Kun perheeseen tulee toinen lapsi!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja meibibeibi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja km:
Alkuperäinen kirjoittaja väsynyt:
Omaa aikaa ei ole enää yhtään. Jompikumpi vanhemmista on aina jommankumman lapsen kanssa. Jompikumpi lapsi vaatii koko ajan jotain, todennäköisesti molemmat vaatii jotain aina samaan aikaan. Hoitamisen määrää kaksinkertaistui, itkun määrä, hampaidenkiristys... kakkea kaksinkertaisesti. Eikä lapsia saa hoitoon samaan paikkaan samaan aikaan. Enemmän vahtimista, tappeluiden selvittelyä...

Meillä ei ollu tällästä. Toki työtä on enemmän kahdessa kuin yhdessa varsinki vauvavaiheessa, mutta nyt lasten kasvettua on kyllä helpompaa kahden kuin yhden kanssa. kaksi kun leikkii keskenään tosi paljon. Sit jos vain jompikumpi lapsista on kotona niin roikkuu koko ajan lahkeessa kiinni. Meillä henk koht toisen lapsen syntymä ei tehny mitään katastrofia ja omaa aikaa on yhtä paljon kuin yhdenkin kanssa. Mutta riippuu varmasti vähän lasten ikäerosta ja luonteesta.

Ei meilläkään ole ollut vaikeuksia, ikäeroa tasan 3v. Itse asiassa nuorempi on ollut erittäin helppo tapaus, esikoinen vähän haasteellisempi. Alku oli tietenkin totuttelua ja yöheräilyjä oli jonkun verran. Nyt kun lapset 4 ja 1 on elämä mallillaan, oma aika alkaa aina klo 19.30 kun lapset menevät nukkumaan. Aamulla herätään sit aikaisin, ja lapset leikkii jo jotain kekenäänkin.
 
Meillä ikäero lapsilla 1,5vuotta ja hyvin on mennyt. Esikoinen ei ole mustasukkainen ollut, ollaan alusta asti annettu tutustua vauvaan (silittää, pitää sylissä jne) ja muistettu hoivata myös esikoista. Vaikka esikoinen oli pieni kun vauva syntyi hän osasi jo itse syödä ja osittain pukeakin.. Esikoinen on muutenkin sellainen että leikkii paljon itsekseen, eikä kamalasti vaadi huomiota.
 
Kaikki meni helpommin kuin luulin. Vauva olikin helppo eikä vaativa kuten esikoinen.

Ikäeroa oli useita vuosia ja isoveli oli haltioissaan vauvasta alusta saakka. Mustasukkaisuus näkyi riehumisena noin 3kk ajan, sen jälkeen ei ole ollut mitään merkkejä.

Rahanmeno yllätti. Ruokalasku kasvoi aika reippaasti.

Parisuhde, onko sitä enää :D Kaikki aika menee arjen pyöritykseen.

Sisarusten välinen suhde yllätti. Miten paljon se toikaan rikkautta lisää isommalle.

Lapset viihdyttävät toisiaan, äidin ei tarvitse koko ajan olla läsnä.

Matkustaminen on pirun kallista kahden kanssa, lähdit mihin vaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja väsynyt:
Omaa aikaa ei ole enää yhtään. Jompikumpi vanhemmista on aina jommankumman lapsen kanssa. Jompikumpi lapsi vaatii koko ajan jotain, todennäköisesti molemmat vaatii jotain aina samaan aikaan. Hoitamisen määrää kaksinkertaistui, itkun määrä, hampaidenkiristys... kakkea kaksinkertaisesti. Eikä lapsia saa hoitoon samaan paikkaan samaan aikaan. Enemmän vahtimista, tappeluiden selvittelyä...

Hyvä että joku kertoo mitä se oikeasti on, usein saa lukea että "siinähän se menee kaksi kuin yksikin".
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Me ruvettiin toisen lapsen synnyttyä harrastamaan vain anaaliseksiä. Pilluni meni niin löysäksi.

Hah, paljastuit. Et ole koskaan synnyttänyt/saanut synnyttänyttä naista? Pillu ei nimittäin yleensä löysty synnytysten myötä...

Mitä teinipojat tekee tällä mammapalstalla?

