Kun olit lapsi, oliko teillä säännölliset ruoka ajat?

Oliko aina teveellistä ruokaa? Millainen suhtautuminen oli makeisiin, kakkuihin, mehuihin.. vanhemillasi?

 

Viikonloppuisin oli, viikolla ei. Yrittäjävanhemmat. Eineksiä ei syöty, äiti tekee ruoan alusta asti itse. Kahvileipää oli yleensä, mutta karkkia sai vain karkkipäivänä ja limua todella harvoin.

 

Oli säännölliset. Äiti ihosi ruuanlaittoa, joten melkein aina oli valmisruokaa tai valmiiksi maroinoituja kana/possusuikaleita keitettyjen perunoiden tai täysjyväpastan kanssa Jos oli tehnyt ruokaa, sitä aina lämmitettiin seuraavallakin kerralla, kaikkien piti kellontarkkaan mennä ruoka-aikaan lämmittämään oma annos mikrossa ja jonotettiin sit lautaset kourassa mikron edessä... Vihanneksia oli aina, joko tomatti ja kurkunpärkä jokaiselle tai pakastevihanneksia. Kahvin kanssa joka päivä pullaa, keksiä tmv. ja karkkipäivä vaihteli, joskus oltiin karkkilakossa, joskus syötiin kerran viikossa ja joskus useammin.

 

Oli säännölliset ruoka-ajat ja aika lailla samat ajat käytössä nyt omassakin perheessä. Lapsuusajan perheen ruokavalio oli aika peruskamaa. Ei se superterveellistä ollut, mutta itsetehtyä ruokaa tuoreista raaka-aineista, kun perunat, kalat, sienet, marjat jne tuli omasta takaa. Sokeria ja valkoisia jauhoja ei pelätty, veteen tehty pulla oli aika normaalia välipalaa, koska meillä leivottiin ainakin kahdesti viikossa. Paljon kasviksia ja kalaa.

 

Mä en tiedä söinköhän edes aamupalaa. Koulussa söin, mutta en ole ihan varma söinkö koulun jälkeen, en vaan muista. Äiti tuli töistä kuuden aikaan ja varmaan sitten illemmalla oli ruoka tai olikin. Odotin äitiä aina innolla kun se osti aina kaikkea hyvää, siis ruokaa ei koskaan herkkuja.

Viikonloppuisin saatiin lauantaipussit tai joskus sipsejä ja suklaata. Omilla rahoilla käytiin sitten arkisin ostamassa irtokarkkeja. Muttei joka päivä. Mehuja meillä oli tosi harvoin, mutta aika usein puristettiin appelsiineista mehua, ja omatekemää marjamehua oli myös. Limsojakin vain joskus viikonloppuisin.

En muista nähneeni äitini koskaan syövän herkkuja, joskus teki kääretorttua tai kuivakakkua, korvapuustejakin. Äitini ei ollut mikään mestarileipuri, joten itse en syönyt niitä useinkaan.

Ruokahan oli erilaisia keittoja, lihapullia, makaronilaatikkoa, jauhelihakastiketta, perunaa tai muusia, uunilohta kokonaisena, porsaankyljyksiä, karjalanpaistia, salaattia oli harvoin.

 

[QUOTE="vieras";28899811]Mä en tiedä söinköhän edes aamupalaa. Koulussa söin, mutta en ole ihan varma söinkö koulun jälkeen, en vaan muista. Äiti tuli töistä kuuden aikaan ja varmaan sitten illemmalla oli ruoka tai olikin. Odotin äitiä aina innolla kun se osti aina kaikkea hyvää, siis ruokaa ei koskaan herkkuja.

Viikonloppuisin saatiin lauantaipussit tai joskus sipsejä ja suklaata. Omilla rahoilla käytiin sitten arkisin ostamassa irtokarkkeja. Muttei joka päivä. Mehuja meillä oli tosi harvoin, mutta aika usein puristettiin appelsiineista mehua, ja omatekemää marjamehua oli myös. Limsojakin vain joskus viikonloppuisin.

En muista nähneeni äitini koskaan syövän herkkuja, joskus teki kääretorttua tai kuivakakkua, korvapuustejakin. Äitini ei ollut mikään mestarileipuri, joten itse en syönyt niitä useinkaan.

