Gluteus maximus
Ihan vapaasti saa poika touhuta puistossa. Ei karkaile ja täällä puistot on syrjässä ja kovin lähellä ei ole autotietä, vaan metsää. Saa lapset menä siis ihan vapaasti. =)
kun olette lastenne kanssa puistossa...
- Viestiketjun aloittaja Mahza
- Ensimmäinen viesti
Meillä poika oli ihan pienenä sellainen että oli PAKKO juosta perässä, ja siis JUOSTA. Toiset mammat istu penkillä ja relas ja jutteli mukavia ja mun puistoilu oli aina yhtä stressiä ja hampaiden kiristelyä.
Pohjustus: poika nousi seisoon tukea vasten n. 6kk:na ja pian siitä käveli tukea pitkin. Voi vain kuvitella miten lujaa se juoksi kun oli ihan pieni taapero. Oli aina menossa autotielle päin. Se oli sille hauska leikki suututtaa äiti ja mä juoksin komentaen kiukkusena perässä ja yritin saada sen uskoon että puistossa pysytään ja tielle EI mennä. Ei uskonu.
Iso puisto oli missä oltiin aina mutta se vaan jaksoi juoksuttaa äitiään ihan kokoajan :/ . Jos oisin istunu ja aatellu että ei se ny kauaa juokse jos en mee perässä niin se ois ollu auton alla. Joten vaihtoehtoja ei ollu!
Toiseksi...olin kyllä sellanen kanaemo että pelkäsin pojan tippuvan ja telovan ittensä joka laitteessa, koska oli kova meneen jo pienenä. Jos yritti kiipeillä korkeelle ym olin aina perässä valmiina ottaan kopin jos tippuu ym.
2v alkoi poika rauhoittumaan kaikella tapaa ja nyt 4,5v ja on jo pihallamme itekseen kavereiden kanssa (ollut 3,5v lähtien). En siis kulje perässä.
Pohjustus: poika nousi seisoon tukea vasten n. 6kk:na ja pian siitä käveli tukea pitkin. Voi vain kuvitella miten lujaa se juoksi kun oli ihan pieni taapero. Oli aina menossa autotielle päin. Se oli sille hauska leikki suututtaa äiti ja mä juoksin komentaen kiukkusena perässä ja yritin saada sen uskoon että puistossa pysytään ja tielle EI mennä. Ei uskonu.
Iso puisto oli missä oltiin aina mutta se vaan jaksoi juoksuttaa äitiään ihan kokoajan :/ . Jos oisin istunu ja aatellu että ei se ny kauaa juokse jos en mee perässä niin se ois ollu auton alla. Joten vaihtoehtoja ei ollu!
Toiseksi...olin kyllä sellanen kanaemo että pelkäsin pojan tippuvan ja telovan ittensä joka laitteessa, koska oli kova meneen jo pienenä. Jos yritti kiipeillä korkeelle ym olin aina perässä valmiina ottaan kopin jos tippuu ym.
2v alkoi poika rauhoittumaan kaikella tapaa ja nyt 4,5v ja on jo pihallamme itekseen kavereiden kanssa (ollut 3,5v lähtien). En siis kulje perässä.