No kyllä löystyy!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Joo:
Alkuperäinen kirjoittaja väsynyt:
Omaa aikaa ei ole enää yhtään. Jompikumpi vanhemmista on aina jommankumman lapsen kanssa. Jompikumpi lapsi vaatii koko ajan jotain, todennäköisesti molemmat vaatii jotain aina samaan aikaan. Hoitamisen määrää kaksinkertaistui, itkun määrä, hampaidenkiristys... kakkea kaksinkertaisesti. Eikä lapsia saa hoitoon samaan paikkaan samaan aikaan. Enemmän vahtimista, tappeluiden selvittelyä...

Hyvä että joku kertoo mitä se oikeasti on, usein saa lukea että "siinähän se menee kaksi kuin yksikin".

Eiköhän kaikki kerro oman kokemuksensa oikeasti.
Toivottavasti kaikilla ei ole ihan noin hurjaa, kuullostaa siltä että elämästä lähjtenyt kaikki ilo.
Meillä hyviä aikoja huomattavatsi enemmän kuin huonoja. Paskoja päiviä kun kaikki huutaa ja mistään ei tule mitään on ehkä kerran kuussa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Silmukka-:
Mikään ei muuttunut oleellisesti.
Hyvin pian oli lapsilla sama unirytmi ja sehän sen arjen sanelee. Samalla tavalla päivät rytmittyivät kahden kuin yhdenkin kanssa.

Paljonko ikäeroa ja otitko vauvan mukaan samoihin paikkoihin ja harrastuksiin kuin taaperon?
 
Mä en käsitä miksi sanotaan aina et "ei meillä ollut mitään ongelmia" ja seuraava lause onkin "Toki vauva-aika oli ihan helvettiä mut nyt kun lapset on jo 5 ja 3 kaikki on ihanaa". Siis mitä helvettiä?! Eikö sitä ensimmäistä paria vuotta jostain syystä lasketa? Miksei voi ihan rehellisesti kertoa siitä kurjastakin ajasta? Eihän kukaan vastaa kysymykseen millaista lapsiperheen arki on, kertomalla kuinka helppoa on nyt kun lapset on aikuisia ja muuttanut pois kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nita:
Alkuperäinen kirjoittaja Silmukka-:
Mikään ei muuttunut oleellisesti.
Hyvin pian oli lapsilla sama unirytmi ja sehän sen arjen sanelee. Samalla tavalla päivät rytmittyivät kahden kuin yhdenkin kanssa.

Paljonko ikäeroa ja otitko vauvan mukaan samoihin paikkoihin ja harrastuksiin kuin taaperon?

10kk ikäeroa, siksi ehkä koin vauva-ajan niin leppoisaksi kun molemmat nukkuivat päivisin useita tunteja samaan aikaan ja muutenkin tarpeet olivat samankaltaiset eikä tarvinnut revetä kahtia.
Molemmat kulkivat aina mukana ja joka paikassa, pyrin arkena tekemään ja harrastamaan pienten kanssa ettei kotona olo maistuisi puulle.
Hyvät tuplavaunut olivat todella tärkeät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei kai:
Alkuperäinen kirjoittaja Joo:
Alkuperäinen kirjoittaja väsynyt:
Omaa aikaa ei ole enää yhtään. Jompikumpi vanhemmista on aina jommankumman lapsen kanssa. Jompikumpi lapsi vaatii koko ajan jotain, todennäköisesti molemmat vaatii jotain aina samaan aikaan. Hoitamisen määrää kaksinkertaistui, itkun määrä, hampaidenkiristys... kakkea kaksinkertaisesti. Eikä lapsia saa hoitoon samaan paikkaan samaan aikaan. Enemmän vahtimista, tappeluiden selvittelyä...

Hyvä että joku kertoo mitä se oikeasti on, usein saa lukea että "siinähän se menee kaksi kuin yksikin".

Eiköhän kaikki kerro oman kokemuksensa oikeasti.
Toivottavasti kaikilla ei ole ihan noin hurjaa, kuullostaa siltä että elämästä lähjtenyt kaikki ilo.
Meillä hyviä aikoja huomattavatsi enemmän kuin huonoja. Paskoja päiviä kun kaikki huutaa ja mistään ei tule mitään on ehkä kerran kuussa.