Ruokahan oli erilaisia keittoja, lihapullia, makaronilaatikkoa, jauhelihakastiketta, perunaa tai muusia, uunilohta kokonaisena, porsaankyljyksiä, karjalanpaistia, salaattia oli harvoin.[/QUOTE]

Niin ja jos tuosta saa kuvan, ettei isä ollut kuvioissa, niin kyllä isäkin asui meillä, mutta ruoka-asioihin ei hirveästi sekaantunut. Tai kyllä se kävi kalastamassa, eli sikäli kyllä.

 

Oli säännölliset ajat. Ei nyt AINA terveellistä, joskus pitsaakin, lettuja, mehuja jne.
Tavallisesti perinteistä kotiruokaa. Näin siis lapsena.

 

kyllä meillä oli aina säännölliset ruoka-ajat. ei tullut mieleenkään napsia muulloin. ruoka oli varmaan niin terveellistä kuin vanhemmilla oli vara ja mahdollisuus laittaa

 

Ei ollut. Aika yksipuolista se ruoka oli.

 

Oli. Lounas syötiin aina klo 12 ja päivällinen klo 17.

 

No iltapäiväruoka oli aina klo 16. Tiesi aina, että silloin on oltava kotona =)

Ruoka oli peruskotiruokaa, kai aika terveellistä. Muistan, kun joskus oli ranuja ja makkaraa ja se oli huikean ihmeellistä

Meillä ei syöty paljon makeaa (ei esim. ollenkaan jogurtteja, vain viiliä) ja oonkin nyt myöhemmin ajatellut, että aika tiukkiksia mun vanhemmat siinä suhteessa oli. Lauantaina karkkipäivä, irtiksiä sai ostaa 3 markalla

 

oli. Klo 11 lounas, yleensä edellisiä ruokia tai puuroa. Klo 16-16.30 ruoka paljon oli peruslaatikkoruokia ja keittoja sekä kasti+perunat yhdistelmiä ja sit salaattia tai keitettyjä vihanneksia. Paljon kalaa ja riistaa ruokavaliossa.

Ja tuo n. klo 16 päivällinen oli meillä tärkeä, kotiin tultiin _aina_ koulusta, tehtiin läksyt ja odotettiin et on ruoka syöty yhdessä ja sit sai lähteä jos oli menoja.

Meillä on sekä isä että äiti tehnyt ruokaa, harvoin leivottiin mut joka lauantai oli suklaalevy, mikä jaettiin koko perheen kesken.

 

No ei meilla silla tavalla kelloa vahdattu, mutta kuta kuinkin samoihin aikoihin oli ruoka. Isani teki ruoan poikkeuksetta- sienia, kalaa, lihaa, vihanneksia- todella monipuolisesti meilla syotiin, erikoisempiakin ruokia. Isani menehtyi 11v sitten ja taytyy kylla harmitella etta monia resepteja jain kaipaamaan.

Karkkipaiva oli lauantaisin, empa muulloin tullut edes pyytaneeksi. Jatskia sai viikonloppuisi, paitsi kesalomalla oli saanto etta joka paiva sai jatski- oli tikkujaateloita pakkasessa aina. Limuja ei juotu, maito ja vesi oli janojuomaa. Kekseja ei juur syoty, viikonloppuisin aiti leipoi usein jotain.

 

Oli suurinpiirtein. Tehtiin paljon itse ja äiti oli hyvä kokki. Paljon hedelmiä oli aina ja marjoja.
Sunnuntaina syötiin useasti "hienompi ruoka" eli usein joku pihvi ja lisukkkeet jota oli tehty koko aamu.

 

Oli säännölliset ruoka-ajat. Ruoka oli peruskotiruokaa, mutta monipuolista. Äiti teki kaiken itse, usein oli jauhelihasta jotain, esim. kastiketta, pihvejä, lihapullia, makaronilaatikkoa tms. Mutta syötiin myös ns. lasten inhokkeja, kuten maksakastiketta, kaaliruokia. Aina oli salaattia ja välipalaksi äiti laittoi aina esim. pilkottuja vihanneksia, vispipuuroa, omatekemiä sämpylöitä, joita syötiin sit koulun jälkeen.

