Kun omat lapsenlapset on koko elämä

[mamacita_]

Mun mielestä on ihan ymmärrettävää että haluavat olla lapsenlapsiensa kanssa. Liikaa on olemassa niitä isovanhempia joita ei huvita eikä kiinnosta. Ja sun loukkaantumista en ymmärrä.

 

["vieras"]

Mikä nyt sitten on epänormaalia ja mikä normaalia..? Ihmiset priorisoivat asioita eritavoin, joku ei suostu luopumaan mistään omista harrastuksista ja menoista omien lasten myötä, joku toinen taas hylkää kaiken vanhan ja alkaa elää vain lapsenlapsia, sijaislapsia tai vaikka kulkukissoja varten. Se, että sinua harmittaa lapsesi puolesta, on tietysti ihan ymmärrettävää. Meilläkin kävi niin, että yhden kummit muuttivat toiselle mantereelle, ja aktiivinen kummius muuttui lähinnä synttäri- ja joulukorttien vaihdoksi. Harmittaahan se välillä vähän, mutta sellaista se elämä vaan välillä on ja tilanteet muuttuvat. Oletko koittanut laittaa lapsen itse pyytämään kummeja kanssaan jonnekin..? Voisi kuvitella, että lapsen pyyntöön on vaikeampi vastata kieltävästi, ja samalla myös kummit tajuaisivat, että lapsi ihan oikeasti kaipaisi heidän seuraansa.

 

[:-)]

Mitä kummeus oikeasti on? Jotkut pihit täällä väittää, että se liittyy kristilliseen kasvatukseen ja jotain muuta sontaa, mutta tosiasiassa ei se ole mitään muuta kuin lahjan antaja ja ihminen joka vie Lintsille kerran vuodessa ja shoppailemaan jne. jne. Voi harmi, kun toinen nyt haluaakin viettää aikaansa OMIEN lapsenlapsien kanssa eikä tuhlata aikaa sinun lapselle. BuuHuuu...ihanko oikeesti valitat tästä.

 

[no mutta]

9-vuotiashan voisi jo hyvin olla avuksi pienten lastenlasten kaitsemisessa ja hoitamisessa. Jos nyt ei ole sen sortin hemmoteltu nirppanokka että ei voi tikkua laittaa ristiin kenenkään toisen hyväksi, vaan itse pitää vain paistatella vauvana...