Se riippuu ihan asenteesta ja siitä mitä odottaa elämältä. En tunne ainuttakaan monen lapsen äitiä joka olisi eri mieltä siitä, että mitä useampi lapsi sitä enemmän vaatimuksia. Jos äiti ei kaipaa hetken rauhaa, jos äiti ihan mielellään käyttää päikkäriajan siihen että siivoo, jos äidillä on lehmät hermot ja jaksaa kärsivällisesti pukea useamman itkevän, potkivan lapsen, pyyhkiä monia pyllyjä, syöttää useampaa lasta samaan aikaan, kantaa ja lohduttaa useampaa itkevää lasta, juosta vessasta pyyhkimättä auttamaan vauvaa kun isompi "hoivaa" jne... niin totta kai se elämä on helppoa, ihanaa ja onnellista. Mutta jos haluaa elämältä muutakin, niin hermot kiristyy hyvin nopeasti. Asenteesta se on vaan kiinni.
 
Ei muuttunut arki kauheasti. lapsilla 1v1kk ikäeroa ja hyvin mennyt. esikoinen ei osannut olla edes mustasukkainen kun kuopus syntyi. nyt kun nuorinkin on jo 1v niin vauvakuume iskenyt, enkä todellakaan halua lapsille isoja ikäeroja. onpa toisista seuraa :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä en käsitä miksi sanotaan aina et "ei meillä ollut mitään ongelmia" ja seuraava lause onkin "Toki vauva-aika oli ihan helvettiä mut nyt kun lapset on jo 5 ja 3 kaikki on ihanaa". Siis mitä helvettiä?! Eikö sitä ensimmäistä paria vuotta jostain syystä lasketa? Miksei voi ihan rehellisesti kertoa siitä kurjastakin ajasta? Eihän kukaan vastaa kysymykseen millaista lapsiperheen arki on, kertomalla kuinka helppoa on nyt kun lapset on aikuisia ja muuttanut pois kotona.

MEillä oli hankalampaa eka puoli vuotta. Enkä enää edes muista koko alkuaikaa, vaikka kuopus on vasta vuosikas. Tuollaiset asiat unohtuu, jos kyseessä ei ole ollut helvetinmoinen koliikki. Mun mielestä ainakin on milenkiintoista kuulla miten ikäero vaikuttaa sitten myöhemminkin.
 
Kahden lapsen kanssahan on ihanan helppoa! Kun pikkukakkonen on vauva niin sehän vain nukkuu ja ne ajat voi touhuta isomman kanssa. Sitten kun pikkukakkonen kasvaa isommaksi niin lapset leikkivät keskenään. En oikeen ymmärrä miten tää kahden lapsen arki koetaan niin hankalaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kahden lapsen kanssahan on ihanan helppoa! Kun pikkukakkonen on vauva niin sehän vain nukkuu ja ne ajat voi touhuta isomman kanssa. Sitten kun pikkukakkonen kasvaa isommaksi niin lapset leikkivät keskenään. En oikeen ymmärrä miten tää kahden lapsen arki koetaan niin hankalaksi.

"Sehän vain nukkuu" - tuo aika kestää max. 2 kuukautta
"lapset leikkivät keskenään" - ei ainakaan vielä kun nuorin on 10kk

Toki alku oli ihanan helppo kun vastasyntynyt todellakin vain nukkui, mutta sitä seuraavat kuukaudet ovat meillä olleet tosi rankkoja, lapset nukkuu päiväunet eri aikaan ja yötkin menee eri syistä välillä muutaman tunnin unilla (siis äidiltä ja isältä) ja todellakin odotan sitä hetkeä, että molemmille riittäisi vain yhdet päikkärit ja leikkisivät keskenään. Mutta se ei paljon lohduta tässä vaiheessa kun univaje painaa... Tiedän että se on tulossa ja sitten kaikki on varmasti ihanaa ja helppoa, mutta tällä hetkellä valehtelisin jos väittäisin tykkääväni kotiäitinä olemisesta...
 
oisko tähän yhteenveto, että jokainen kokee ajan omalla tavallaan ja jokaisella vauva-aika on erilaista, koska yksinkertaisesti jokainen lapsi ja aikuinen on oma itsenäinen persoonansa! Turha sitä on sen enmpää spekuloida, jokainen kertoo oman kokemuksensa ja senkin omalla näkemällään tavalla. Perheen isä todennäköisesti näkee asian erilailla kun äiti, saati sitten tuiki tunbtemattomat ihmiset. Antakaa ihmisten masennella jos siltä tuntuuja iloita jos siltä tuntuu!
 

Yhteistyössä