Tein itsekin ruokaa aika pienenä, kun oli harrastuksia, joita ennen piti ehtiä syödä ennen kuin äiti tuli töistä. Muistan tehneeni itse 3-4-luokkalaisena munakasta itselleni.

Sokeria syötiin vähän. Karkkipäivä oli kerran viikossa ja vaikka äiti leipoikin usein, oli leivonnaiset vähärasvaisia ja -sokerisia (ei aina kovin hyviä...). Marjoja kerättiin ja omassa puutarhassa oli viinimarjoja, omenoita ym., mitä syötiin.

Sunnuntaisin syötiin aina "pitkän kaavan kautta", eli oli alkuruoka, pääruoka, juustot ja jälkkäri. Viiniä vanhemmat joi myös ruoan kanssa. Opeteltiin myös hyviä pöytätapoja, esim. oikean ruokailuvälineen valitsemista ja vähän hienompiakin herkkuja, kuten rapuja. Aina kuunneltiin klassista musiikkia ruoan kanssa jne. Ja mun vanhemmat ei todellakaan ole mitään snobeja, vaan ihan normaalia sivistynyttä keskiluokkaa yliopistotutkintoineen.

Pöytätapojen oppimisesta on ollut kyllä paljon hyötyä esim. nykyisessä työssäni, jossa olen joutunut hienoihinkin edustustilaisuuksiin ja illallisiin sekä perehtymään mm. suomenruotsalaisiin tapoihin. Olen osannut nuoresta iästä huolimatta käyttäytyä ja syödä oikeaoppisesti ja mitä tärkeintä, en ole tuntenut itseäni noloksi ta pelännyt näitä tilanteita.

 

Oli säännölliset.
Meillä syötiin hyvin ja moni puolisesti 70-80 luvun tyyliin.
Leivottiin ja säilöttiin paljon.
Mehut keitettiin itse.

 

Ei meillä minuutilleen ruoka-aikoja vahdattu, mutta kyllä vanhemmat huolehtivat siitä, että söimme riittävästi ja säännöllisesti. Ruoka oli ihan tavallista kotiruokaa. Välillä söimme eineksiä tai puolivalmista ja välillä jompikumpi vanhemmista teki ruuan alusta alkaen. Kumpikaan vanhemmista ei ollut, eikä ole vieläkään, mikään gourmet-kokki, mutta syömäkelpoista sapuska oli aina. Karkkipäivä oli lauantaisin eikä meillä muulloin juurikaan herkuteltu.

 

Äiti teki kolmivuorotyötä. Isä teki yleensä ruoan töistä tullessaan eli ehkä viideksi suunnilleen. Kotona ei kuitenkaan ollut pakko olla, ruokaa sai lämmittää mikrossakin sitten kun tuli kavereilta. Kyllä pöydässä aina useampi kuitenkin yhtä aikaa oli ja juhlapäivinä oltiin aina kaikki.

Välipalojakaan ei mitenkään rajoitettu, vaan itse sai ottaa voileipää, eilisen ruokaa ja muroja, jos oli nälkä. Tietty jos äiti/isä oli just ruokaa laittamassa niin kielsi välipalan, mutta muuten siis vapaasti.

Isä teki lihapullia, makaronivelliä, uunimakkaraa, jauhelihakastiketta ja perunaa, nakkikastiketta ja perunaa, kaalilaatikkoa, makaronimössöä ja kaikkea muuta sellaista nopeaa tai valmiiksi valmisteltua perusruokaa. Äiti teki kasvissosekeittoja, ja muitakin keittoja, ja käytti kokeellisia reseptejä ja outoja mausteita. Perunat tuli sukulaisten maasta ja itse marjastettiin ja sienestettiin. Viikonloppuisin oli savustettua lohta, paisti tai pihviä, jos äitikin oli vapaalla.

Herkkuina oli marjapuuroa tai jotain kiisseliä, viikonloppuisin isä leipoi pullaa tai tehtiin porukalla pizzaa. Saunan kiukaalla paistettiin nakkeja. En muista, että ois saatu karkkia tai keksejä kovinkaan usein ja limpparista ei edes tykätty. Mehua oli aina, itsetehtyä.

