ja niin siinä kävi, että 17+4 keskeytettiin trisomia21:n takia helmikuussa =(

Elämäni kamalin päivä, elämäni kamalin vuosi tämä ollut...

Hakeudu enkelinkosketus foorumille, siellä saat tukea, ap!

Voi ei,otan osaa
Ja kiitos vinkistä,tuo foorumi aivan uusi mulle. Pitääkin heti googlettaa..

 

tiedän kaksi eri tapausta jossa toisessa turvotus jopa yli 5mm, täysin terve poika syntyi.

 

Kiitos aivan mahtavasta linkistä Yksvaan ja jaksamista ja voimia kaikille lapsen menetyksen kokeneille ja epävarmuudessa velloville! Itselläni myös tutkimukset kesken eikä tietoa lapsen voinnista,joten tiedän sen valtavan ahdistuksen,mikä rinnassa puristaa.