Alkuperäinen kirjoittaja suomen hevonen:
Samassa veneessä ollaan :ashamed: Itselläni on periaate ollut kun ollaan parisuhteessa siinä ollaan 101%eikä muut siihen kuule vaikka huonosti menisi mutta nyt...Olemme olleet yhdessä12vuotta lapsiakin siunaantunut rakastettu niin myötä kuin vastoin käymisissä j niitä on ollut.Rakkauteni on kuollut jo aikoja sitten avopuolisooni kohtaan kunnes tapasin ensimmäistä kertaa hänet sydän hyppäsi ympäri.Tiesin silloin että se on väärin pystyin unohtamaan hänet kun hänelläkin on perhe.Kohtalo kuitenkin pyrki peliin kunnes huomasin tunteemme olevan toisimme kohtaan samanlaiset.Olen tunnustanut hänelle tunteeni ja olemme puhuneet näistä asioista ja monesta muustakin.Nyt olen hyvin sekaisin jatkosta mitä tulee tapahtumaan olenkin sanonut ehkä sitten seuraavassa elämässä kohtaamme.Joskus toivoisin etten olisi kohdannut tätä ihanaa ihmistä kun on niin pahaolla kun rakastan niin paljon. Voimia sinulle
Kuulostaa samalta kuin oma tilanteeni vuosia sitten. Paitsi että minä olin se nainen kenen mieheen rakastuttiin.
Meillä oli ongelmia liitossamme ja kai mies hullaantui, kun tapasi naisen joka oli "niin hyvä keskustelemaan" ja tunnusti miehelleni ihastuksensa. Tilanne oli kamala. Me lähdimme kuitenkin paikkaamaan suhdettamme pariterapiaan.
Toinen nainen kummitteli taustalla jatkuvasti eikä pystynyt ymmärtämään että me yritimme saada suhteemme toimimaan. Hän oli omansa jo tavallaan hylännyt, vaikka asuikin miehensä kanssa ja koki, että miehenikin olisi pitänyt perheensä hylätä.
Tie oli pitkä ja kivinen, mutta se kannatti. Me olemme edelleen yhdessä ja jotenkin tämä kaikki vain lähensi meitä.
Sinulle haluaisin sanoa, että vaikka koetkin rakkautesi vahvana, eikä sinun parisuhteesi toimi, niin haluatko oikeasti sotkea toisenkin parisuhteen? Kyseessä on kuitenkin vain ihastuminen. Se on paljon vähemmän kuin rakkaus. Entä jos kemianne ei toimisikaan, kun arki astuu kuvaan? Arki on paljon muutakin kuin ihastumista, juttelemista, tekstailua, seksiä...
Meillä mies on työnarkomaani, jolla on aina ollut kodille ja lapselle hyvin vähän aikaa. Tämä toinen nainen kuvitteli miestäni hyväksin isäksi (siis on hyvä isä, mutta ei mikään kovin osallistuva...) . Ja olisin kyllä tavallaan halunnut nähdä sen arjen, että mieheni olisi ollut uusperheen isä naisen kahdelle lapselle ja omalleen...
Ei olisi tainnut se arki onnistua....
Valitettavasti minulla ei sympatioita sinulle heru. Sinä todellakin teet väärin, jos jatkat "suhdettasi". Muutenkin, jos oma suhde ei toimi, niin siitä pitäisi pystyä lähtemään ilman uusia suhteita. Opetella elämään ensin yksin ja kuulostella omia halujaan ja tarpeitaan, ei niin, että hypätään vanhasta uuteen, kun ei uskalleta olla yksin.