Ihan tavallista elämää ja ruokaa minusta. Ykkösmaidosta siirryttiin jossain vaiheessa rasvattomaan ja pöydässä oli Floraa. Salaattia teki useimmiten äiti kokkausvuorollaan, isä ehkä pilkkoi jotain tomaattia ja kurkkua meille.

 

Meillä oli lämmin ruoka vain viikonloppuisin, arkisin koulun jälkeen sai ottaa ranskanleipää jos halusi, ei mitään päälle paitsi margariinia. Ei iltapalaa, aamupalaksi samaa ranskanleipää ja kaakaota, jonka isä keitti ja voiteli leivät valmiiksi.
Lauantaisin sai viikkorahan, jolla sai ostaa karkkia, ei muina päivinä. Sipsejä ja keksejä oli vain juhlissa.

 

Oli meillä säännölliset ruoka-ajat, ei nyt niitä sekuntikellon kanssa vahdattu mutta noin suurinpiirtein. Kotiruokaa, äiti leipoi usein pullaa. Silloin käsitys terveellisestä ruoasta ei ollut ihan sama kuin nykyään, mutta jälkikäteen ajateltuna hyviä elementtejä oli kyllä tosi paljon: meillä oli paljon juureksia, marjoja, hedelmiä, kalaa, leipä enimmäkseen kunnon ruisleipää. Karkkipäivä oli lauantaisin eikä se sokeri muutenkaan ollut pannassa, juotiin kaakaota ja sitä pullaa tosiaan leivottiin aika useinkin . Ja kahvia joi lapsetkin .

 

Oli säännölliset ruoka ajat ja meillä syötiin tarkkaan kosheria ja muutenkin ruoka tuli ihan suoraan maalta ei kaupasta ollenkaan. Makea kuului meidän ruokatottumuksiin esimerkiksi hunajan muodossa.

 

Oli. Lounas syötiin aina klo 12 ja päivällinen klo 17.

Näin. Ruoka oli ns. perusterveellistä kotiruokaa, äiti yritti välttää sokeria & valkoisia jauhoja (edistyksellistä? olen syntynyt 70-luvulla) ja isä kokkaili joskus vkloppuisin etnistä tai muuten erikoisempaa sapuskaa. Salaatteja ei ollut, mutta ei ollut kyllä makeita herkkujakaan juuri koskaan. Kurkkua, tomaattia, omenaa lohkoina, porkkanaa viipaleina tms. muistan iltapalaksi nakerrelleeni.

 

ei ollut..

 

Ei ollut. Ja aina annettiin karkkia, leivonnaisia, jopa sokerivettä... Ei edes tarvinnut itse pyydellä mekeaa, kun niitä joka puolelta tuputettiin.

 

Ei. Meillä oli joskus nappulana sunnuntaiperinne että faija teki aina samaa safkaa ja silloin syötiin koko porukka saman pöydän ääressä. Muuten jengi lähinnä safkasi mitä käteen osui, mutsi teki jossain vaiheessa ruokaa ja sitä lämmiteltiin tai tehtiin itse. Oli aika hektistä tuo meno silloin joskus kun kaikki kiskoi pitkää päivää duunin tai harrastusten (ja niihin kuskaamisten) muodossa.

Mun käsittääkseni meillä oltiin aika höveleitä herkkujen suhteen, juotiin ainakin paljon mehua joskus siskon kanssa, muistelisin. Itse tehtiin jätskiä joskus paljon ja kesällä varsinkin sillä herkuteltiin usein. Karkkia ei kai ihan niin hirveästi ja usein ollut, toi kesän jätskivillitys on jäänyt päälle aikuisuuteen saakka.

Huomaa että on periytynyt, meillä ei todellakaan ole mitään säännöllisiä ruoka-aikoja, johtuen paljon mun duuneistakin. Yhdessä myös syödään liian harvoin. Herkkujen kanssa ollaan aivan liian anteliaita..

Nykyään terveellistä ruokaa saa kun menee mutsille syömään. Sinänsä hupaisa että se on kääntynyt näin. Ennen oli ihan perusmättöjä eikä muistaakseni ihan hirveästi tota rehupuolta (johtuen ehkä meistä kersoista). Lapsille alkaa onneksi mennä ihan kohtuullisesti perille että salaatti on hyvää ja pienet kauniit porkkanat herkkua